A comparison of heuristic portfolio optimization approaches : Risk parity versus mean-variance optimization
Helander, Max (2021)
Helander, Max
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081943664
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081943664
Tiivistelmä
ässä tutkielmassa paneudutaan hierarkkisen riskipariteetti-portfolion ja tavanomaisen käänteisvarianssiin perustuvan riskipariteetti-portfolioiden suorituskykyä sijoitustoiminnassa verrattuna ”Markowitz-tyylin” mukaisesti rakennettuihin kvadraattisesti optimoituihin ”kriittisen linjan algoritmiin” perustuviin portfolioihin. Tämän tutkielman hypoteesi on, että puurakenteeseen perustuvan hierarkkisen klusterointi-tekniikan tuottama riskipariteetti-portfolio on tuottaa
suuremmat riskikorjatut tuotot ja johtaa pienempään varojen keskittymiseen portfolion allokaatiossa verrattuna 60/40-portfolioon ja perinteisiin verrokkiportfolioihin, joiden rakentaminen perustuu käänteiseen kovarianssimatriisiin.
Portfolioiden rakentamisessa hyödynnetään erilaisia optimointialgoritmeja, jotka on suoritettu
Python-ohjelmointikieltä hyödyntäen. Hierarkkisen riskipariteetti-portfolion rakentaminen sisältää myös koneoppimisen elementtejä. Jokainen portfolio koostuu samoista ETF-instrumenteista, joita on viisi erilaista. Kyseiset instrumentit edustavat laajaa allokaatiota eri sektoreille ja omaisuuslajeille. Niiden painotus on kuitenkin erilainen jokaisessa portfoliossa eri lähestymistapojen mukaisesti. Portfolioiden suorituskykyä vertaillaan historialliseen tuottodataan pohjautuvan taustatestauksen sekä Monte Carlo-menetelmän mukaisen algoritmin tuottamien tuloksien kautta.
Tämän tutkielman tulokset ovat osittain linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Hierarkkinen
riskipariteetti-portfolio tarjosi tulosten mukaan pienemmät arvonalentumiset portfoliossa sekä
toisiksi suurimman Sharpen luvun minimivarianssiportfolion jälkeen. Klusterointi-algoritmi myös
ylipainotti portfolion varoja yksittäiseen instrumenttiin. Molemmat riskipariteetti-portfoliot johtivat kuitenkin aikaisempien tutkimusten mukaisesti korkeisiin riskikorjattuihin tuottoihin sekä
alhaiseen volatiliteetin tasoon portfoliossa. Aikaisemmin onkin jo huomattu, että riskipariteettiportfolioihin on suotavaa lisätä vipuvaikutusta futuurisopimuksia hyödyntämällä ja jatkotutkimusta voisikin kohdistaa futuurisopimuksia sisältäviin hierarkkisiin riskipariteetti-portfolioihin ja niiden suorituskykyyn. Sellaisenaan riskipariteetti-portfoliot ovat kuitenkin varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi riskiä karttavien eläkevakuutusyhtiöiden sijoitusstrategiavalikoimaan.
suuremmat riskikorjatut tuotot ja johtaa pienempään varojen keskittymiseen portfolion allokaatiossa verrattuna 60/40-portfolioon ja perinteisiin verrokkiportfolioihin, joiden rakentaminen perustuu käänteiseen kovarianssimatriisiin.
Portfolioiden rakentamisessa hyödynnetään erilaisia optimointialgoritmeja, jotka on suoritettu
Python-ohjelmointikieltä hyödyntäen. Hierarkkisen riskipariteetti-portfolion rakentaminen sisältää myös koneoppimisen elementtejä. Jokainen portfolio koostuu samoista ETF-instrumenteista, joita on viisi erilaista. Kyseiset instrumentit edustavat laajaa allokaatiota eri sektoreille ja omaisuuslajeille. Niiden painotus on kuitenkin erilainen jokaisessa portfoliossa eri lähestymistapojen mukaisesti. Portfolioiden suorituskykyä vertaillaan historialliseen tuottodataan pohjautuvan taustatestauksen sekä Monte Carlo-menetelmän mukaisen algoritmin tuottamien tuloksien kautta.
Tämän tutkielman tulokset ovat osittain linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Hierarkkinen
riskipariteetti-portfolio tarjosi tulosten mukaan pienemmät arvonalentumiset portfoliossa sekä
toisiksi suurimman Sharpen luvun minimivarianssiportfolion jälkeen. Klusterointi-algoritmi myös
ylipainotti portfolion varoja yksittäiseen instrumenttiin. Molemmat riskipariteetti-portfoliot johtivat kuitenkin aikaisempien tutkimusten mukaisesti korkeisiin riskikorjattuihin tuottoihin sekä
alhaiseen volatiliteetin tasoon portfoliossa. Aikaisemmin onkin jo huomattu, että riskipariteettiportfolioihin on suotavaa lisätä vipuvaikutusta futuurisopimuksia hyödyntämällä ja jatkotutkimusta voisikin kohdistaa futuurisopimuksia sisältäviin hierarkkisiin riskipariteetti-portfolioihin ja niiden suorituskykyyn. Sellaisenaan riskipariteetti-portfoliot ovat kuitenkin varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi riskiä karttavien eläkevakuutusyhtiöiden sijoitusstrategiavalikoimaan.