Mikä puhutti Uudenmaan liikkumisrajoituksen aikana? : Erään Facebook-ryhmän diskurssit huhtikuussa 2020
Korkeamäki, Kaisa-Maria (2021-11-04)
Korkeamäki, Kaisa-Maria
04.11.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021110453912
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021110453912
Tiivistelmä
Koronavirus alkoi levitä maapallolla joulukuussa 2019, ja ensimmäinen koronatartunta Suomessa vahvistettiin tammikuussa 2020. Herkästi tarttuvan viruksen leviämisen estämiseksi Suomessa asetettiin voimaan liikkumisrajoitus Uudenmaan maakuntaan ja sieltä pois matkustaville maaliskuussa 2020. Hallitus ja viranomaiset kehottivat erityisesti välttämään mökkeilyä. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on selvittää keskeiset diskurssit suositun mökkipaikkakunnan Facebookin paikallisryhmässä liikkumisrajoituksen aikana. Ryhmässä on jäseninä niin vakituisesti paikkakunnalla asuvia kuin vapaa-ajan asukkaita.
Tutkimusaineistoksi valitsin neljä keskusteluketjua paikallisryhmästä huhtikuulta 2020. Aineisto koostuu 342 yksittäisestä kommentista. Tutkimukseni on laadullista ja se pureutuu aiheeseen sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa kiinnostus on siinä, miten kielen käytöllä rakennetaan maailmaa ja yhteistä todellisuutta. Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysia, jonka avulla tutkin juuri sitä, millaista todellisuutta keskustelijat kommenteillaan rakensivat ja millaisena keskustelu näyttäytyi ryhmässä. Diskurssianalyysin tueksi paikansin keskusteluista retorisia keinoja, joilla keskustelijat pyrkivät vaikuttamaan ryhmän toisiin jäseniin.
Aineiston analyysin tuloksena tunnistin keskusteluista viisi hallitsevaa diskurssia: paikallisuus ja mökkiläisyys, maksaminen, ohjeiden noudattaminen, keskustelun normit ja pelko. Keskusteluissa ilmeni selvästi jakautuminen paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden kesken. Mökkiläisten toivottiin pysyvän pois mökkipaikkakunnalta, ja mökkiläiset vetosivat kunnalle maksamiinsa veroihin ja paikkakunnalle tuomaansa taloudelliseen hyvinvointiin. Puolin ja toisin vakuuteltiin omia suojautumiskeinoja virukselta, ja muistuteltiin toisia hygienian ja suojautumisen tärkeydestä ohjemaisin neuvoin. Keskustelu äityi välillä myös kriittiseksi ja provokatiiviseksi, mikä sai aikaan keskustelun keskustelun tavoista. Vapaa-ajan asukkaiden pelättiin tuovan viruksen mukanaan ja levittävän sitä itsekkäällä käytöksellään. Retorisista keinoista keskustelijat käyttivät eniten kategorisaatiota, ironiaa, ääri-ilmaisuja, listaamista ja yksityiskohdilla vakuuttamista. Huomattavaa on, että diskurssit eivät ole tarkkarajaisia, päinvastoin, usein ne esiintyvät päällekkäisinä.
Sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu toi esiin paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden kiistelyn sallitusta toiminnasta. Ilman paikallisryhmän keskusteluja olisivat nämä tuntemukset ja ehkä piilevätkin ajatukset ja mielipiteet jääneet piiloon.
Tutkimusaineistoksi valitsin neljä keskusteluketjua paikallisryhmästä huhtikuulta 2020. Aineisto koostuu 342 yksittäisestä kommentista. Tutkimukseni on laadullista ja se pureutuu aiheeseen sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa kiinnostus on siinä, miten kielen käytöllä rakennetaan maailmaa ja yhteistä todellisuutta. Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysia, jonka avulla tutkin juuri sitä, millaista todellisuutta keskustelijat kommenteillaan rakensivat ja millaisena keskustelu näyttäytyi ryhmässä. Diskurssianalyysin tueksi paikansin keskusteluista retorisia keinoja, joilla keskustelijat pyrkivät vaikuttamaan ryhmän toisiin jäseniin.
Aineiston analyysin tuloksena tunnistin keskusteluista viisi hallitsevaa diskurssia: paikallisuus ja mökkiläisyys, maksaminen, ohjeiden noudattaminen, keskustelun normit ja pelko. Keskusteluissa ilmeni selvästi jakautuminen paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden kesken. Mökkiläisten toivottiin pysyvän pois mökkipaikkakunnalta, ja mökkiläiset vetosivat kunnalle maksamiinsa veroihin ja paikkakunnalle tuomaansa taloudelliseen hyvinvointiin. Puolin ja toisin vakuuteltiin omia suojautumiskeinoja virukselta, ja muistuteltiin toisia hygienian ja suojautumisen tärkeydestä ohjemaisin neuvoin. Keskustelu äityi välillä myös kriittiseksi ja provokatiiviseksi, mikä sai aikaan keskustelun keskustelun tavoista. Vapaa-ajan asukkaiden pelättiin tuovan viruksen mukanaan ja levittävän sitä itsekkäällä käytöksellään. Retorisista keinoista keskustelijat käyttivät eniten kategorisaatiota, ironiaa, ääri-ilmaisuja, listaamista ja yksityiskohdilla vakuuttamista. Huomattavaa on, että diskurssit eivät ole tarkkarajaisia, päinvastoin, usein ne esiintyvät päällekkäisinä.
Sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu toi esiin paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden kiistelyn sallitusta toiminnasta. Ilman paikallisryhmän keskusteluja olisivat nämä tuntemukset ja ehkä piilevätkin ajatukset ja mielipiteet jääneet piiloon.