Monipuoliset luontokokemukset ovat joka iän oikeus

Teksti | Anniina Honkonen

Lokakuun alussa kolmatta kertaa järjestetyn Happy Golden Days – vanhustyön webinaarin teemana oli tällä kertaa ”Yhdessä luontoon – joka iän oikeus”, joka oli samalla Vanhustyön keskusliiton järjestämän Vanhustenviikon (2.-9.10.2022) teema. Yhdessä luontoon -teemaviikon mukaisesti jokaisella ihmisellä on oikeus mielekkään, omannäköisen luontosuhteen ylläpitämiseen läpi elämänkulun iästä, toimintakyvystä ja asuinpaikasta riippumatta. Webinaaripäivän aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten monella tapaa luonto voi olla osana ikääntyneen hyvää arkea.

kuva metsästä.
Kuva: Anniina Honkonen

Ulkoilu tiiviiksi osaksi arkea ja lainsäädäntöä

Luontoa on ympärillämme monessa muodossa. Perinteisten luontoympäristöjen, kuten metsien ja järvien, lisäksi ympärillämme on paljon lähiluontoa, kuten asuintalojen pihoissa ja lähipuistoissa. Sen lisäksi luontoa voi kokea ikkunanäkymien kautta sekä vaikkapa sisäkasvien ja leikkokukkien muodossa. Webinaarin avannut vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo toi puheenvuorossaan esille lainsäädännöllisen näkökulman ikääntyneiden mahdollisuuksiin ja oikeuksiin nauttia luonnosta. Topon mukaan lainsäädäntö ei tällä hetkellä turvaa riittävästi ikääntyneiden oikeutta ulkoiluun, etenkään heidän osaltaan, jotka tarvitsevat apua ulkoiluun. Vanhusasiavaltuutetun toimintakauden kattoteemana onkin ikäsyrjinnän vähentäminen, joka vaatii systemaattista epäkohtien esiintuomista ja purkamista esimerkiksi juuri päätöksenteossa.

Niin sanotussa vanhuspalvelulaissa on voimakas viesti toimintakyvyn edistämisen edellytyksistä huolehtimisesta. Samoin kansallisen ikäohjelman yhtenä tavoitteena on, että ikääntyneet pysyisivät toimintakykyisinä, mutta siihen tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Yksi esimerkki ikäihmisten liikunnallisen elämäntavan edistämisen toimista on Ikäinstituutin Ikiliikkuja-ohjelma, jonka kohderyhmänä ovat kaikki yli 65-vuotiaat, jotka eivät liiku riittävästi terveytensä kannalta. Ohjelmaa esitelleen Annele Urtamon mukaan ohjelman visiona on, että kaikkien ikäihmisten osallisuus, fyysinen aktiivisuus ja liikunta lisääntyvät tasapuolisesti.

Ikiliikkuja-ohjelman taustana toimii tutkimusnäyttö liikunnan hyödyistä sekä kustannusvaikuttavuudesta. Liikunnan aloittaminen vanhalla iällä kannattaa, sillä liikkuminen lisää toimintakykyisiä vuosia sekä edistää elämänlaatua. Toimintakyvyn edistäminen liikunnan keinoin on myös kustannustehokasta, sillä toimintakykyinen ikääntynyt voi asua pidempään kotonaan ja tarvitsee vähemmän palveluja ja siten tehostetun palveluasumisen tarve vähenee. Päivi Topo kannustikin kuulijoita muistamaan työssään ajattelu- ja toimintatavan, jossa ulkoilu ja liikkuminen olisi saumaton osa iäkkäiden arkea ja pitämään kaikin keinoin yllä ikääntyneiden mahdollisuuksia kokea luonto.

Saavutettava luonto vahvistaa mielen ja kehon voimavaroja monipuolisesti

Ikäinstituutin vanhemman tutkijan Erja Rappen mukaan ulkoilu ja luontosuhteen ylläpito on ikääntyneillä tärkeää, sillä luonto vastaa vanhenemiseen liittyviin biologisiin ja sosiaalisiin muutoksiin; se vähentää riskiä ikääntymiseen liittyviin sairauksiin, masennukseen ja yksinäisyyteen sekä lisää fyysistä aktiivisuutta. Luonto vaikuttaa positiivisesti muun muassa toimintakykyyn ja yleiseen terveydentilaan. Luonto mahdollistaa toiminnallisuuden, joka on sopeutettavissa ikääntyneen toimintakykyyn. Erilaiset toiminnat luonnossa edistävät onnistumisen ja tarkoituksellisuuden sekä hallinnantunteen kokemuksia. Toisaalta luonnossa autonominen hermosto rauhoittuu, stressi vähenee ja uni paranee. Samalla luonto palauttaa voimavaroja ja poistaa uupumusta. Rauhoittuminen luonnossa ei Rappen mukaan aina vaadi fyysistä aktiivisuutta, vaan paikallaan olokin toimii.

