Miten selvisin opiskelijana pandemia-ajasta – rakensinko toimintamalleja vai jäinkö yksin?

Teksti | Ann-Marie Suvisaari , Riikka Sorri , Anne Makkonen

Covid 19 -pandemia on vaikuttanut opiskelijoiden hyvinvointiin ja voimavaroihin. Oma Ote –hankkeessa on tunnistettu opiskelijoiden voimavaroja vahvistavia ja kuormittavia tekijöitä. Artikkelissa kuvataan keskeiset tulokset.

Johdanto

kuvituskuva.
Sosiaalisten kohtaamisien vähentyminen Covid 19 -pandemian aikana lisäsi yksinäisyyden kokemusta osalla vastaajista. (Kuva: Anne Makkonen)

Opiskelijoiden hyvinvointi on korvaamattoman tärkeää ei pelkästään opintojen etenemisen vaan koko hänen elämänsä kannalta.  Pandemia on heikentänyt heidän hyvinvointiaan, vaikka myös positiivisia vaikutuksia on havaittu (Dodd ym. 2021; Evans ym. 2021; Kochuvilayil ym. 2021). Opiskelijoiden hyvinvoinnin tueksi Laurea-ammattikorkeakoulussa alkoi tammikuussa 2021 vuoden kestävä OKM:n rahoittama OMA OTE –hanke.

Tässä artikkelissa kuvataan Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kokemuksia pandemian vaikutuksesta hyvinvointiin.  Tarkoituksena oli kartoittaa siihen liittyviä tekijöitä sekä tunnistaa niitä voimavaroja, jotka edistävät opiskelijoiden selviytymistä arjessa ja opinnoissa. Tarkoituksena oli myös tunnistaa kuormitustekijöitä, jotka vaikuttivat opiskelijan selviytymiseen ja opintojen etenemiseen.   Laadullinen aineisto kerättiin toukokuussa 2021 sähköisellä lomakkeella ja analysoitiin sisällön erittelyllä.

Tulokset

Kyselyyn vastasi 57 opiskelijaa. Vastaajat olivat iältään 19 – 52 vuotiaita, enemmistö naisia (88 %). Vastaajissa oli sekä yksin että muiden kanssa asuvia, sinkkuja ja parisuhteellisia. He edustivat myös eri koulutusaloja. Joukossa oli sekä päivä-, monimuoto- että verkko-opiskelijoita opintojen eri vaiheista.  Noin viidennes vastaajista oli muuttanut asuinpaikkaa opintojen vuoksi.

Voimavaroja tukevat tekijät

Muutokset opiskelussa ovat olleet positiivisia osalle vastaajista, kun opintojen toteuttaminen etänä on mahdollistanut enemmän aikaa muulle elämälle. Keskeisimmät tekijät olivat oma aktiivisuus ja ennakointi (n=14), sosiaalinen verkosto (n=10) sekä avun pyytäminen ja saaminen (n=9).

Omaan aktiivisuuteen ja ennakointiin sisältyi hallittu valmistautuminen opiskeluun, oma aktiivisuus ja suunnitelmallisuus sekä tilanteen hyväksyminen. Vastaajat kuvasivat kehittelemiään menetelmiä opiskelun etenemisen suunnitelmallisuuteen ja tavoitteissa pysymiseen.  Sopiminen aikatauluista opiskelukavereiden kanssa auttoi sitoutumaan tavoitteelliseen työskentelyyn.

Sosiaaliseen verkostoon kuului oma perhe, ystävät, opiskelijakaverit sekä opettajat. Vertaistuki on auttanut jaksamaan ja ystävien tapaaminen on tuonut iloa. Avun pyytäminen eri tahoilta oli auttanut ratkaisujen löytymisessä ja eteenpäin jatkamisessa. Vastaajat olivat saaneet apua ammattilaisilta (myös YTHS), koulun tukiryhmiltä, opettajatuutorilta, omalta opettajalta/ohjaajalta sekä muilta opiskelijoilta.

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen (n=4), valmistuminen ammattiin ja itsensä palkitseminen (n=3) auttoivat myös osaa vastaajista. Pystyvyyden tunnetta vahvisti myös se, että odotukset opintojen vaativuudesta vastasi odotuksia (n = 2).

Selviytymistä kuormittavat tekijät

Elämässä selviytymistä kuormittaviksi tekijöiksi mainittiin henkisen hyvinvoinnin haasteet (n=10), haasteet fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimisessa (n=5), yksinäisyys (n=5) sekä parisuhteeseen liittyvät ongelmat (n=2). Henkisen hyvinvoinnin haasteet ilmenivät mielialan laskuna, uupumuksena sekä merkityksettömyyden kokemuksena. Pandemian pitkittyminen kuormitti, ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheutti toivottomuuden tunnetta. Suunnitelmien tekeminen koettiin merkityksettömäksi, jos niiden toteuttamiseen ei koettu olevan mahdollista vaikuttaa.

Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin pulmien koettiin olevan sidoksissa toisiinsa, mielialan lasku ja fyysisen aktiivisuuden väheneminen ruokkivat toisiaan.  Sosiaalisten kohtaamisten väheneminen johti yksinäisyyteen. Uupumus ja mielialan lasku heikensivät ihmissuhteiden ylläpitämistä. Liikkumisen rajoittaminen vähensi spontaaneita ja arkisia kohtaamisia.  Parisuhteen haasteet liittyivät osittain pandemiaan ja siitä johtuviin rajoituksiin.  Elämän keskittyminen kotiin vaikeutti opiskelun, työn ja vapaa-ajan pitämistä erillään toisistaan. Normaalioloissa kampuksella tai kirjastolla opiskelu sekä lounas yhdessä muiden kanssa auttoivat rytmittämään arkea. Kun sekä opinnot että työt tehdään kotona, niistä irrottautuminen oli hankalampaa vapaa-ajan alkaessa.

Opinnoissa selviytymistä kuormittavia tekijöitä kuvattiin vastauksissa laajemmin ja monipuolisemmin. Näitä olivat opintojen hidastuminen (n=18), kokemus jäämisestä yksin opintojen kanssa (n=7), yhteistyön sujumattomuus (n=5), omaan hyvinvointiin liittyvät tekijät (n=5) sekä opiskelu-, työ- ja vapaa-ajan rajojen häviäminen (n=3).    Opintojen hidastuminen liittyi erityisesti harjoittelupaikkojen saamiseen. Harjoitteluiden toteutumiseen liittyvät huolet laskivat opiskelumotivaatiota. Etänä opiskeleminen edellytti aiempaa enemmän itseohjautuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Nämä haasteet korostuivat erityisesti opinnäytetyön tekemisessä. Myös epävarmuus tulevaisuudesta ja työllistymisestä sai pohtimaan, onko ponnistelu valmistumisen eteen mielekästä.

Kokemus yksinjäämisestä kuormitti.  Kontaktit opettajiin vähenivät ja ohjausta oli vaikea saada. Vuorovaikutuksen puute oman opiskeluryhmän kanssa vaikutti sekä henkiseen hyvinvointiin että osaamisen kehittymiseen. Yhteisen keskustelun ja reflektoinnin puuttuminen aiheutti epävarmuutta omasta oppimisesta. Yhteistyö toteutui huonommin etänä.  Tämä vaikutti ryhmässä tehtäviin kehittämistöihin. Opiskelua haittasivat esimerkiksi vastuun epätasainen jakautuminen ja aikataulujen pitämättömyys.

Pohdinta

Vaikka opiskelijat olivat kohdanneet haasteita, he löysivät myös selviytymiskeinoja. Voimavaransa vahvemmiksi kokeneet kuvasivat rakentamiaan toimintamalleja.   Heikentäviä tekijöitä olivat kokemus yksin jäämisestä ja avun pyytämisen vaikeus. Avun pyytäminen opiskelijakollegalta näyttäytyy luontevampana kuin muilta pyydetty apu. Kiinnostavaa olisi ymmärtää syvällisemmin mekanismit, jotka estävät voimavarojen hyödyntämisen.  Niiden tunnistaminen on edellytys voimavaroja vahvistaviin toimenpiteisiin.

Ulkoisten olosuhteiden aiheuttamat haasteet eivät aina ole ratkaistavissa korkeakoulun sisällä. Kaikkia haasteita ei voida myöskään siirtää opiskelijan ratkaistavaksi. Vaikka opiskelijat keskimäärin selviytyvät pandemiaolosuhteissakin opinnoissaan ja elämässään varsin hyvin, vastaajien keskuudessa on vaihtelua. Joukossa on sellaisiakin henkilöitä, joiden opiskelukyky ja hyvinvointi ovat heikentyneet ja jotka voisivat hyötyä tehostetusta tuesta. Ohjauksen haasteena on tunnistaa nämä opiskelijat. Jatkossa on tarpeen selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lisääntyneeseen tuen tarpeeseen ja missä muodossa tuen ja avun antaminen on vaikuttavinta ja hyödynnettävintä opiskelijan näkökulmasta. Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi opiskelijoiden tilanteista olisi tärkeä myös hahmottaa, mitä emme ehkä vielä näe, kuule tai tunne.

Lähteet:

  • Dodd, R.H., Dadaczynski, K., Okan, O., McCaffery, K.J. & Pickles, K. 2021. Psychological Wellbeing and Academic Experience of University Students in Australia during COVID-19. International Journal of Environmental Research and Public Health 18 (3), 866-877.
  • Evans, S., Alkan, E., Bhangoo, J.K., Tenenbaum, H. & Ng-Knight, T. 2021. Effects of the COVID-19 lockdown on mental health, wellbeing, sleep, and alcohol use in a UK student sample. Psychiatry research 298 (4), 113819-113826.
  • Kochuvilayil, T., Fernandez, R.S., Moxham, L.J., Lord, H., Alomari, A., Hunt, L., Middleton, R. & Halcomb, E.J. 2021. COVID-19: Knowledge, anxiety, academic concerns and preventative behaviours among Australian and Indian undergraduate nursing students: A cross-sectional study. Journal of Clinincal Nursing.
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112456907

Jaa sivu