Determinants of sustainable agroforestry in Ethiopia
Eronen, Mari (2021)
Diplomityö
Eronen, Mari
2021
School of Energy Systems, Ympäristötekniikka
Kaikki oikeudet pidätetään.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050428736
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021050428736
Tiivistelmä
Strategies for climate change adaptation and land management are needed to secure food production and income of the smallholder farmers especially in developing countries. Agroforestry can offer solutions for enhancing food security and income security while also mitigating climate change by carbon sequestration. However, there are several factors in agroforestry systems which affect these three dimensions. Their interdependences have to be understood to enable synergies and avoid trade-offs. This case study relied on empirical findings from four Ethiopian regions and 15 smallholder farms practicing multistrata agroforestry. The key determinants of food security were identified by using quantitative and qualitative analytical methods. Furthermore, the contribution of these factors to carbon sequestration and income security was estimated. The main results showed that the proportion of plants with middle-sized basal diameter increased aboveground carbon sequestration and enhanced food security. Richness of the sold product categories was found to be co-beneficial for income security and food security. Tree density caused the most significant trade-off increasing soil carbon sequestration while decreasing food security. It is concluded that households’ income is strongly connected with food security. Cultivation of several cash crops instead of self-sufficiency in food production improves households’ nutrition level. Trees may improve soil quality thus increasing crop yields and do provide additional income, but carbon revenue is clearly needed to avoid trade-offs. Strategioita ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja maankäyttöön tarvitaan, jotta voidaan turvata ruuantuotanto ja pienviljelijöiden toimeentulo erityisesti kehittyvissä maissa. Agrometsätalous tarjoaa ratkaisuja ruokaturvan ja tuloturvan edistämiseen samalla kun hiilensidonta hillitsee ilmastonmuutosta. Näihin kolmeen ulottuuteen kuitenkin vaikuttavat useat tekijät, joiden keskinäinen vuorovaikutus täytyy ymmärtää, jotta voidaan mahdollistaa synergiat ja välttää kompromissit. Tämä tutkimus pohjautuu empiirisiin havaintoihin Etiopian neljältä eri alueelta ja 15 etiopialaiselta tilalta, jotka harjoittavat kerroksellista agrometsätaloutta. Kvantitatiivista ja kvalitatiivista analyysimenetelmää käytettiin ruokaturvan määrittävien tekijöiden tunnistamiseksi. Lisäksi arvioitiin näiden tekijöiden vaikutusta tuloturvaan ja hiilensidontaan. Tulokset osoittivat, että keskikokoisten puiden osuus lisäsi hiilensidontaa kasvillisuuteen ja paransi samalla ruokaturvaa. Myytävien tuotteiden monipuolisuus paransi sekä tulo- että ruokaturvaa. Puiden tiheys puolestaan vaikutti positiivisesti maaperän hiilensidontaan, mutta heikensi ruokaturvaa. Kotitalouksien tuloilla näyttää olevan vahva yhteys ruokaturvaan. Keskittyminen useampien myytävien tuotteiden viljelyyn näyttää parantavan kotitalouksien ravitsemuksen tasoa enemmän kuin pyrkiminen omavaraisuuteen ruokakasvien suhteen. Puut parantavat maaperän ominaisuuksia lisäten sadontuottoa ja tarjoavat lisätulon lähteitä, mutta hiilituloa selvästi tarvitaan kompromissien välttämiseksi.