Luontokokemukset parantavat myös tiedonkäsittelyä, keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Luonnossa näkee hyvin ajan kulumisen esimerkiksi vuodenaikojen osalta. Lisäksi luonto tarjoaa paljon elämyksiä kaikille aisteille. Luonto synnyttää mielikuvia, tunteita ja muistoja elämänkulun varrelta. Esimerkiksi tuoksuihin liittyvät tunnemuistot säilyvät Rappen mukaan pitkään. Luonto onkin mielenhyvinvoinnin kannalta tärkeää, sillä luonto herättää myönteisempiä tunteita kuin kaupunkiympäristöt. Lisäksi luonto koetaan Rappen mukaan turvallisena ja luontokokemukset tukevat itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta.

Luonto edistää yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta ja osallisuuden kokemuksia. Rappe korosti, että monipuoliset viherympäristöt tulisikin tehdä kaikille saavutettaviksi. Hoivakoteja ei saisi enää rakentaa pihattomiksi, sälekaihtimet tulisi nostaa ylös ja avata ikkunanäkymät ulos. Asuinympäristöstä tulisi olla helppo pääsy luontoon ja piha-alueella tulisi olla riittävästi mukavia oleskelupaikkoja. Yksi tärkeä tekijä on turvallisuus ja esimerkiksi viheralueiden talvikunnossapito.

kuva kesäisestä maisemasta
Kuva: Anniina Honkonen

Luontohoivalla vähennetään yksinäisyyttä ja vaihdellaan ympäristöä

Ikääntyneiden luontoyhteydestä ja Green Care -toiminnasta kertoi omassa esityksessään Laurean hoitotyön lehtori Sanna Soini. Luontoyhteys on yksilön henkilökohtaisen tunnesiteen muodostumista luonnonympäristöön sekä ne kaikkien merkitysten kokonaisuudet, joita yksilö antaa ympäristölle (Tunturihullu 2018). Luontosuhteeseen liittyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi suomalainen kesämökkikulttuuri, metsien monipuolinen käyttö, jokamiehenoikeudet sekä kaikkien ikäpolvien vapaus liikkua metsissä monipuolisesti ympäri vuoden (Malminiemi 2017). Green Carella eli suomeksi luontohoivalla taas tarkoitetaan erilaisia luontoa ja eläimiä hyödyntäviä menetelmiä sekä toimintatapoja, joita voidaan käyttää terapian ja kuntoutuksen tarpeisiin eri asiakasryhmillä (Green care Finland Ry).

Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-ryhmätoiminnan alueohjaajien Minna Partasen ja Marjo Pääkön mukaan luontolähtöisyys näkyy Ystäväpiiri-ryhmissä monipuolisesti. Luonto on usein ryhmäläisille tärkeä voimavara ja mieluisa osa arkea. Iäkkäillä on myös paljon luontoon liittyviä tietoja, taitoja ja kokemuksia, joita nostetaan ryhmässä esille ja jotka muodostavat ryhmätoiminnan suunnittelun kivijalan. Luontokokemusten jakaminen yhdistää, voimaannuttaa, vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta sekä vähentää yksinäisyyden kokemuksia.

Green Care -ajattelun mukaan Ystäväpiiri-toiminnassa luontoa käytetään mahdollistamaan, vahvistamaan ja edistämään ryhmätoiminnalle asetettuja asiakaslähtöisiä tavoitteita. Ryhmissä käytetään luontolähtöisiä menetelmiä tutustumisessa, yksinäisyyden käsittelyssä, luottamuksen ja turvallisuuden tunteen rakentumisessa, ryhmäytymisessä ja ryhmäläisten vuorovaikutuksen tukemisessa sekä ryhmän omatoimisuuden vahvistamisessa. Myös vuodenaikojen vaihtelua hyödynnetään ryhmien sisältöjen ja tehtävien suunnittelussa sekä ryhmätilan vaihtelussa ja koristelussa.

