Artikkeli havainnollistaa digipedagogiikan kriittistä merkitystä koulutuksen kehittämisessä. Toimintaympäristöllä, toimijoilla ja kehittämisellä toimintana on kaikilla tärkeä roolinsa. Kehittämisessä voidaan hyödyntää kokeilevaa toimintaa. Artikkelissa esitellään syksyllä 2021 digisparrauksen nimellä toteutettua opetuksen kehittämisen kokeilevaa toimintaa Laurea-ammattikorkeakoulun ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutuksissa.

Digipedagogiikka ja toimintaympäristöä koskeva ymmärrys

Digipedagogiikan osaaminen on kriittinen tekijä korkeakoulun opetuksessa 2020-luvulla. Sen ulottuvuuksien havainnollistamisessa on käytetty usein TPACK-mallia, joka jakaa tarvittavan osaamisen pedagogiseen, substanssiin ja myös teknologiseen osaamiseen. Näiden joustava yhdistäminen tuottaa onnistuneen digipedagogiikan tuloksen (Koehler & Mishra 2005, 131; Koehler, Mishra & Cain 2013, 13). Digipedagoginen osaaminen poikkileikkaa kaikki opiskeltavat sisällöt, jonka johdosta osaamisen kehittymisen tarve näyttäytyy toiminnassa kokonaisvaltaisesti (Kyllönen 2020, 108).

Toimintaympäristön analysoinnin tarvetta on korostettu digipedagogiikan kehittämisessä erityisesti siksi, että se havainnollistaa opetustilannetta koskevassa suunnittelussa olennaiset näkökulmat (Kontturi & Seppänen 2020, 11). Tässä artikkelissa tarkasteltava toimintaympäristö on Laurea-ammattikorkeakoulun ylempien ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK) kokonaisuus. Opetustilannetta koskevaa suunnittelua edeltää huomattavan monta aiempaa ja koulutukselle erittäin merkityksellistä vaihetta, kuten ammattikorkeakoulun toimilupa ja koulutusvastuu, aloituspaikkapäätökset ja opetussuunnitelmien hyväksyminen. Opetustilannetta lähestyvät koulutuksen laatu, vuosittaiset koulutuksen suunnittelutehtävät, opetusresurssien kohdentaminen ja toteutussuunnitelmien laatiminen (Laurea-ammattikorkeakoulu 2021a).

Laurea-ammattikorkeakoulussa on vuoden 2022 alussa yhteensä 16 useille eri koulutusaloille sijoittuvaa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.  Kullakin koulutuksella on oma vastuuyliopettajansa, jolla on vastuu koulutuksen sisällöllisestä osaamisesta (Laurea-ammattikorkeakoulu 2021b.) Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen rakenne jakaa YAMK- tutkinnon 30 opintopisteen ydinosaamisen, 30 opintopisteen täydentävän osaamisen ja 30 opintopisteen opinnäytetyön vaiheisiin. Kaikissa näissä vaiheissa on välttämätöntä hyödyntää digipedagogiikkaa laajasti toiminnassa. Sisällön ja pedagogisen osaamisen lisäksi on hallittava Peppi-tietojärjestelmän opintohallintoon liittyviä tietoja, oppimisalustoja, tiedonhakua ja verkko-opetustapahtumia. Digipedagogiikassa kaikkien osa-alueiden (pedagogiikka, substanssi ja teknologia) organisoinnin merkitys korostuu, mikä vaatii, että huomio tulee kiinnittää oppimisympäristöön laajasti (Stenberg 2019, 44–45; Lakkala ym. 2008, 37–39).

Opetusta kehittävät toimijat

Korkeakoulun digipedagogiikkaa on toteuttamassa suuri määrä toimijoita sekä korkeakouluyhteisössä, mutta myös laajemmissa verkostoissa. Näistä YAMK-koulutuksen opetuksen kannalta tärkeitä toimijoita ovat kunkin opintojakson opettajat, TKI-toiminta ja työelämäkumppanit. Opetuksen taustalla on Laurea-ammattikorkeakoulun yhteinen pedagoginen toimintamalli, kehittämällä oppiminen eli Learning by Developing (LbD). Se luo yhteisiä toimintalinjauksia opetukseen. Toimintamalli korostaa aidoissa työelämään liittyvissä tilanteissa tapahtuvaa työelämän kehittämistä, kumppanuutta sekä tutkimuksellisuutta (Raij 2007). Opetustoiminnassa kehittämällä oppiminen näyttäytyy aiemmassa tutkimuksessa erityisen hyvänä mahdollisuutena digipedagogiikan edistämisessä yhteistoiminnallisen luonteensa vuoksi, jonka avulla voidaan ymmärtää teknologian, sisällön ja pedagogiikan monitahoista toimijuutta (Koehler & Mishra 2005, 149).

