Ammattikorkeakoulusta puhtia kiertotalousekosysteemiin

Siirtymää kiertotalouteen ei saada aikaan ainoastaan kehittämällä yksittäisten organisaatioiden uusia tuotteita ja palveluita. Kiertotalous vaatii näiden rinnalla liiketoimintamalleja, jotka perustuvat arvo- ja materiaalivirtojen jakamiseen monien organisaatioiden välillä. Miten ammattikorkeakoulu voi auttaa näiden syntymistä?

Laurea on käynnistänyt Uudenmaan kehitysyhtiöiden, Novagon, Keuken ja Posintran kanssa CEGO – Circular Economy goes East and West -hankkeen (https://cego.fi). Sen keskiössä on alueella toimivien pk-yritysten kiertotaloussiirtymän tukeminen edistämällä tiedonvaihtoa ja yhteiskehittämistä tukevan ekosysteemin syntyä. Hankkeessa tarjotaan myös kiertotalouteen perustuvien liiketoimintamallien kehittämisen tukea ja koulutusta. Hanke on alkanut kesällä 2021 ja jatkuu elokuuhun 2023.

Ammattikorkeakoulut ovat perinteisesti toimineet kouluttajina ja uusien ratkaisujen kehittämisen sekä pilotoinnin edistäjinä. CEGO-hankkeessa tutkitaan osaltaan myös sitä, minkälaisen roolin ammattikorkeakoulu voi ottaa alueellisen ekosysteemin kehittäjänä ja miten sen avulla voidaan edistää myös alueen toimintaympäristön muutosta.

Ammattikorkeakoulut kolmella horisontilla

Minkälaista on toimintaympäristön muutosta edistävä innovaatiotoiminta? Erinomainen viitekehys, jonka avulla voimme tarkastella ammattikorkeakoulujen innovaatiotoiminnan laajentumista on niin kutsuttu kolmen horisontin malli (engl. Three Horizons Model).

Mallia hyödynnetään tulevaisuustutkimuksessa, jossa tekemistä tarkastellaan erilaisilla tulevaisuuteen kurkottavilla aikahorisonteilla (Leicester 2016). Mallin ensimmäisessä horisontissa innovaatiotoiminta valjastetaan parantamaan sitä, mikä on jo (Christensen 1997). Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen tapauksessa ensimmäisellä horisontilla toimintaa kehitetään nykyistä toimintaa ylläpitävistä lähtökohdista, jolloin kehittämisen kohteena voivat olla uudet opetusmenetelmät, uudet sisällöt ja niihin liittyvät TKI-hankkeet.

Toisessa horisontissa on kyse disruptiivisten innovaatioiden kehittämisestä, jolloin ratkaisut perustuvat uudenlaisiin ajatuksiin arvon muodostuksesta, arvolupauksista ja liiketoimintamalleista (Christensen 1997). Esimerkiksi Yhdysvalloista lähtöisin oleva Minerva University (n.d.) on lähtenyt disruptoimaan alemman korkeakoulututkinnon koulutusta digitalisaation ja tutkintojen työelämärelevanssin näkökulmista. Yliopistolla ei ole yksittäistä kampusta eikä juurikaan vakituista opetushenkilökuntaa, vaan opiskelijat vaihtavat joka lukukausi asuinpaikkaansa ja toimivat ja oppivat lähtökohtaisesti paikallisten startupien ja paikallisten haasteiden parissa. Yliopiston selkäranka ei ole siis fyysinen kampus, vaan digitaalinen alusta, joka yhdistää opiskelijoita paitsi toisiinsa myös yliopiston henkilökuntaan ja ympäri maailman asuviin opettajiin. Valmistuessaan Minerva Universitystä opiskelijoilla on tutkinto, kokemusta työelämäprojekteista ja globaalit verkostot alojensa yrityksiin sekä muihin työnantajiin.