Eläin on -hankkeessa mukana olevan Eläinkuusikko Oy:n Tanja Paasosen mukaan ikääntyneiden parissa tehtävässä työssä eläinavusteisuus voi tarkoittaa esimerkiksi eläimistä keskustelua tai eläinten kuvien tai videoiden katselua. Paasonen kannusti toteuttamaan yksittäisten käyntien sijaan suunniteltua ja tavoitteellista toimintaa eri eläinryhmien parissa sekä pohtimaan esimerkiksi kesäkanojen tai muiden omien eläinten pitoa. Paasosen mukaan maaseutuympäristössä tai ulkona toteutetun eläinavusteisen työskentelyn hyötyinä nähdään muun muassa ikääntyneille tuleva ympäristönmuutos, positiivinen mikrobialtistus sekä stressittömät eläimet.

Aina fyysinen ympäristönmuutos ei ole mahdollinen. Tällöin voi rakentaa luontokokemuksen myös etänä. Yksi keino on Laurean lehtorin Tiina Wikströmin mukaan hyödyntää Laureassa vuodesta 2007 kehitettyä Moniaistista tilaa ja menetelmää. Aistien-menetelmässä tärkeintä ovat tarinat, jakaminen, kohtaaminen arjessa, dialogi, yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden edistäminen sekä sosiokulttuurinen innostaminen.

Aistien-tila voi toimia elämyksellisenä oppimisen tai kohtaamisen tilana, jossa on tarjolla elämyksiä kaikille aisteille: kosketeltavaa, nähtävää, kuultavaa, tuoksuja ja makuja. Aistien-tilaa voi rakentaa yhdessä ikääntyneiden kanssa, jolloin lopputulosta tärkeämpää on yhteinen prosessi ja yhteisöllisyys sekä ikääntyneiden osallistaminen. Vielä askel digitaalisempaan suuntaan on toteuttaa Moniaistinen tila verkon välityksellä esimerkiksi videoina eri ryhmien välillä tai lisätä luontokokemukseen virtuaalitodellisuuden elementtejä.

Ulkoilua yksin ja yhdessä

Laurean hankeasiantuntijan, liikuntasosiologi Arto Tiihosen mukaan liikkumisen ja luonnon kokemukselliset merkitykset voi jakaa toimijuus-, osallisuus-, identiteetti- ja elämyskokemuksiin. Tiihosen tutkimuksen mukaan vuosikymmenien saatossa toimijuus- ja identiteettikokemukset ovat vähentyneet ja osallisuus- sekä elämyskokemukset nousseet. Tämä selittyy muun muassa työelämän ja vapaa-ajan muutoksilla. Työ on siirtynyt heinäpelloilta tietokoneen ääreen, ja vapaa-aika on ottanut isompaa roolia ihmisten elämässä. Liikkumista harrastetaan niin perheittäin, pariskunnittain, lastenlasten ja ystävien kanssa kuin yksittäin.

Toisaalta nähtävissä on ikäluokkien liikuntatottumusten muutokset ja vaikutukset seuraaviin sukupolviin: jos ruuhkavuosia elävät vanhemmat eivät liiku, eivät liiku lapsetkaan. Tiihonen kannustikin isovanhempia ottamaan lisää vastuuta lastenlasten kanssa liikkumisesta. Elämänkulku ja ikäpolvet -hankkeessa on Tiihosen mukaan opittu, että tarvitaan lisää sukupolvien kohtaamispaikkoja ja luonto on erinomainen kohtaamispaikka. Esimerkkeinä kaupungissa tehtävästä sukupolvien yhteisestä luontoliikunnasta Tiihonen mainitsi lähiretket sekä etenkin nuorten parissa tehtävän seikkailukasvatuksen, jossa opetellaan uusia suhtautumistapoja luontoon, muihin ihmisiin ja liikkumiseen.

Mereo-yhdistyksen Etsivän vanhustyön toimijat Johanna Kivistö ja Sanna Huhtamo kertoivat yhdistyksen Etsivä vanhustyö -hankkeesta ja vapaaehtoisten toteuttamasta ulkoilukaveruus-toiminnasta. Etsivän vanhustyön vapaaehtoistoiminta räätälöidään asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan ja tarkoituksena on tukea ja kannustaa asiakasta lähtemään pois kotoa. Yhtenä vapaaehtoistoiminnan muotona on ulkoilukaveruus, joka voi olla säännöllistä ulkoilua, mutta myös sukupolvien kohtaamista. Monelle ikääntyvälle ulkoilukaveritoiminta on korvaamaton apu ja rohkaisija liikkeelle lähtemisessä.

logo.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110464590

Jaa sivu