Opetuksen toimijoiden lisäksi Laurea-ammattikorkeakoulussa toimii digitaalisuuden ja digipedagogisen kehittämisen tiimi, dCell. Siihen kuuluu noin 10 asiantuntijaa ja 11 digilehtoria Laurean kaikista neljästä alueyksiköistä. Tiimin tehtävänä on mahdollistaa yhteistyön toteutuminen ja olla tukemassa laadukkaiden pedagogisten ratkaisuiden syntyä. dCell järjestää vuositasolla noin 200 koulutusta, jotka on suunnattu digipedagogisen osaamisen kasvamiseen. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2021c.)

Yksilön merkitys ja digipedagogisten kokeilujen mahdollisuus

Digipedagoginen osaaminen ja teknologian käyttäminen opetuksen apuna vaihtelee opetukseen liittyvien yksittäisten opetusta toteuttavien henkilöiden välillä. Tällöin yleistäminen muodostuu entistä vaikeammaksi, ja osaamisen kehittämisen tavat vaativat monenlaisia keinoja ja uusia avauksia. (Dindar ym. 2021, 9-10.) Kuitenkin digipedagogiikan edistymisen edellytys on se, että opetuksessa otetaan käyttöön ja kehitetään uusiakin mahdollisuuksia (Mikkilä-Erdmann 2017, 26). Voidaan myös todeta, että digipedagogisen osaamisen kehittyminen on myös keskeinen korkeakouluopetuksen kehittymisen edellytys osana kunkin yksilön jatkuvaa ammatillista kehittymistä (Kontturi & Seppänen 2020, 6).

TPACK-mallin kehittämistyössä olennaiset havainnot on tehty avainalueista, joissa opettajien ajatteluprosessit, tieto ja toiminta ovat keskeisiä tekijöitä digipedagogiikan edistämisessä (Koehler, Mishra & Cain 2013, 18). TPACK-mallin näkökulmissa korostuu opettajakeskeisyys, joka näyttäytyy myös sen rajoitteena. Vaikka opettajalla olisi kaikki TPACK-mallin mukainen osaaminen, hän ei välttämättä hyödynnä teknologiaa opetuksessaan. Tähän voi olla monenlaisia syitä, kuten esimerkiksi opettajan omat asenteet, resurssien puute sekä opettajan orientaatio teknologian suhteen. (Väätäjä & Ruokamo 2021, 10.)

Vuosien 2020 ja 2021 toteutunut maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut myös koulutukseen. Se on osaltaan muokannut opettajien asenteita teknologian opetuskäytöstä positiivisempaan suuntaan. Sitä ei enää kyseenalaisteta (”miksi”) samalla tavoin kuin aikaisemmin vaan pikemminkin haetaan keinoja teknologian hyödyntämiseen (”miten”).

Opettajan aikaisemmalla kokemuksella teknologian pedagogisesta käytöstä, asenteella sekä persoonallisilla ominaisuuksilla, kuten motivaatio ja minäkäsitys, on todettu myös olevan vaikutusta digiosaamiseen (Kullaslahti 2011, 169, 171; Töytäri 2019, 58).

Oman työn kehittämisestä kiinnostuneet opettajat ovat usein edelläkävijöitä digiteknologian hyödyntämisessä. Tästä syystä on tarpeen tarjota opettajille aktiivisesti tukea ja digipedagogista koulutusta ja kohdentaa sitä erityisesti niille opettajille, joiden digitaidot ovat heikot ja jotka eivät itsenäisesti hae uudenlaisia digipedagogisia ratkaisuja.

Teknologia tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia yhteisöllisen tiedon ja pedagogisten käytäntöjen jakamiselle. Laureassa on hyviä kokemuksia siitä, kuinka opetushenkilöstölle suunnattujen digipedagogisten työpajojen avulla voidaan edistää avoimuutta ja jakamisen kulttuuria. Opettajat ovat kokeneet niiden lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta ja teknologian avulla on voitu tehdä ns. hiljaista tietoa näkyväksi.  (Marstio 2021, 38–40.)

