TKI on tekemistä, kokeilua ja innostumista – hanketoiminnan näkökulma

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) on monimuotoista ja monipuolista ja sen toteuttamistavoista löytyy jokaiselle jotakin. TKI-toiminta vaatii toisaalta laajaa ymmärrystä, jotta voi hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja erilaisia pitkiäkin vaikutussuhteita jopa globaalissa mittakaavassa, toisaalta se on hyvinkin syvälle detaljitasolle laskeutuvaa konkreettista tekemistä ja tietenkin myös kaikkea siltä väliltä. TKI-toiminta on tekemistä monessa eri vaiheessa ja muodossa ja olennaisena osana siihen kuuluu kokeilu ja ennen kaikkea innostuminen.

TEKSTI | Minna Ritari
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021122061780

Osa laajaa kokonaisuutta

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan tutuin ilmentymä on hankkeet. Monimuotoisuudestaan huolimatta ne kaikki ovat osa kokonaisuutta ja suurempia kehityslinjoja. Kehityslinjat ovat globaaleja, joista erilaisten EU- ja kansallisen tason rahoitusohjelmien sekä yksittäisten rahastojen ja rahoitushakujen painotusten kautta rajautuu toteuttavaksi tiettyjä toimenpiteitä. Kussakin organisaatiossa näitä toteutettavia toimenpiteitä linjaavat vielä organisaation omat painoalat ja kehityskohteet sekä tekijöiden erityisosaaminen, mitä kautta lopulta valikoituvat toteutettavat hankkeet.

Tämän pitkän vaikutusketjun toimintaa kannattaa tarkastella myös toisin päin: jokainen hanke osaltaan edistää oman organisaation osaamisen lisäksi yksittäisen haun tavoitteita ja haku kerrallaan edistyvät rahastojen ja siten rahoitusohjelmien tavoitteet, jotka taas edistävät niin EU-tason kuin maailmanlaajuisia tavoitteita. On hyvä tiedostaa olevansa osa isompaa kokonaisuutta, vaikka operoisi osahankkeen osatoteuttajan osatoteutuksessa: myös tällöin on mukana kantamassa korttaan todella isoon kekoon, joka sekin rakentuu yksi korsi kerrallaan. Koko maailmaa ei paranneta yhdellä hankkeella, mutta omalla alallaan yksittäinenkin hanke voi merkittävästi edistää jotakin osatavoitetta.

Innostuneet ihmiset luovat uutta

Monesta eri suunnasta tulevista linjauksista, painotuksista ja rajauksista huolimatta hanketoiminnalle on luonteenomaista kokeilu: myös epäonnistumisille on jätetty tilaa, koska ilman kokeilua ei synny uutta. Kokeilu taas edellyttää innostumista, ja hanketoimijat ovatkin järjestään omasta erityisalastaan ja sen kehittämisestä ja mahdollisuuksista innostuneita ihmisiä.

Ammattikorkeakouluissa hankkeiden substanssiasiantuntijat ovat suurimmaksi osaksi opetushenkilöstöä ja TKI-toiminnan kytkeminen opetukseen lisääkin hankkeiden vaikuttavuutta, kun hankkeessa omaa osaamistaan kartuttanut opettaja siirtää tätä osaamistaan edelleen opiskelijoilleen. On monella tavalla tärkeää, että innostumiselle ja sitä myötä kokeiluille ja hankemuotoiselle kehittämiselle on tilaa ja että ammattikorkeakouluissa tämä huomioidaan toiminnan suunnittelussa.

Puhutaan rahasta

Hankkeiden kautta aikaansaatava muutos on siis konkreettisen tekemisen tulosta useassa eri vaiheessa ja tuo tekeminen vaatii resursseja. Hankkeiden suunnitteluvaiheessa aika- ja henkilöresurssit ovat olennainen tekijä onnistuneen hakemuksen aikaansaamiseksi ja toteutusvaiheessa niitä tarvitaan, jotta sekä hanke että opetus saadaan toteutettua suunnitelmien mukaan. Aika- ja henkilöresurssien toteutuminen taas vaatii rahallisia resursseja. Rahoittajan myönteinen rahoituspäätös tarjoaakin niitä tietyin ehdoin: kun hanke on toteutettu suunnitelmien mukaan ja raportoitu vaatimukset täyttäen, rahoitusta voi saada.

Myönteinen rahoituspäätös on kuitenkin vasta ehdollinen lupaus rahoituksesta ja tuon rahoituksen kotiuttaminen konkreettisesti tekijöiden pankkitileille vaatii juuri sitä tekemistä sekä substanssin että hallinnoinnin saralla. Hanketoiminta onkin yleensä 100-prosenttisesti omarahoitettua, kunnes rahoittajan korvaama osuus saadaan jälkikäteen tuloutettua. Hanketoiminta on pitkäkestoista sekä kokeilevaa ja tilanteiden mukaan elävää eikä kaikki aina toteudu juuri siinä muodossa ja aikataulussa kuin on suunniteltu. Mikäli toteutus eli itse tekeminen viivästyy, viivästyy myös rahoitus, ja tämä on tärkeää tiedostaa.

Hankkeiden pitkä elinkaari

Hankkeilla on pitkä elinkaari ja hanketoiminnan pitkien vaikutusketjujen hahmottaminen auttaa ymmärtämään myös sitä. Karkeasti arvioiden yhden yksittäisen hankkeen elinkaari on noin 10 vuotta: ensin on ideointi-, suunnittelu- ja valmisteluvaihe, sen jälkeen toteutusvaihe ja sitten vielä niin kutsuttu jälkiseurantavaihe. Ensimmäinen vaihe voi olla nopeakin, mutta useimmiten ideat alkavat kehkeytyä jo kauan ennen kuin varsinainen suunnittelu ja valmistelu alkaa, kun isompia linjauksia vasta hahmotellaan ja kunkin erityisalan kehitys viitoittaa tietä uusille avauksille. Hankkeen toteutusaika on tyypillisesti muutaman vuoden, minkä jälkeen se vielä raportoidaan ja arkistoidaan. Hankkeesta ja rahoittajasta riippuen tulosten pitkäaikaisvaikutuksia seurataan tavalla tai toisella tyypillisesti vielä viiden vuoden ajan hankkeen päättymisen jälkeen.

Ammattikorkeakoulussa hankkeiden elinkaaren pituutta voi hahmottaa myös niiden vaikuttavuuden kautta. Opetukseen kytkettynä hanketoiminta edistää rahoittajan asettamien tavoitteiden lisäksi hanketoiminnan tekijöiden eli organisaation ja opettajien osaamista, joka välittyy edelleen opiskelijoille ja monin tavoin heidänkin mukanaan alueen työelämän hyödyksi. Substanssiosaamisen lisäksi organisaation yleisempi hanketoimintaosaaminen karttuu niin ikään, kun henkilöstöä osallistuu monissa eri rooleissa hankkeisiin ja niiden liitännäistoimiin.

Hankkeiden pitkälle elinkaarelle mahtuu paljon tekemistä ja uuden kehittäminen vaatii kokeilua ja asiastaan innostuneita ihmisiä. Uusi osaaminen synnyttää jälleen uutta osaamista ja tällainen kehityksen kumuloituminen aiheuttaakin hanketoiminnan positiivisen kiertokulun ja tuo oikein herkullisen lisän ammattikorkeakoulujen tulevaisuussuuntautuneeseen aluekehittämiseen.

Aiheeseen liittyvää