Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Suomen kirkon lähihistoriaa dialogisesti

Kirkon alan opiskelijoiden opintoihin kuuluu myös kirkon lähihistoriaan tutustumista. Voiko aihetta lähestyä dialogisesti?

Tulevan kirkon työntekijän pitäisi hahmottaa jotakin mahdollisen työnantajansa historiasta. Miten opettaja voisi auttaa jäsentämään kokonaisuutta? Kun tulevassa työssä hengellisyyttä eletään ja koetaan kovin monin tavoin, miten opiskelijaa voisi tukea ymmärtämään moninaisuutta?

Suomen kirkon lähihistoria -opintojaksolla lähestyttiin opiskelijoiden kanssa Suomen kirkon lähihistoriaa ja herätysliikkeitä Diakin dialogisen muutospedagogiikan hengessä – moniäänisessä vuoropuhelussa.

Opiskelua omaan tahtiin 

Opintojen loppuvaiheessa opiskelijoiden aikataulut ovat yksilöllisiä. Opinnäytetyöt, palkkatyöt ja muu elämän arki raamittavat sitä aikaa, jonka opiskelija voi varata opiskeluun. Tämän vuoksi Suomen kirkon lähihistorian opintojakso on toteutettu jo useamman vuoden ajan kokonaan verkossa. 

Opetusvideoissa vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä on yksisuuntaista.  

Aikaisemmin opintojakso on sisältänyt myös verkkoluentoja. Opiskelijoiden valinnanvapaus laajeni entisestään, kun opettajana luovuin aikaan sidotuista verkkoluennoista. Luennoinnin sijaan rakensin opetuksen mikro-oppimisen periaatteiden mukaan. Tein noin viiden minuutin mittaisia opetusvideoita siten, että yhdestä rajatusta teemasta on katsottavissa yksi video. Opiskelija voi pureskella opittavaa sisältöä pala tai nugetti kerrallaan oman aikataulunsa mukaan. 

Opetusvideoissa vuorovaikutus opettajan ja opiskelijoiden välillä on yksisuuntaista. Olen puhuva pää ruudulla. Dialogi opiskelijan pään sisällä voi kuitenkin olla vilkasta. Opettajan näkökulmat, lyhyet videoklipit ja erilaiset tehtäväaktiviteetit laittavat liikkeelle keskustelua omien ajatusten ja opiskeltavien sisältöjen välillä.  

Keskustelua rakentavasti 

Dialoginen muutospedagogiikka kutsuu opiskelijoita keskustelemaan toistensa kanssa. Yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa voi sanoittaa omia näkemyksiään. Samalla oma ajattelu rikastuu, kun kuuntelee toisten lähestymistapoja. 

Opiskelijat käyvät dialogia keskenään pienryhmissä, jotka tutustuvat eri herätysliikkeisiin. Vertaisryhmissä opiskelijat keskustelevat luetusta kirjallisuudesta ja siitä, millaista oli osallistua itselle vieraan herätysliikkeen toimintaan. Osaamista rakennetaan yhdessä toisten opiskelijoiden kanssa. 

Tulevaisuuden työntekijät kirkossa tarvitsevat taitoa ohjata turvallisia keskustelutilanteita ja osallistua niihin rakentavasti.

Kirkon työssä tarvitaan kykyä keskustella rakentavasti katsomuksista ja kristillisyydestä. Kunnioittava keskustelu on erityisen vaativaa silloin, kun puhutaan identiteetin ytimessä olevista, vakaumukseen liittyvistä teemoista.  

Tulevaisuuden työntekijät kirkossa tarvitsevat taitoa ohjata turvallisia keskustelutilanteita ja osallistua niihin rakentavasti. Tätä työelämätaitoa opiskelijat vahvistavat Erätauko-dialogeissa, joita opettaja ohjaa. Asetumme opiskelijoiden kanssa ymmärtämään yhdessä erilaisia kokemuksia ja ajatuksia herätysliikkeistä. Erätauko-keskustelussa ei tarvitse olla samaa mieltä eikä päätyä tiettyyn lopputulokseen.  

Uutta luovaa osaamista 

Erätauko-dialogien jälkeen opiskelijat ovat kertoneet ymmärtävänsä paremmin omaa hengellisyyttään ja sitä, mikä on heille tärkeää. He ovat sanoittaneet tunnistaneensa herätysliikkeiden moninaisuutta. Kun tieto lisääntyy, opiskelijat tunnistavat yhä selkeämmin oman tietonsa rajoja ja tarvetta kohdata ihmiset ihmisinä. 

Yhteinen oppiminen rakentuu, kun juuri tietyn ryhmän opiskelijoiden ajatukset tulevat kuulluiksi. 

Opiskelijatovereiden kokemuksen äärelle pysähtyminen on ollut koskettavaa niin itselleni opettajana kuin opiskelijoille. Syvien kokemusten jakaminen puhuttelee eri tasolla kuin teoriatieto. Opettajana roolini tällä opintojaksolla on muuttunut ikään kuin megafonista keskusteluttajaksi. 

Oppiminen Suomen kirkon lähihistoriaan liittyvissä opinnoissa on kehkeytyvää, yhtä aikaa yksityistä ja yhteistä. Jokainen opiskelija tulee omasta hengellisestä viitekehyksestään – tai ilman sitä. Yhteinen oppiminen rakentuu, kun juuri tietyn ryhmän opiskelijoiden ajatukset tulevat kuulluiksi. 

Dialoginen muutospedagogiikka toteutuu tässä ja nyt, tietyssä hetkessä. Hengellisestä moninaisuudesta ei edes pyritä muodostamaan lopullista totuutta. Sen sijaan tavoiteltava osaaminen on elävää ja kehkeytyvää. Oppiminen ei ole piste, vaan pysäkki, jonka jälkeen kunnioittava keskustelu hengellisyyden äärellä voi jatkua.  

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112256388