Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Pakenemalla terveys- ja sosiaalialan taituriksi?

Pakopelit ovat monelle keino viettää iltaa ystäväporukassa tai tiimiytyä työyhteisön seurassa. Voisiko pakopelejä hyödyntää myös opetusmenetelmänä terveys- ja sosiaalialalla?

On vuosi 2018. Istun erään tiilirakennuksen sisätiloissa täysin pyörällä päästäni. Saat tunteesta kiinni, kun mietit omia tunnelmiasi huikean elokuvakokemuksen jälkeen. Tunnetko olevasi voittamaton James Bond tai itse supersankari, kuten juuri näkemäsi Wonder Woman, Super Man tai joku muu Justice Leaguen hahmoista?

Erona omiin elokuvakokemuksiini oli, että pakohuonekokemuksen jälkeen hurmos kesti useita päiviä muutaman tunnin sijaan.

Hieman tältä tuntui, kun pääsin kokeilemaan pakohuonetta, jossa ratkaistiin Sofian mielen arvoitusta: Miten skitsofreenisesti käyttäytyvä Sofia on päätynyt katolle talviyönä ja miksi hän sekoaa peilien lähettyvillä? Pimeissä huoneissa, karmivan taustamusiikin tuodessa lisää jännitystä mukaan mietimme: Selvitämmekö ajoissa, mikä Sofiaa pelottaa? Erona omiin elokuvakokemuksiini oli, että pakohuonekokemuksen jälkeen hurmos kesti useita päiviä muutaman tunnin sijaan. Palasin pulmiin, ratkaisuihin, lukkojen koodeihin ja pakokumppanin jakamiin ajatuksiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Mikä pakopeli?

Pakopeli voidaan toteuttaa lukitussa huoneessa, isossa rakennuksessa, kaupungissa tai pelkällä lukollisella matkalaukulla. Pakopeli onkin yläkäsite näille kaikille, esimerkiksi pakohuoneelle (escape room). Pakopelillä on juuret Japanin SCRAP -yhtiön vuonna 2007 perustamassa kaupallisessa pakohuonekonseptissa. Suomen pakopelit saavuttivat vuonna 2014 ja ne ovat löytäneet tiensä myös organisaatioiden käyttöön. Ainakin Nokia on käyttänyt pakohuonetta tiimihengen kehittämiseen, VR työturvallisuuskoulutukseen ja Helsingin yliopisto tukemaan lukiolaisten kemian opiskelua.

Pakopelissä pelaajatiimi tekee yhteistyötä navigoidakseen itsensä ulos lukitusta tilasta vihjeiden avulla. Pulmat voivat koostua palapeleistä, laskutehtävistä tai päättelystä. Osassa pulmista täytyy etsiä huoneesta vihjeitä, vaikka infrapunalampun avulla. Jokainen ratkaistu palapeli saattaa toimia vihjeenä ja viedä lähemmäs isompaa tehtävää. Ryhmälle jää yleensä pohdittavaksi se, onko keksitty ratkaisu liian monimutkainen ollakseen se todennäköisin.

Pakopeli tutkimuskohteena

Vuosina 2019–2020 sain mahdollisuuden ensin projektityön kautta toteuttaa opiskelijaystäväni kanssa suunnittelemaamme pakopeliä Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijoille heidän opintojensa alkuvaiheessa. Pakopelin tavoitteena oli orientoida opiskelijat ammattikorkeakouluopintoihin sekä tukea ryhmäytymistä. Opiskelijat seikkailivat koulurakennuksessa ideana päästä oikeasta ulko-ovesta ulos. Joku tai jokin sotki asioita. Projektityön jälkeen käytin pilotoitua pakopeliä pro gradu -tutkielmassani, jossa haastattelin opiskelijoita heidän kokemuksistaan pakopelin hyödyllisyydestä sairaanhoitajaopinnoissa.

Pakopelin tavoitteena oli orientoida opiskelijat ammattikorkeakouluopintoihin sekä tukea ryhmäytymistä.

Pakopelit, jotka toteutettiin pro gradu -tutkielman aikana, onnistuivat koronapandemian rajoitukset ja hygieniaohjeistukset huomioiden. Pelissä iso ryhmä jakautui pienempiin niin, että kontaktia koko ryhmällä ei syntynyt. Viiden hengen pakoryhmät lähtivät porrastetusti 15 minuutin välein ratkaisemaan arvoituksia niin, että 40 hengen opiskelijaryhmä oli suorittanut pelin kahdessa tunnissa. Tutkielman pakopelit osoittivat, että myös pandemiaolosuhteissa niiden järjestäminen on mahdollista.

Pakopeli ryhmäytymisen tukena

Vallitseva koronpandemia on lisännyt entisestään etäopiskelun ja verkko-opetuksen määrää, joka kaipaa vastapainoksi kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutuksellista toimintaa, etenkin opiskelujen alkuvaiheessa. Pandemiaa tai ei, opiskelijassa risteilee monenlaisia tunteita hänen tullessa uuteen ryhmään. Alkutilanne on aina hahmoton, minkä lisäksi toisten opiskelijoiden tiedot, taidot ja taustat mietityttävät. Pakopelissä on pakko puhua toiselle ja pakopelin jälkeen yhdessä koetut asiat kannustavat vuorovaikutukseen.

Pakopeli sisältää myös ryhmäytymisen näkökulmasta olennaisen, tavallisesta elokuvakokemuksesta puuttuvan palasen: kokemuksen siitä, että teimme tämän yhdessä, aktiivisesti toisiamme tukien.

Ryhmäytyminen ei jää pakopelin ainoaksi hyödyksi, sillä se on myös opiskelijoita motivoiva ja rentouttava opetusmuoto. Pakopelit vähentävät opiskelupaineita ja stressiä, mikä edesauttaa myös motivaation säilymistä ja opiskeluun sitoutumista. Opiskelijoita lainatakseni: “Vitsit et se motivois tunneilla, jos tietäisin kurssin lopussa olevan pakopelin” ja “Se olikin tosi kivaa, et viikon viimeinen tunti ja se on pakopeli, ettei haittaa, koska ihan kuin ois vapaa-ajalla ja silti oppii”.

Heti opiskelujen alussa tulisi korostaa ryhmätyötaitoja, kuten kommunikaatio- ja yhteistyötaitoja, jotka ovat sairaanhoitajan tärkeitä kompetensseja. Paineensietokyky, delegointitaito, kriittinen ajattelu ja päättelykyky sekä substanssiosaaminen, kuten hoitotyön tietojen ja taitojen oppiminen lisääntyy pakopeliä pelatessa kuin itsestään. Ja mikä parasta, ryhmä tukee toisiaan eikä arviointipaineet yllätä, sillä “pelissä ollaan ihan aivot narikassa” turhan jännittämisen suhteen.

Pakopeli sisältää myös ryhmäytymisen näkökulmasta olennaisen, tavallisesta elokuvakokemuksesta puuttuvan palasen: kokemuksen siitä, että teimme tämän yhdessä, aktiivisesti toisiamme tukien.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132322