Turkulaisten murrekäsitykset
Koverznieva, Nataliia (2021-05-17)
Turkulaisten murrekäsitykset
Koverznieva, Nataliia
(17.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835300
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060835300
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma kuuluu kansanlingvistiikkaan alaan. Pitkään aikaan vain lingvistien kielikäsityksiä pidettiin arvokkaina. 1960-luvulla amerikkalainen Dennis R. Preston alkoi tutkia ei-lingvistien (non-linguist) kielikäsityksiä, mistä sai alkunsa kansanlingvistiikka (folk linguistics). Preston muodosti kansanlingvistiikan määritelmän, perusteet ja menetelmät, ja niiden pohjalta kansanlingvistiikka on levinnyt eri puolille maailmaa ja kehittynyt näihin päiviin asti. Suomen kotimainen kansanlingvistinen tutkimus alkoi 2000-luvun alussa Marjatta Palanderin tutkimuksesta, jonka puitteissa hän tutki itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsityksiä. Tämän tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu ulkomaista ja kotimaista kansanlingvistiikan tiedealaa koskevaan teoriaan ja menetelmistöön sekä aikaisempien hankkeiden ja pro gradu -tutkimuksien tuloksiin.
Tämä tutkimus selvittää turkulaisten Suomen murteita koskevia käsityksiä ja heidän kielellistä itsereflektiotaan kansanlingvistisen tieteen pohjalta. Kiinnostukseni tähän tutkimusaiheeseen perustuu siihen, että murrekäsitykset – lounaissuomalaistenkin – tuntuvat muuttuvan. Tutkimus tarkastelee seuraavia kysymyksiä: mitä Turun ja Turun seudun murretta koskevia käsityksiä on täkäläisillä ja ulkopuolisilla? Mitä käsityksiä turkulaisilla on muista Suomen murteista? Mitä käsityksiä Turun seudulla asuvilla on suomen murteiden keskinäisistä suhteista ja tulevaisuudesta? Lisäksi käsittelen tutkimuksessa turkulaisten kieli-identiteettiä sekä ei-suomenkielisten alueiden puhetavan piirteitä (paraislaisten puhetavan esimerkeillä).
Tutkimuksen empiirinen osa pohjautuu kansanlingvistiikan kolmeen menetelmään: karttatehtävään, kuuntelutehtävään sekä kyselyyn, jossa on apukysymyksiä murrekäsityksistä ja murteiden arvioinnista. Kolmetasoista menetelmää ei ollut tiettävästi käytetty aiemmin pro gradu -tutkielmissa. Tällainen tutkimuksen kolmitasoisuus rikastaa aineiston kokonaisuutta ja tekee mahdolliseksi tarkastella monipuolisemmin turkulaisten käsityksiä, tehdä erilaisia tulkintoja ja vahvistaa tutkimuksen tuloksia. Tutkimukseen osallistui kahdeksantoista informanttia.
Tutkittavasta asiasta olen saanut selville seuraavat tutkimustulokset. Turun ja X-alueen välinen maantieteellinen etäisyys määrittää turkulaisten tietämyksen intensiteettiä, mistä poikkeuksena voi olla henkilökohtainen kielellinen kokemus tietystä puhetavasta. Turun murre ei ole aina Turun seudulla asuvista arvostetuin puhetapa: toisten mielestä oma Turun murre on rumin ja toisten mielestä kaunein puhetapa. Osa turkulaisista pitää kotimurretta identiteetin osana. Ruotsinkielisellä Paraisilla asuvien suomenkielinen puhetapa kuulostaa monista turkulaisista samanlaiselta kuin Turun murre, eikä siinä ole huomattu suurta ruotsin kielen vaikutusta.
Tutkimusta varten saatiin kerättyä informanteilta tuhatkunta havaintoa, joista suurinta osaa on hyödynnetty tässä tutkimuksessa. Käsittelemättömät informanttien kommentit täydentävät kuitenkin tutkimuskysymyksien kokonaiskuvaa, joten ne on jätetty lukijalle tutustumista varten. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti Suomen murteiden tutkimus- ja opetustilanteissa ja ne voivat olla mielenkiintoisia kansanlingvistiikasta kiinnostuneille.
Tämä tutkimus selvittää turkulaisten Suomen murteita koskevia käsityksiä ja heidän kielellistä itsereflektiotaan kansanlingvistisen tieteen pohjalta. Kiinnostukseni tähän tutkimusaiheeseen perustuu siihen, että murrekäsitykset – lounaissuomalaistenkin – tuntuvat muuttuvan. Tutkimus tarkastelee seuraavia kysymyksiä: mitä Turun ja Turun seudun murretta koskevia käsityksiä on täkäläisillä ja ulkopuolisilla? Mitä käsityksiä turkulaisilla on muista Suomen murteista? Mitä käsityksiä Turun seudulla asuvilla on suomen murteiden keskinäisistä suhteista ja tulevaisuudesta? Lisäksi käsittelen tutkimuksessa turkulaisten kieli-identiteettiä sekä ei-suomenkielisten alueiden puhetavan piirteitä (paraislaisten puhetavan esimerkeillä).
Tutkimuksen empiirinen osa pohjautuu kansanlingvistiikan kolmeen menetelmään: karttatehtävään, kuuntelutehtävään sekä kyselyyn, jossa on apukysymyksiä murrekäsityksistä ja murteiden arvioinnista. Kolmetasoista menetelmää ei ollut tiettävästi käytetty aiemmin pro gradu -tutkielmissa. Tällainen tutkimuksen kolmitasoisuus rikastaa aineiston kokonaisuutta ja tekee mahdolliseksi tarkastella monipuolisemmin turkulaisten käsityksiä, tehdä erilaisia tulkintoja ja vahvistaa tutkimuksen tuloksia. Tutkimukseen osallistui kahdeksantoista informanttia.
Tutkittavasta asiasta olen saanut selville seuraavat tutkimustulokset. Turun ja X-alueen välinen maantieteellinen etäisyys määrittää turkulaisten tietämyksen intensiteettiä, mistä poikkeuksena voi olla henkilökohtainen kielellinen kokemus tietystä puhetavasta. Turun murre ei ole aina Turun seudulla asuvista arvostetuin puhetapa: toisten mielestä oma Turun murre on rumin ja toisten mielestä kaunein puhetapa. Osa turkulaisista pitää kotimurretta identiteetin osana. Ruotsinkielisellä Paraisilla asuvien suomenkielinen puhetapa kuulostaa monista turkulaisista samanlaiselta kuin Turun murre, eikä siinä ole huomattu suurta ruotsin kielen vaikutusta.
Tutkimusta varten saatiin kerättyä informanteilta tuhatkunta havaintoa, joista suurinta osaa on hyödynnetty tässä tutkimuksessa. Käsittelemättömät informanttien kommentit täydentävät kuitenkin tutkimuskysymyksien kokonaiskuvaa, joten ne on jätetty lukijalle tutustumista varten. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti Suomen murteiden tutkimus- ja opetustilanteissa ja ne voivat olla mielenkiintoisia kansanlingvistiikasta kiinnostuneille.