Digisparraus YAMK-opettajien tueksi

Syksyllä 2021 toteutettiin ylempien ammattikorkeakoulututkintojen aloittavien ryhmien osalta digisparraukseksi nimetty kokeileva toiminta. Siinä dCellin asiantuntija ja YAMK-digilehtori olivat koulutuksen käytettävissä kunkin koulutuksen kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Digisparraus -työpajojen tavoitteena oli edesauttaa YAMK -opettajia muotoilemaan laadukkaan oppimiskokemuksen tarjoavia opintoja, joissa digitaalisuutta hyödynnetään pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Toisena tavoitteena on auttaa heitä löytämään ratkaisuja digityökalujen käyttöön liittyviin haasteisiin. Työpajat toimivat drive-in periaatteella: opettaja tuo työpajaan kulloinkin mielessä olevan haasteen tai kehittämistarpeen, jota pohditaan yhdessä YAMKin oman digilehtorin ja dCELLin asiantuntijoiden avustuksella.

Kauneudenhoitoalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vastuuyliopettaja Marjo Poutanen kuvasi kokemuksia digisparraus -työpajaan osallistumisesta seuraavasti:

”Estenomi YAMK-koulutuksen digisparraus oli elokuun loppupuolella, muutama viikko ennen syksyn opintojen aloitusta. Syksyn opinnot oli vallitsevan Covid19-tilanteen vuoksi siirretty suunnitellusti verkkoon yhtä lähiopetuspäivää lukuun ottamatta. Digisparraukseen osallistui neljä koulutuksen opettajaa, heistä jokaisella oli mielessä muutama omaan opintojaksoonsa liittyvä kysymys. Edellisen lukuvuoden opetus oli myös toteutettu pääosin verkossa, joten verkko-opetus oli kaikille osallistujille tuttua.  Kaikkia kysymyksiä yhdisti tavoite parantaa pedagogista toteutusta ja tehdä opetuksesta ja oppimisesta sitä kautta sujuvampaa.

Sparraushetken aikana kävimme dCellin asiantuntijan kanssa läpi mm. Canvas-alustan eri tehtävätyyppejä ja niistä aiemmissa toteutuksissa esiin nousseita kysymyksiä. Pohdimme yhdessä, miten aiemmin lähiopetuksena ja nyt verkossa toteutettavasta opintojaksosta saadaan linjakas kokonaisuus, opintojakson erityspiirteitä ja toimiviksi havaittuja tehtäviä unohtamatta. Lopuksi pohdimme yhteisesti koulutuksen mahdollista siirtymistä verkkotutkinnoksi ja siihen liittyvää pedagogiikkaa. Keskustelimme mahdollisuudesta toteuttaa verkkotutkinnon opetus edelleen YAMK-opetuspäivinä ja vaihtoehdosta suunnitella opetus jollain muulla tavalla. Näissä muutoksissa pohdimme etenkin sitä, mitä kaikkea suunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon jo tässä vaiheessa.

Sparraus selkeytti juuri siinä hetkessä mielessä olleita asioita ja toi myös vastauksia ihan konkreettisiinkin kysymyksiin. Sparraukseen osallistuvat jatkoivat itsenäisesti omien opintojaksojensa kehittämistä ja saivat varmasti sparraushetkestä mukaan uusia ideoita. Suurempi kokonaisuus, tutkinnon mahdollinen verkkototeutus mahdollisuuksineen on ollut yhteisten palavereiden aiheena tämän jälkeen.

Menetelmänä digisparraus sopii yhden isomman kokonaisuuden ja ongelman ratkaisuun ja myös pienempien kysymysten yhdessä pohtimiseen. Ongelmien ja ideoiden sanoittaminen yhdessä tuo usein ratkaisun jo sinällään. Digisparraus auttaa myös opettajan oman digiosaamisen tunnistamisessa, me osaamme usein enemmän kuin itse tiedämmekään.”

Digisparrauksiin osallistuneet opettajat ovat kaiken kaikkiaan kokeneet työpajat oman opetuksen kehittämisen näkökulmasta hyödyllisiksi. Niiden jatkosta on tällä hetkelle sovittu toteutuksia ainakin vuodelle 2022. Kehittämiskohteena on työpajojen teemoittaminen tiettyjen, monille opettajille yhteisten haasteiden ympärille. Sellaisia ovat mm. opinnäytetöiden ohjaaminen verkossa, valintakokeina toimivat opintojaksot sekä YAMK-opetuksen kansainvälisen tarjonnan kehittäminen.