Minerva University ei ole julkaissut talouslukujaan, mutta jos tarkastellaan Aalto-yliopiston (2021) rahankäyttöä vuodelta 2020, sen 358 M€ menoista 12 prosenttia (43 M€) menee tiloihin, 20 prosenttia (80 M€) palveluhenkilöstöön, 48 prosenttia (173 M€) akateemiseen henkilöstöön ja 20 prosenttia (71 M€) muihin kuluihin (mm. palvelujen ostot ja poistot, ml. ICT). Minervan kampukseton ja henkilökunnan suhteen joustava liiketoimintamalli tarjoaisi Aalto-yliopistoon sovellettuna mahdollisuuden pohtia uudestaan ja todennäköisesti pienentää merkittävästi näihin resursseihin menevän rahan käyttöä.

Vaikka Minerva University on kiinnostava esimerkki pyrkimyksestä disruptoida korkeakoulutusta, se ei ole kuitenkaan muuttanut korkeakoulutuksen kenttää globaalisti. Kolmas horisontti viittaa toimintaympäristön muuttumiseen, johon eivät riitä vain yksittäisten toimijoiden tekemät toisen horisontin disruptiot (Leicester 2016). Frank Geels ja Johan Schot (2007) käyttävät kolmannen horisontin muutoksesta siirtymän (engl. transition) käsitettä. Siinä sekä toimintaympäristön paineet että disruptiiviset innovaatiot haastavat toimintaympäristön keskeisiä instituutioita muuttumaan tavalla, joka synnyttää uuden toimintamallin.

Kolmannen horisontin siirtymän edistämisessä fokus siirtyy yksittäisestä toimijasta, kuten yksittäisestä ammattikorkeakoulusta, keskeisempiin toimijoihin eli instituutioihin ja näiden välisiin vakiintuneisiin suhteisiin. Geels (2004) kutsuu näitä järjestelyjä regiimeiksi, jotka muodostuvat teknologioista, tieteestä, politiikasta, sosiokulttuurisesta sekä käyttäjä- ja markkinaregiimistä.

Näiden uudistumisessa voi olla ajurina yhteiskunnallinen, toimintaympäristöstä tuleva paine, kuten esimerkiksi kestävä kehitys, jonka pitäisi olla aiempaa kiinteämmin osa liiketoimintaa ja kaikkea tekemistä yhteiskunnassa. Myös ammattikorkeakoulut ovat Arenen (2020) johdolla määritelleet kestävän kehityksen kaikkien opiskelijoiden koulutusta ja henkilöstön osaamista läpäiseväksi teemaksi sekä keskeiseksi TKI-toiminnan tavoitteeksi. Nämä julkilausutut tavoitteet ovat tärkeitä, mutta ammattikorkeakoulukenttä on vielä alkuvaiheissa niiden edistämisessä.

Regiimin eli toimijoiden muodostaman toimintaympäristön muuttamiseen tarvitaan heidän osallisuuttaan. Sen aikaansaaminen onnistuu ekosysteemien avulla.

Siirtymä kiertotalouteen vaatii ekosysteemejä

Kiertotalous on viimeaikainen paradigma, joka pyrkii muuttamaan yhteiskunnallisia, taloudellisia ja teollisia rakenteita tavalla, joka pienentää luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntymistä. Siirtymä kiertotalouteen tapahtuu edistämällä materiaalien, energian ja arvon synnyttämisen uusia muotoja, jotka vahvistavat niiden syklisyyttä, resurssitehokkuutta ja ekologista kestävyyttä. Kiertotalous vaatii onnistuakseen monien eri sektorien ja toimijoiden samanaikaista toiminnan muutosta. Ekosysteemit ovat nousseet tästä syystä kiertotalouden edistämisessä keskeiseen rooliin. (Aarikka-Stenroos ym. 2021.)

Olemme Laureassa panostaneet pitkään monitoimijaisen innovaatiotoiminna edistämiseen muun muassa living labien muodossa ja näiden rinnalla enenevässä määrin myös ekosysteemitoimintaan (Laurea n.d.). Living labeissa keskiössä on ratkaisujen yhteiskehittäminen, johon valjastetaan monitoimijaista, ekosysteemistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä (ENoLL n.d).

