Onko meillä hoitajapula vai rakenteellinen ongelma?

TEKSTI | Kati Komulainen
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121471409

Olen tehnyt pitkän ammatillisen työuran ennen nykyisiä työtehtäviäni terveydenhuollossa. Keskustelu hoitajapulasta vaivaa minua sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla.

Nykyisessä tehtävässäni sairaanhoitajakoulutuksen vetovoima ja vaade lisätä aloituspaikkoja on viikoittainen keskustelunaihe eri tahojen kanssa.

On kuitenkin tosiasia, että mikään määrä aloituspaikkoja ei ratkaise tätä tilannetta.

Aiemmin terveydenhuollossa oli paljon avustavaa henkilöstöä, joilla oli merkittävä tehtävä ja rooli. Nyt tämä avustava henkilöstö on lähes kokonaan poistettu tai määrää on huomattavasti vähennetty. Apuhoitajat, kylvettäjät, sihteerit, laitoshuoltajien määrä ja niin edelleen. Tehtävät eivät ole kadonneet mihinkään.

Ajatus kokonaisvaltaisesta sairaanhoidosta on ihanan ideologinen. Sama sairaanhoitaja auttaa pesuissa, syöttää, vaihtaa vuodevaatteet, pukee, kävelyttää, siivoaa ja jopa laittaa ruokaa.  

Nykytilanteessa ideologia ei ratkaise tilannetta.

Onko kyse kuitenkin rakenteellisesta ongelmasta? Onko oikea osaaminen oikeassa paikassa? Olisiko ratkaisuna työtehtävien tarkastelu niin, että sairaanhoitajien aikaa vapautetaan asioihin, jotka ovat heidän keskeisiä tehtäviä? Palkataankin avustavaa henkilöstöä eikä huudella sairaanhoitajien määrän perään. Suomessa on EU- maista eniten sairaanhoitajia 1000 asukasta kohden ja toisaalta lääkäreitä vähemmän. Suomessa sairaanhoitajat tekevät monia lääkäreiden tehtäviä, joita on tehtävänsiirroilla hoitajille siirretty.

Olisiko aika terävöittää sairaanhoitajan tehtävänkuvaa ja profiilia? Voisi ratketa vetovoima- ja pito-ongelmatkin.

Aiheeseen liittyvää