Siirry sisältöön
Käsi toisen olalla, kuvituskuva.
Juttutyyppi  Blogi

Hoitava diakonia

Onko hoito ja hoitaminen aina ihmistä kokonaisvaltaisesti hoitavaa hoitoa? Mitä lisäarvoa hoitava diakonia ja diakoninen hoitotyö antavat auttamistyölle? Auttamistyössä kokonaisvaltaisuuden näkökulma usein unohtuu, vaikka sen tulisi olla kaikessa kohtaamistyössä läsnä. On arvokasta ja rohkeaa, kun hoitaja, diakonissa tai diakoniatyöntekijä uskaltaa pysähtyä ihmisen rinnalle olemaan läsnä.

Käsitteenä hoitava diakonia tai diakoninen hoitotyö tarkoittaa kristilliseen arvopohjaan perustuvaa ihmisen kokonaisvaltaista auttamista. Työtä tekevät siihen koulutetut asiantuntijat eli sairaanhoitaja-diakonissat seurakunnissa tai erilaisissa sosiaali- ja terveysalan tehtävissä. Diakoninen hoitotyö on enemmän kuin hengellinen hoitotyö. Ominaispiirteitä ovat muun muassa kohtaaminen, kuunteleminen, kumppanuus, arvostus, koskettaminen, kehollisuus, lohduttaminen, toivon ja ilon välittäminen sekä lähellä olo. Diakoninen hoitotyö on lähimmäiskeskeistä eli ihmisen ehdotonta arvoa kunnioittavaa ja voimavaroja tukevaa hoitamista. (Rättyä, 2020, s. 72­­–74.)

Kysyin sairaanhoitaja-diakonissa opiskelijoiden ajatuksia hoitavasta diakoniasta diakoniatyössä ja hoitotyössä.

Opiskelijoiden mukaan diakoniatyö on kokonaisvaltaista työtä, jossa kohtaaminen on kaiken keskellä. Diakoni tuo osaamisensa sosiaalipuolelta ja diakonissa hoitajan näkökulman. Yhdessä asiakkaan kanssa selvitetään ongelmia ja pyritään eteenpäin. Hoitavaa diakoniaa on lämmin katse maskin takaa eli pienikin läsnäolon hetki, jossa ihminen saa kokemuksen, että on arvokas ja rakastettu.

Erään opiskelijan sanoin: hoitava diakonia sisältää hetkiä, joissa sydän on kosketuksissa toisen sydämen kanssa, katse suunnattuna toiveikkaaseen tulevaan.

Opiskelijat näkivät hoitavan diakonian ihmisen kokonaisvaltaisena kohtaamisena, ymmärtämisenä, huomioiden myös hengellinen ulottuvuus, eksistentiaaliset kysymykset ja sielunhoito. Eräs opiskelija oli rukoillut ja laulanut hengellisiä lauluja yhdessä potilaan kanssa. Toimintaa kuvattiin empaattisena ja kunnioittavana kohtaamisena, kaikille saman ihmisarvon tunnustamisena ja pyrkimyksenä siihen, ettei ketään tuomita.

Erityisesti sairaalassa ihminen on usein heikoimmillaan, joten hoitavan diakonian tehtävä on olla aina potilaan puolella. Hoitavaa diakoniaa kuvattiin myös moniammatillisena tiimityönä ja sen hyödyntämisenä.

Myötäelämisen asiantuntijat

Hoitava diakonia on ilon ja surun läpikäymistä, myötäelämistä ja lähimmäisenrakkautta.

Diakonisen hoitotyön näkökulmasta ihmistä ei kohdata vain sairauden, vaan ihmisyyden takia. Sainio (2020, s. 194) kuvaa artikkelissaan sitä, kuinka diakonissa tuo seurakunnan diakoniatyöhön mukanaan sairaanhoitajan silmät tunnistamaan muutoksia ihmisen fyysisessä ja psyykkisessä voinnissa.

Diakonisen hoitotyön näkökulmasta ihmistä ei kohdata vain sairauden, vaan ihmisyyden takia.

Diakonissa voi selkeyttää lääkärin ohjeita ja antaa kiireetöntä keskustelutukea. Kotikäynneillä diakonissa saattoi huomata tilanteen, jossa tarvittiin hakeutumista lääkäriin. (Sainio, 2020, s. 186–187.)

Hoitotyön osaamisen koettiin tuovan ymmärrystä ja arvostusta yhteisiin asioihin muiden sosiaali- ja terveysalan toimijoiden taholta. Yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa kannattaisi haastateltujen mielestä tehdä vielä enemmän ja järjestelmällisemmin. (Sainio, 2020, s. 191–192.) Tässä on haastetta diakonisen hoitotyön ammattilaisille tulevassa sosiaali- ja terveysalan uudistuksessa.