Verkostot ovat puolestaan autonomisten toimijoiden pitkäjänteistä luottamukseen perustuvaa yhteistyötä, joka voi vakiintua rakenteiksi, kuten sopimuksiksi, taloudelliseksi yhteistyöksi, tietojärjestelmiksi, käytänteiksi, arvoiksi ja tavoitteiksi (Järvensivu 2019). Ekosysteemeissä yhdistyy living labien ja verkostojen ominaisuuksia, mutta ekosysteemit ovat luonteeltaan strategisempia ja pyrkivät ruokkimaan niihin osallistuvien toimijoiden yhteisevoluutiota. Tämän yhdessä muuttumisen avulla pyritään uuden tiedon tai uusien teknologioiden synnyttämiseen, yhteiskunnallisten tai toimialojen haasteiden taklaamiseen tai uusien kasvumarkkinoiden kehittämiseen (Kola ym. 2020; Valkokari ym. 2020).

Kestävään kehitykseen liittyvän kiertotalouden edistämisessä Arenen määrittelemät koulutuksen, henkilöstön osaamisen ja TKI-toiminnan vahvistamisen tavoitteet ovat keskeisessä roolissa. Mutta voisivatko ammattikorkeakoulut ottaa aktiivisempaa roolia myös laajemman kiertotaloussiirtymän edistämisessä? CEGO-hankkeessa pyrimme löytämään keinoja tehdä tätä erityisesti pk-yritysten kanssa.

PK-yritykset tiiviimmin osaksi Uudenmaan kiertotalousekosysteemiä

EAKR-hankkeena CEGO:n toimenpiteiden keskiössä ovat pk-yritykset. Alustavissa haastatteluissa olemme kuulleet, että niiden on ollut vaikeaa liittyä Uudenmaan kiertotaloustekemiseen, koska tieto siitä on ollut hajallaan ja vaikeasti löydettävissä. CEGO-hankkeen tavoitteena ei ole uusien ekosysteemien synnyttäminen, vaan niiden tiivistäminen, joka tapahtuu saattamalla tavoitteiltaan samankaltaisia toimijoita yhteen.

Hankkeessa toimitaan kolmen kiertotalouden materiaalivirran parissa, tarkoituksena kehittää paikallisia ekosysteemin osia ja niihin liittyviä pilotteja. Novago edistää muovien, Keuke korjausrakentamisen ja Posintra maa-ainesten kiertotaloutta. Näiden materiaalivirtojen edistämisessä on mukana kehitysyhtiöiden alueilla olevia yrityksiä, mutta hankkeessamme pyrimme osallistumaan laajemminkin Uudenmaan kiertotalouden ekosysteemityöhön. Tämän pohjustamiseksi keräämme taustatietoja ja kartoitamme toimijoita, kehitämme työkaluja ekosysteemien synnyttämiseen ja johtamiseen sekä edistämme Uudenmaan laajuista verkostoyhteistyötä.

Olemme hankkeessa jo tehneet asian tiimoilta yhteistyötä Uudenmaan kiertotalouslaakson esiselvityshankkeen kanssa. Sen pyrkimyksenä on tarjota kokonaisvaltaista näkyvyyttä alueen kiertotaloustoiminnalle, kehittää kokeilualustoja ja pilotteja, tehdä yhteistyötä yritysten kanssa, kehittää jaettuja mittareita ja vahvistaa toimintaa rakentamisen, muovien ja tekstiilien parissa (Kaivos 2020; Raaska 2021). Uudenmaan kiertotalouslaakson toiminta on näillä näkymin käynnistymässä vuoden 2022 aikana.

Uudenmaan kiertotalouslaakso tarjoaa käynnistyessään alueen kiertotaloustoiminnalle näkyvyyttä, joka auttaa kokonaiskuvan hahmottamisessa. Erityisesti yksi CEGO-hankkeessa kehittämämme työkalupilotti pyrkii vastaamaan tähän näkyvyystarpeeseen. Kuvassa 1 on esitetty työkalusta peräisin oleva visualisointi, joka perustuu Uudenmaan kiertotalouslaakson esiselvityshankkeen tekemään dataan, joka kuvaa alueella käynnissä olevia kiertotaloushankkeita.

CEGO-hanke pyrkii osaltaan tuottamaan ammattikorkeakoululähtöiseen tekemiseen uusia avauksia, joilla voidaan edistää kolmannen horisontin toimintaympäristön muutosta koskevia innovaatioita. Yleensä tämänkaltaisen työn päämäärä ei ole niinkään uuden ekosysteemin synnyttäminen, vaan nykyisten toimijoiden yhteen tuominen.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS