Korkeakoulun kansainvälistyminen – johdettua kehitystä?

Teksti | Jouni Koski

Uuden tiedon ja osaamisen tuottamisessa kansainvälinen yhteistyö on tärkeää. Yhä harvempi ilmiö on vain kansallinen saati alueellinen ja ongelmien ratkomiseen tarvitaan kansainvälistä osaamista. Perinteisesti korkeakoulut ovat aina olleet jollakin tavalla kansainvälisiä, ainakin orientaatioltaan. Monimuotoisen ja –alaisen korkeakoulun kansainvälistyminen on itsessään moniulotteinen ilmiö, joka koskettaa koko korkeakouluyhteisöä. Korkeakoululla on monia tehtäviä ja suoraan tai epäsuorasti kansainvälistyminen koskee niitä kaikkia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ohjaa että kannustaa korkeakouluja kansainvälistymiseen. Valtion lisäksi myös Euroopan Unioni kannustaa ja tukee korkeakoulujen kansainvälistymistä merkittävällä tavalla. Kansainvälistymisessä on aina ollut keskeisellä sijalla sekä henkilöstö- että opiskelijavaihdot, jotka ovat myös osaltaan laajentaneet kansainvälistä yhteistyötä korkeakoulujen välillä. Merkittävästi kansainvälistymistä ja kansainvälistä yhteistyötä korkeakoulussa ovat vahvistaneet ulkoisella kilpaillulla rahoituksella toteutetut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hankkeet. Kansainvälisesti kilpailtu rahoitus vauhdittaa kansainvälistymiskehitystä. Osansa tässä on varmasti ollut myös kotimaisen rahoituksen riittämättömyydellä.

Teknologistumisen ja digitaalisen koulutuksen vahvistumisen myötä myös kansainvälinen opetusyhteistyö ja mm. kaksoistutkinnot tarjoavat entistä kiinnostavampia mahdollisuuksia. Aiemmin suurten fyysisten etäisyyksien ja matkustamisen kalleuden takia poissuljetut yhteistyömahdollisuudet näyttäytyvät nyt aivan eri tavoin. Vuonna 2020 koko maailmaan iskenyt Covid-19 –pandemia on lisäksi muuttanut suhtautumista verkossa tapahtuvaan kansainväliseen työskentelyyn ja yhteistyöhön, mikä vauhdittanee kehitystä entisestään. Kansainvälisestä yhteistyöstä ollaan yhä kiinnostuneempia.

Sekä koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta korkeakouluissa kansainvälistyvät. Sen lisäksi viime vuosina on käynnistynyt korkeakoulujen koulutusvientitoiminta, joka myös vahvistaa korkeakoulujen kansainvälistymistä. Henkilöstö- ja opiskelijavaihtojen tapaan koko korkeakoulutoiminta kansainvälistyy molempiin suuntiin eli sekä Suomeen että maailmalle. Ns. kotikansainvälistymisellä on kansainvälisten opiskelijoiden myötä merkittävä vaikutus Suomen ja sen alueiden kansainvälistymiselle. Koska korkeakouluverkko alueellisten ammattikorkeakoulujen ansiosta kattaa koko maan, kansainvälistyy koko Suomi. Tulevaisuudessa tällä on yhä suurempi merkitys, jotta ikääntyvässä maassa työvoimaa riittää tarpeeksi.

Vaikka korkeakoulu autonomiansa myötä johtaa itse kansainvälistymiskehitystään ja tyypillisesti strategiassaan on sitä vahvasti sanoittanut, ohjaa sitä samaan aikaan myös valtio asettaen korkeakouluille eli yliopistoille ja ammattikorkeakouluille sekä yhteisiä että erillisiä kansainvälistymistavoitteita. Se on perusteltua, jotta kansainvälistyminen olisi hallittua ja maan korkeakoulujärjestelmää hyödynnettäisiin maksimaalisesti.

Onko siis korkeakoulun kansainvälistyminen johdettua kehitystä? Kyllä se on. Korkeakoulu johtaa kansainvälistymiskehitystään Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisessä ohjauksessa ja sen mahdollistamalla rahoituksella hyödyntäen myös muun mahdollisen kansallisen ja erityisesti kansainvälisen rahoituksen parhaansa mukaan. Jälkimmäisessä Euroopan Unionilla on erityisen merkittävä rooli kansainvälistymisen mahdollistajana. Viimeisin ja ei suinkaan vähäisin tällainen EU-operaatio on Erasmus+ -ohjelman eurooppalaiset korkeakouluverkostot (European Universities).

Korkeakoulun kansainvälistymiskehityksen johtaminen on ohjauksesta ja tuesta huolimatta kuitenkin erityisen vaativaa johtuen toiminnan monimuotoisuudesta ja –ulotteisuudesta. Kun mahdollisuuksia on rajattomasti, on aina niin taloudellisia kuin henkilöstöresursseja rajallisesti. Kansainvälistyminen tapahtuu korkeakoulussa samaan aikaan eri toiminnoissa sekä usealla eri tasolla että osaamisalueella. Korkeakoulun kansainvälistymiskehitystä voi ja pitää johtaa, jolloin on myös ymmärrettävä johtamisen rajallisuus. Vaikka korkeakoulu voi luoda rakenteita ja edellytyksiä kansainvälistymiskehitykselle, on muistettava, että avainrooleissa kansainvälistymisessä ovat korkeakoulun asiantuntijat ja opiskelijat niin kuin korkeakoulun kaikessa muussakin toiminnassa.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041210115

Jaa sivu