Terveyden edistämistä

Kotisalon & Rättyän (2020, s. 152–153) mukaan asiakkaat odottavat diakoniatyössä tukea omasta hy­vinvoinnista huolehtimiseen ja valintojen tekemiseen. Ihmiset etsivät oman elämänsä tarkoitusta, ihmisarvoa ja hengellisyyttä. Keskusteluissa ihmisten kanssa painottuukin diakonissan kannustava ja ohjaava voimavaralähtöinen toiminta. Diakonissat tukevat asiakkaidensa pärjäämistä, kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä seurakuntayhteyttä.

Diakonissat osaavat esittää tarken­tavia kysymyksiä ja etsivät yhdessä asiakkaan kanssa hyvinvointia edistäviä tekijöitä (Kotisalo & Rättyä, 2020, s. 154). Diakonissat ovat aina puolustaneet rohkeasti haavoittuvassa asemassa olevia. Diakonian tilastojen mukaan terveyteen ja sairauteen liittyvät kysymykset ovat merkittävä syy hakea apua diakoniatyöntekijöiltä. (Kotisalo & Rättyä, 2020, s. 156–157.)

Heikkilä-Tyni & Viitala (2020, s. 218) tuovat esille, että diakonissojen toteuttaman mielenterveyden edistämisen lähtökohtia ovat voimavaralähtöisyys, ratkaisukeskeisyys ja positiivinen mielenterveys. Suurella osalla diakoniatyön asiakkaista on mielenterveysongelmia. Seurakuntien toteuttaman mielenterveystyön keskeinen vastaus haasteisiin voisikin olla madaltaa kynnystä seurakunnan palveluihin. Merkittävää on myös yhteistyö kuntien ja järjestöjen mielenterveystoimijoiden kanssa. Diakonissa toimii usein asianajajana ja viestinviejänä ihmisten haasteissa. Tämä on juuri sitä diakoniaa ja diakonista hoitotyötä, joka kannattelee hiljaisempia ja tuo heidät turvallisesti näkyviin. (Heikkilä-Tyni & Viitala, 2020, s. 230–231.)

Lähellä olemista

Diakoniaan kuuluu koskettamista, jossa huomioidaan aina tilan ja rajojen tarve. Kosketuksen avulla voidaan luoda yhteyttä, lohduttaa, välittää turvallisuutta, avustaa ja hoitaa. (Gothoni, 2020, s. 104, s. 110–111.) Kosketus tarkoittaa myös luotettavaa vuorovaikutusta. Auttajan tehtävä on koskettaa toista ihmistä arvostavalla olemuksella ja läsnäololla. (Gothoni, 2020, s. 116.) Joskus parasta on vain kokonaisvaltainen läsnäolo ilman sanoja. Auttajan ammattitaitoa on rohkeus tulla ihmistä lähelle ja jäädä lähelle. Gothoni (2020, s. 106) tuo esille, että kehollisuus näkyy myös käsien ristimisenä ja rukouksena. Tämä hengellinen kosketus on samalla hoitavaa diakoniaa.

Saattohoidin mummoani viime kesänä ja hän sanoi minulle muutamia viikkoja ennen kuolemaansa: ”Sinä olet lähellä”, pitäessäni häntä kädestä kiinni. Sain pitää häntä kädestä kiinni, laulaa ja rukoilla myös viimeisten henkäysten aikana ja mummon kuoleman hetkellä. Uskon ja tiedän, että toteutin mummoni toiveen. Tutussa laulussa pyydetään: ”Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään”. Tähän tiivistyy mielestäni hoitavan diakonian ydin.

Lähteet

Gothoni, R. (2020). Kehollisuus ja kosketus. Teoksessa M. Malkavaara, P. Thitz, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.) Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (s. 104–121). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Heikkilä-Tyni, M. & Viitala, R. (2020). Diakonissat mielenterveyden edistäjinä, toivon ja voimavarojen tukijoina. Teoksessa M. Malkavaara, P. Thitz, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.) Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (s. 218–234). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Kotisalo, H. & Rättyä, L. (2020). Diakonissat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa M. Malkavaara, P. Thitz, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.) Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (s. 145–160). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Malkavaara, M., Thitz, P., Rättyä, L. & Valtonen, M. (toim.) (2020). Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Helsinki. https://www.theseus.fi/handle/10024/345797

Rättyä, L. (2020). Diakonisen hoitotyön periaatteet ja sisältö. Teoksessa M. Malkavaara, P. Thitz, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.) Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (s. 72–88). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Sainio, E. (2020). Diakonisen hoitotyön merkitys seurakunnassa. Teoksessa M. Malkavaara, P. Thitz, L. Rättyä & M. Valtonen (toim.) Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (s. 181–195). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090257074