Mitä seuraisi korkeakoulun muuttumisesta maksulliseksi?

Teksti | Jouni Koski

Koulutuksen maksuttomuus on Suomessa asia, josta on ollut sangen vahva yksimielisyys pitkään. Sitä pidetään laajasti hyvinvointivaltion kehittymisen takeena, kun kouluttautuminen on ollut mahdollista kaikissa yhteiskuntaluokissa. Siitä on tullut asia, josta ei enää edes kovin paljon keskustella, kun oikeana vaihtoehtona pidetään maksuttomuutta.

Korkeakoulun maksuttomuus ei kuitenkaan ole aivan absoluuttista verrattuna varsinaiseen oppivelvollisuuteen, jonka jälkeen vasta hakeudutaan opiskelemaan korkeakouluihin. Lukuvuosimaksuja ei suomalaisilta opiskelijoilta kuitenkaan peritä. Merkittävä parlamentaarinen keskustelu koulutuksen ja korkeakoulujen maksullisuudesta käytiin, kun Suomen eduskunnassa päätettiin muuttaa yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia niin, että korkeakoulut voivat vuodesta 2016 alkaen periä lukuvuosimaksuja Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukuvuosimaksuja peritään vain vieraskielisessä koulutuksessa opiskelevilta. Suomen- tai ruotsinkielisessä koulutuksessa opiskelevilta ei peritä lukuvuosimaksuja kansalaisuudesta riippumatta. Näin säilytettiin edelleen Suomessa korkeakoulutuksen maksuttomuus siinä merkityksessä kuin siihen oli totuttu.

Tuon jälkeen Keskuskauppakamari on julkaissut kilpailukykyohjelmansa: Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla – Suomesta maailman kilpailukykyisin maa. Keskuskauppakamarin mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmään tarvitaan ajattelutavan ja logiikan muutos. Opiskelija korkeakoulujen asiakkaana olisi Keskuskauppakamarin mielestä nostettava entistä enemmän toiminnan keskiöön. Samalla olisi vahvistettava korkeakoulutuksesta hyötyvän, eli opiskelijan, omaa panosta koulutuksen rahoituksessa.

Järjestelmää olisi Keskuskauppakamarin mukaan muutettava siten, että myös opiskelijat osallistuvat korkeakoulujärjestelmän rahoittamiseen. Merkittävä muutos olisi järjestön mukaan saatavissa aikaan ainoastaan tekemällä kaikesta korkeakoulutuksesta maksullista. Tämä tarkoittaisi lukukausimaksujen käyttöönottoa tutkintokoulutuksessa kaikille opiskelijoille. Maksujen tasosta tulisi Keskuskauppakamarin mukaan säätää lailla ja maksujen taso voisi olla eri EU- ja ETA-maiden kansalaisille sekä näiden maiden ulkopuolelta tuleville. Keskuskauppakamarin laskemien mukaan esimerkiksi 2000 euron lukuvuosimaksu toisi korkeakoulujärjestelmään nykyisillä opiskelijamäärillä arviolta noin 600 miljoonan euron vuosittaisen lisätulon. Velvoite apurahajärjestelmän ylläpitämiseksi voitaisiin järjestön mukaan edelleen säilyttää lainsäädännössä, mutta apurahoihin olisi syytä sitoa erilaisia opintojen edistymiseen liittyviä elementtejä.

Kun viime viikon blogikirjoituksessani (29.3.2022) pohdiskelin korkeakoulutuksen ja korkeakoulun saavutettavuutta, olisi Keskuskauppakamarin esittämä korkeakoulutuksen maksullisuus iso muutos nykytilanteeseen. Myös Keskuskauppakamari tuo ohjelmassaan esiin näkemyksensä, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei olisi syytä romuttaa uudistuksen yhteydessä. Keskuskauppakamarin mukaan jokaisen yhtäläinen mahdollisuus hakeutua korkeakoulutukseen taustasta riippumatta tulisi turvata järjestelmällä, jossa lukukausimaksut maksetaan valmistumisen, työllistymisen ja riittävän tulotason saavuttamisen jälkeen.

Käytännössä lukukausimaksut olisivat järjestön mukaan opiskeluiden aikana lainaa, joka erääntyy maksettavaksi vasta sitten, kun yksilö itse saa hyödyn korkeakoulutuksesta ja saavuttaa riittävän tulotason. Takaisinmaksuun olisi Keskuskauppakamarin mukaan tarpeen saada myös lykkäystä ja joustoja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tavoitteena uudistuksella olisi järjestön mukaan myös opintojen nopeuttaminen ja tehostaminen sekä päällekkäisen samantasoisen koulutuksen vähentäminen jatkuvan oppimisen muotona.

Keskuskauppakamarissa uskotaan, että opiskelijan osallistuessa koulutuksen kustannuksiin, on nopeaan valmistumiseen selkeä rahallinen kannuste. Samalla lukukausimaksut aiheuttaisivat sen, että muu kuin tutkintoon johtava koulutus nousee houkuttelevammaksi jatkuvan oppimisen muodoksi.

Mitä seuraisi korkeakoulun muuttumisesta maksulliseksi? Sitä olisi tarpeen selvittää perusteellisesti, eikä vähiten korkeakoulutuksen saavutettavuuden näkökulmasta. Sitä, että se ei olisi mahdollisuus Suomelle ja korkeakoulujen kehitykselle, en kiistä. En myöskään näe, että korkeakoulun muuttuminen maksulliseksi olisi välttämättömyys Suomelle ja korkeakoulujen kehitykselle. Siitä olen kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä Keskuskauppakamarin kanssa, että tulevaisuudessa Suomessa olisi vältettävä koulutukseen kohdistuvat leikkaukset, myös mahdollisten talouden taantumien aikana. Koulutus ja korkeaan osaamiseen panostaminen auttavat takaisin kasvu-uralle, joten niistä säästäminen on yhteiskunnassa lyhytnäköistä. Keskuskauppakamari muistuttaa ohjelmassaan, että Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan ammattikorkeakoulujen perusrahoitus vuodesta 2011 kutistui vuoteen 2019 yhteensä 224 miljoonaa euroa (-30 %). Samassa ajassa yliopistojen rahoitus  kutistui 300 miljoonaa euroa (-19 %). Sitä ei minkään maan osaaminen ja kilpailukyky kestä.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022033126394

Jaa sivu