Lopuksi

Digipedagogista kehitystä korkeakouluissa voi edistää useilla toimivilla tavoilla. Opetuksen tärkein ajuri on siinä muutoksessa ja kehityksessä, jonka jo nykyisten, mutta erityisesti tulevien opiskelijoiden oppimistarpeet muodostavat (Gündüzalp 2021, 97). Valmiutta tähän muutokseen ja kehitykseen voimme kukin olla mukana ratkaisemassa yksilönä, yhteisönä, koulutuksen järjestäjänä ja kehittämisen kumppanina.

Lähteet:

• Dindar, M., Suorsa, A., Hermes, J., Karppinen, P., & Näykki, P. 2021. Comparing technology acceptance of K‐12 teachers with and without prior experience of learning management systems: A Covid‐19 pandemic study. Journal of Computer Assisted Learning, Early View. https://doi.org/10.1111/jcal.12552. (Luettu 20.11.2021).
• Gündüzalp, S. 2021. 21st Century Skills for Sustainable Education: Prediction Level of Teachers’ Information Literacy Skills on Their Digital Literacy Skills. Discourse and Communication for Sustainable Education, 12 (1), 85-101.
• Koehler, M. J. & Mishra, P. 2005. What Happens When Teachers Design Educational Technology? The Development of Technological Pedagogical Content Knowledge. Journal of educational computing research, 32(2), pp. 131-152. doi:10.2190/0EW7-01WB-BKHL-QDYV
• Koehler, M. J., Mishra, P. & Cain, W. 2013. What Is Technological Pedagogical Content Knowledge (TPACK)? Journal of Education, Vol. 193(3), pp. 13-19. doi:10.1177/002205741319300303.
• Kontturi, H. & Seppänen, V. (toim.) (2020). OpenDigi toimintamallin käsikirja: opettajat oppimistaitojen ja digipedagogiikan kehittäjäyhteisöissä. Didascalica Universitatis Ouluensis, Kasvatustiede E 13, Oulun yliopisto. Saatavilla www-muodossa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526226941.pdf . (Luettu 19.10.2021).
• Kyllönen, M. (2020). Teknologian pedagoginen käyttö ja hyväksyminen: Opettajien digipedagoginen osaaminen. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla www-muodossa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67585 (Luettu 19.10.2021).
• Kullaslahti, J. 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Väitöskirja. Tampereen Yliopistopaino. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/66752 (Luettu 8.12.2021)
• Lakkala, M., Muukkonen, H., Paavola, S., & Hakkarainen, K. (2008). Designing pedagogical infrastructures in university courses for technology-enhanced collaborative inquiry. Research and Practice in Technology Enhanced Learning, 3(1), 33-64.
• Laurea-ammattikorkeakoulu 2021a. Koulutuksen suunnittelun vuosikello. Laurean sisäisen intranetin materiaali. (Luettu 21.11.2021)
• Laurea-ammattikorkeakoulu 2021b. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus. https://ops.laurea.fi/index.php/fi/68096/fi . (Luettu 20.11.2021).
• Laurea-ammattikorkeakoulu 2021c.  Digiosaamista vahvistava dCELL-tiimi on Vuoden laurealainen 2021. https://www.laurea.fi/ajankohtaista/uutiset/digiosaamista-vahvistava-dcell-tiimi-on-vuoden-laurealainen-2021/. (Luettu 20.11.2021).
• Marstio, 2021.(toim.) Pedagogista uudistumista oppimisen muotoilun avulla. https://www.theseus.fi/handle/10024/505722. (Luettu 8.12.2021)
• Mikkilä-Erdmann, M. (2017). Digitaalisen oppimateriaalin mahdollisuudet. Teoksessa Savolainen, H., Vilkko, R. & Vähäkylä, L. (toim.) (2017). Oppimisen tulevaisuus. Helsinki: Gaudeamus.
• Raij, K. 2007. Learning by Developing. Laurea Publications A 58. Helsinki: Edita.
• Stenberg, P. 2019. Osallistavan draamaprosessin yhteisöllinen suunnittelu: Pedagoginen malli ja toiminta digitaalisessa oppimisympäristössä. Joensuu: University of Eastern Finland.
• Töytäri, A. 2019. Näkökulmia ammattikorkeakouluopettajan oppimiseen ja saamishaasteisiin. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64931/978-951-39-7811-2_vaitos_2019_08_09.pdf?sequence=2&isAllowed=y (Luettu 8.12.2021)
• Väätäjä, J.O. & Ruokamo, H. 2021. Conceptualizing dimensions and a model for digital pedagogy. Journal of Pacific Rim Psychology. Volume 15: 1-12. January 2021. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1834490921995395 (Luettu 7.12.2021)