Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Vieraskielisen opiskelijan harjoittelunohjaus opettajan näkökulmasta

Vieraskielisillä opiskelijoilla on vahva motivaatio oppia ammatti. Suomen kielen ahkera ja rohkea käyttäminen voi tasoittaa oppimistietä. Miltä vieraskielisen opiskelijan harjoitteluohjaus näyttää opettajan näkökulmasta?

Sain mahdollisuuden tukea vieraskielisten sairaanhoitajaopiskelijoiden loppuvaiheen opintoja osana Opin portailta työelämään Satakunnassa -hanketta. Haastattelin kolmea venäjää äidinkielenään puhuvaa, Diakista äskettäin sairaanhoitajaksi valmistunutta.

Motivaatio kannustimena

Haastattelemillani opiskelijoilla on vahva motivaatio oppia sairaanhoitajan ammattitaito hyvin. Suuri osa vieraskielisistä opiskelijoista pyrkii puhumaan suomea ujostelematta, mikä nopeuttaa heidän kielen oppimistaan. Jos pelkää sanovansa sanoja väärin, ei saa riittävää kokemusta ammatillisen kielen hallinnasta.

Suomen kielen oppiminen ja sen ammatillinen käyttö ohjatuissa harjoitteluissa vaatii paljon harjaannusta. Osa opiskelijoista on opiskeluaikana saavuttanut riittävän tai hyvän suomen kielen taidon sairaanhoitajan tehtävissä toimimisessa. Joillakin on haaste saada selville puhelimessa, mikä on potilaan yhteydenoton syy. Myös hoito-ohjeiden antaminen potilaalle riittävän yksityiskohtaisesti voi olla vaikeaa.

Vahvuudet esiin ohjauksessa

Vieraskieliset opiskelijat eivät kuitenkaan halua tulla nähdyksi osaamattomina, vaikka heidän kielitaidossaan olisikin puutteita. Vahvuuksiin keskittyvä ohjaaminen rakentaa opiskelijan itsevarmuutta.

Vuorovaikutus harjoittelupaikan henkilökunnan ja potilaiden kanssa lisää opiskelijan itsevarmuutta ja vähentää stressiä.

Keskeistä on hyvä vuorovaikutus. Vuorovaikutus harjoittelupaikan henkilökunnan ja potilaiden kanssa lisää opiskelijan itsevarmuutta ja vähentää stressiä. Parhaimmillaan harjoittelu lisää opiskelijan työyhteisöön kuulumisen tunnetta ja varmuutta hoitotyössä toimimisessa.

Ammattitaito ja taito käyttää omaa persoonaa hoitotyössä ovat avaintekijöitä ammatissa toimimisessa. Ammattitaitoon kuuluu kielitaitokin. Kommentit ovat haastattelemieni opiskelijoiden.

”Tukipajat, ja erityisesti suomen kielen opinnot ja suomen kielen kurssi ovat vahvistaneet kielitaitoa. Opintojen aikana kliininen hoitotyö on muodostunut ammatillisuuden tärkeäksi perustaksi ja hoitotyö on sisäistynyt syventävissä opinnoissa. Kirjalliset tehtävät ovat olleet tärkeitä.”

”Ammatti-identiteetissä on tapahtunut iso muutos henkisesti. Kun on toiminut sairaanhoitajan sijaisena, on huomannut, miten suuri vastuu on potilaan kokonaishoidosta ja sen järjestämisestä.  Työnkuva lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla on opiskelijan näkökulmasta katsoen usein hyvin samanlainen, mutta sairaanhoitajan tehtävissä vastuun ymmärtää, kun on esimerkiksi selvitettävä potilaan tausta, jotta jatkohoidon järjestäminen onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla.”

”Yksi jaksamisen keino on ollut lukeminen. Nyt on sairaanhoitajan käsikirja tyynyn alla. Työyhteisö saa kakkukahvit hyvästä kannustuksesta ja joustavuudesta.”

Työyhteisön merkitys

Opiskelijoiden oppimista on vahvistanut harjoittelupaikan hyvä ilmapiiri, jolloin opiskelija rohkenee kysyä neuvoa ja saa säännöllisesti palautetta työskentelystään. Harjoittelua ohjaavat hoitajat arvostavat opiskelijoiden aktiivisuutta ja motivaatiota. Opiskelijan asenne oppimiseen aktivoi harjoittelunohjaajaa jakamaan hiljaista tietoa.

”Mieleen on jäänyt hiljaista tietoa hoitajilta ja potilaiden kertomana. Harjoittelussa arvokasta on ollut, kun on annettu vastuuta ja ohjaaja on luottanut opiskelijaan. Erityisen hyvältä on tuntunut, kun ohjaaja ja potilas ovat sanoneet ’luotan sinuun’.  Myös työyhteisön hyvä ilmapiiri on tärkeä, jolloin myös arkaluontoisista asioista on voinut keskustella.”

Vieraskieliselle opiskelijalle paikallisen ohjaajan kanssa työskentely ja ohjaajalta oppiminen on korvaamatonta.

Vieraskieliselle opiskelijalle paikallisen ohjaajan kanssa työskentely ja ohjaajalta oppiminen on korvaamatonta. Opiskelija saa ohjaajalta tietoa suomalaisesta hoitokulttuurista. Hyvässä ohjaussuhteessa on mahdollista käydä kulttuurien välistä dialogia. Ohjaajan tehtävä on luoda opiskelijalle yksilöllisiä tarpeita vastaavia oppimistilanteita ilmapiirissä, jossa arvostetaan molemminpuolista oppimista toisen kulttuurista sekä kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

”Ammatti-identiteetin muutos lähihoitajasta sairaanhoitajaksi on merkittävä. Kuitenkin työyhteisössä tarvitaan kaikkia –  jokaisella on vastuu. Tehdään yhdessä työtä saman tavoitteen, potilaan hyväksi. Tehdään samaa työtä, mutta eri tavalla. Tunnelma on nyt korkealla, kun on saavuttanut sen, mitä unelmoi: ’Mä tein sen’. Opiskelu, työ ja perhe on tullut hoidettua. Tämä on ollut fyysisesti raskasta, mutta henkisesti voimia antava.” 

”Sairaanhoitajan tehtäviin kasvaminen vaatii itseltä paljon. Tulee tietää omat vahvuutensa ja kehittymistarpeensa. Harjoittelussa ja sairaanhoitajan sijaisena toimiessa on saanut kannustavaa palautetta. On annettu aikaa suunnitella työtään ja turvallisella mielellä on voinut työtä tehdä. Opintojen aikana on ollut mielenkiintoista tehdä työtä saman sairaalan eri osastoilla. On voinut jakaa oppimaansa tietoa ja taitoa ja oppinut aina uuttakin. Usein on tullut kommentti: ’Sinä tiedät enemmän. Saat päättää.’”

Opettajana merkittävää vieraskielisten opiskelijoiden ohjauksessa on ollut opiskelijan huolien ja onnistumisten jakaminen. Olen voinut kannustaa opiskelijaa, kun olen kuullut häntä harjoittelun aikana. Pyrin puhumaan selkokieltä. Opiskelijan harjoittelun aikana olemme keskustelleet tavoitteista ja vaihtaneet kuulumisia sähköpostilla, tekstiviestillä tai puhelimitse. Tämän lisäksi pidän väli- ja loppuarvioinnin opiskelijaa ohjaavan hoitajan läsnä ollessa, jos mahdollista.

Toimivalla harjoitteluyhteistyöllä opiskelijan, ohjaajan ja opettajan välillä saadaan aikaan onnistunut harjoittelu myös vieraskielisille opiskelijoille.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041510531