Rikos vai kilpailukeino? : Sopimattoman markkinoinnin sanktiointikehitys Suomessa vuosina 1900–1980
Perko, Nora (2021-08-23)
Rikos vai kilpailukeino? : Sopimattoman markkinoinnin sanktiointikehitys Suomessa vuosina 1900–1980
Perko, Nora
(23.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345957
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091345957
Tiivistelmä
Tässä Pro Gradu tutkielmassa käyn läpi sopimattoman markkinoinnin rangaistavuuden kehittymistä Suomessa 1900-luvun alkupuolelta 1980-luvulle saakka. Tarkoituksena on pohtia sitä, miksi täysin vapaasta markkinoinnista päädyttiin siihen, että elinkeinonharjoittaja saatettiin tuomita rikoksesta. Markkinoinnilla tarkoitetaan erilaisia myynninedistämismuotoja, joihin yhtenä tunnetuimmista sisältyy mainonta.
Tutkimuksessa käytetty metodi on oikeushistoriallinen, jonka tarkoituksena on oikeudellisen muutoksen analysointi. Tutkielman lähdeaineisto koostuu virallislähteistä, tutkimuskirjallisuudesta ja aikalaislähteistä, joista erityisesti on paneuduttu ajan elinkeinonharjoittajien sanomalehtiin. Tutkimuksessa tutkitaan sitä, miksi sopimaton markkinointi sanktioitiin alun perin lainsäädännöllä ja miksi juuri silloin. Laki vilpillisen kilpailun ehkäisemisestä (VilpKilpL 34/1930), joka muun vilpillisen toiminnan ohella sääteli myös markkinointia, tuli ensi kerran voimaan vuonna 1930. Säädös korvattiin vuonna 1979 voimaantulleella lailla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL 1061/1978) ja samanaikaisesti vuonna 1978 voimaantulleeseen kuluttajansuojalakiin (KSL 38/1978) sisällytettiin kuluttajaa vahingoittavat markkinointisäännökset. Myöhemmin vankeusuhkaiset markkinointisäännökset kriminalisoitiin rikoslaissa. Lakimuutosten osalta on tarkoitus tutkia sääntelyn uudistamistarpeen syitä ja sitä, miten siihen suhtauduttiin erityisesti elinkeinonharjoittajien piirissä.
Tarkastelun tuloksena voidaan todeta, että säädösten valmisteluprosessi oli hyvin pitkä eikä kovin yksioikoinen. Ilman elinkeinonharjoittajien painostusta ensimmäistä lakia tuskin olisi saatu aikaan niinkään nopeasti. Sen soveltaminen ei kuitenkaan vastannut täysin odotuksia ja seuraava lakimuutos saatiin aikaa vasta lähes 50 vuoden kuluttua. Markkinoinnin lainvastaisuuden tulkitseminen koettiin haasteelliseksi ja kuluttajan roolin huomioinen toi oman painonsa elinkeinonharjoittajien taakkaan. Vaikka sääntelyperusta on sittemmin pysynyt ennallaan, oli säädösprosessi keskustelua herättävä ja siinä käytyyn keskusteluun tutustumisesta voi olla hyötyä tulevaisuuden markkinointisääntelyä kehiteltäessä.
Tutkimuksessa käytetty metodi on oikeushistoriallinen, jonka tarkoituksena on oikeudellisen muutoksen analysointi. Tutkielman lähdeaineisto koostuu virallislähteistä, tutkimuskirjallisuudesta ja aikalaislähteistä, joista erityisesti on paneuduttu ajan elinkeinonharjoittajien sanomalehtiin. Tutkimuksessa tutkitaan sitä, miksi sopimaton markkinointi sanktioitiin alun perin lainsäädännöllä ja miksi juuri silloin. Laki vilpillisen kilpailun ehkäisemisestä (VilpKilpL 34/1930), joka muun vilpillisen toiminnan ohella sääteli myös markkinointia, tuli ensi kerran voimaan vuonna 1930. Säädös korvattiin vuonna 1979 voimaantulleella lailla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL 1061/1978) ja samanaikaisesti vuonna 1978 voimaantulleeseen kuluttajansuojalakiin (KSL 38/1978) sisällytettiin kuluttajaa vahingoittavat markkinointisäännökset. Myöhemmin vankeusuhkaiset markkinointisäännökset kriminalisoitiin rikoslaissa. Lakimuutosten osalta on tarkoitus tutkia sääntelyn uudistamistarpeen syitä ja sitä, miten siihen suhtauduttiin erityisesti elinkeinonharjoittajien piirissä.
Tarkastelun tuloksena voidaan todeta, että säädösten valmisteluprosessi oli hyvin pitkä eikä kovin yksioikoinen. Ilman elinkeinonharjoittajien painostusta ensimmäistä lakia tuskin olisi saatu aikaan niinkään nopeasti. Sen soveltaminen ei kuitenkaan vastannut täysin odotuksia ja seuraava lakimuutos saatiin aikaa vasta lähes 50 vuoden kuluttua. Markkinoinnin lainvastaisuuden tulkitseminen koettiin haasteelliseksi ja kuluttajan roolin huomioinen toi oman painonsa elinkeinonharjoittajien taakkaan. Vaikka sääntelyperusta on sittemmin pysynyt ennallaan, oli säädösprosessi keskustelua herättävä ja siinä käytyyn keskusteluun tutustumisesta voi olla hyötyä tulevaisuuden markkinointisääntelyä kehiteltäessä.