Rangaistuskäytännön yhtenäisyys sukupuolten välillä : Tuomitaanko rikoksista yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta
Sandberg, Mia (2021-06-01)
Rangaistuskäytännön yhtenäisyys sukupuolten välillä : Tuomitaanko rikoksista yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta
Sandberg, Mia
(01.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061036278
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061036278
Tiivistelmä
Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja 2 momentin mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan mm. sukupuolen perusteella. Yhdenvertaisuussääntely tarkoittaa sitä, että mielivaltainen erottelu on kiellettyä ja samanlaisia tapauksia tulee kohdella samalla tavalla. Yhdenvertaisuus on lähtökohtana myös rangaistuksen määräämisessä. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys.Yhdenvertaisuusperiaate on sinällään yksinkertainen, mutta haasteeksi muodostuu rikostapausten samankaltaisuusarvio. Yhdenvertainen kohtelu merkitsee muodollista oikeusturvaa ja ennustettavuutta. Ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu vasta sitten, kun oikeusjärjestys saattaa heidät samaan asemaan yksittäistapauksessa.
Toisinaan mediassa uutisoidaan, että miehet tuomitaan samankaltaisista rikoksista ankarampiin rangaistuksiin kuin naiset. Tutkielman aiheeena ja pääkysymyksenä on se, toteutuuko rangaistuskäytännön yhtenäisyys sukupuolten välillä. Tutkielmassa pyritään löytämään vastaus siihen, onko rikosoikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä eri sukupuolten välillä ja onko tuomiota perusteltu tai oikeutettu vastaajan sukupuolella. Tutkimuskohteeksi valikoitui kaksi rikosnimikettä; törkeä rattijuopumus ja törkeä varkaus. Tutkimusotanta sisältää Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vuonna 2014 antamia ratkaisuja edellä mainituista rikosnimikkeistä. Törkeiden rattijuopumusten osalta on analysoitu 200 ratkaisua ja törkeiden varkausten osalta 38 ratkaisua.
Tutkielman on monitieteinen. Tutkielma on oikeudogmaattinen tutkimus, jonka yhtenä tarkoituksena on tulkita voimassaolevia rikoslain säännöksiä ja rangaistusasteikoita. Tutkielmassa on myös empiirinen lähestymistapa. Tutkimus keskittyy laadulliseen tutkimukseen eli tuomioistuimen ratkaisuihin perehtymistä ja tuomioon vaikuttaneiden tekijöiden selvittämistä. Kvantitatiiviseen tutkimukseen aineisto ei täytä laajuusvaatimusta. Kvalitatiivisen tutkimuksen pohjaksi on tutkimusotannasta kuitenkin määritetty rangaistusten keskipituudet ja mediaanit.
Tutkimusotannasta ei noussut esille, että rikokseen syyllistyneen sukupuolella olisi merkitystä tuomion perusteluihin tai rangaistuksen mittaamiseen. Törkeiden rattijuopumustuomioiden osalta rangaistuskäytäntö oli yhtenevä sukupuolesta riippumatta. Törkeiden varkaustuomioiden osalta oli havaittavissa enemmän vaihtelevuutta rangaistusten pituudessa ja miesten rangaistukset olivat ankarampia kuin naisten. Ankarammat rangaistukset eivät kuitenkaan perustuneet sukupuoleen vaan siihen, että miehillä tuomioistuinkäsittelyssä oli samalla kertaa useampi rikosnimike, he olivat syyllistyneet useampaan törkeään varkauteen samalla kertaa ja heillä oli taustalla aikasempaa rikollisuutta rangaistusta koventamassa. Tutkimustulokset saattaisivat olla jossain määrin erilaisia, jos tarkasteltaisiin muita rikosnimikkeitä kuin törkeää rattijuopumusta ja törkeää varkautta.
Toisinaan mediassa uutisoidaan, että miehet tuomitaan samankaltaisista rikoksista ankarampiin rangaistuksiin kuin naiset. Tutkielman aiheeena ja pääkysymyksenä on se, toteutuuko rangaistuskäytännön yhtenäisyys sukupuolten välillä. Tutkielmassa pyritään löytämään vastaus siihen, onko rikosoikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä eri sukupuolten välillä ja onko tuomiota perusteltu tai oikeutettu vastaajan sukupuolella. Tutkimuskohteeksi valikoitui kaksi rikosnimikettä; törkeä rattijuopumus ja törkeä varkaus. Tutkimusotanta sisältää Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vuonna 2014 antamia ratkaisuja edellä mainituista rikosnimikkeistä. Törkeiden rattijuopumusten osalta on analysoitu 200 ratkaisua ja törkeiden varkausten osalta 38 ratkaisua.
Tutkielman on monitieteinen. Tutkielma on oikeudogmaattinen tutkimus, jonka yhtenä tarkoituksena on tulkita voimassaolevia rikoslain säännöksiä ja rangaistusasteikoita. Tutkielmassa on myös empiirinen lähestymistapa. Tutkimus keskittyy laadulliseen tutkimukseen eli tuomioistuimen ratkaisuihin perehtymistä ja tuomioon vaikuttaneiden tekijöiden selvittämistä. Kvantitatiiviseen tutkimukseen aineisto ei täytä laajuusvaatimusta. Kvalitatiivisen tutkimuksen pohjaksi on tutkimusotannasta kuitenkin määritetty rangaistusten keskipituudet ja mediaanit.
Tutkimusotannasta ei noussut esille, että rikokseen syyllistyneen sukupuolella olisi merkitystä tuomion perusteluihin tai rangaistuksen mittaamiseen. Törkeiden rattijuopumustuomioiden osalta rangaistuskäytäntö oli yhtenevä sukupuolesta riippumatta. Törkeiden varkaustuomioiden osalta oli havaittavissa enemmän vaihtelevuutta rangaistusten pituudessa ja miesten rangaistukset olivat ankarampia kuin naisten. Ankarammat rangaistukset eivät kuitenkaan perustuneet sukupuoleen vaan siihen, että miehillä tuomioistuinkäsittelyssä oli samalla kertaa useampi rikosnimike, he olivat syyllistyneet useampaan törkeään varkauteen samalla kertaa ja heillä oli taustalla aikasempaa rikollisuutta rangaistusta koventamassa. Tutkimustulokset saattaisivat olla jossain määrin erilaisia, jos tarkasteltaisiin muita rikosnimikkeitä kuin törkeää rattijuopumusta ja törkeää varkautta.