Muutostarpeisiin vastaaminen korkeakoulun johtamisessa

Teksti | Jouni Koski

Korkeakoulujen tulisi elää ajassa ja vastata yhteiskunnan alati muuttuviin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulujen tulisi lisäksi kyetä ennakoimaan työelämän muutoksia ja kehittämään proaktiivisesti ammatillista osaamista uudistuvan työn vaatimuksiin. Käynnissä oleva työn murros, joka on seurausta niin digitalisaatiosta, kansainvälistymisestä kuin yleisestä teknologistumisesta, asettaa merkittäviä muutosvaateita korkeakouluille. Muutostarpeiden syklit ovat näistä samoista syistä johtuen yhä nopeampia ja nopeus on pikemminkin nousussa kuin laskussa. Oman osansa tähän on tuonut talvella 2020 alkanut Covid-19 –pandemia, joka vaikutti poikkeuksellisen nopeasti korkeakoulujen toimintaedellytyksiin ja kokonaisia korkeakouluja siirrettiin hetkessä etätyöskentelyyn.

Ajatuksellisesti korkeakoulun on luontevaa vastata muutostarpeisiin jatkuvassa prosessissa PDCA-syklin (Plan-Do-Check-Act-syklin) mukaisesti. Muutostarpeiden tunnistaminen on yleensä kytketty osaksi korkeakoulun strategia- ja toiminnan suunnitteluprosessia. Nämä tunnistetut muutostarpeet ohjaavat niin korkeakoulun TKI-toimintaa eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- kuin liiketoiminnan suuntaamista sekä koulutuksen kehittämistä. Oikeiden ja kestävien valintojen tekeminen on tärkeää, jotta muutostarpeisiin kyetään käytännössä vastaamaan. Täydennyskoulutuksessa ja TKI-toiminnassa vasteajat muutoksille ovat tyypillisesti lyhyempiä verrattuna tutkintoon johtavaan koulutukseen, jossa tutkintojen suorittaminen kestää usein vuosia. Silloin opetussuunnitelmaa ei voida käytännössä jatkuvasti muuttaa vaan tarvitaan myös jatkuvuutta.

Korkeakoulun johtamisen näkökulmasta strategia ja sen laadintaprosessi sekä toiminnan suunnitteluprosessi sekä niiden johtaminen ovat avainasemassa muutostarpeisiin vastaamiseksi. Vastuullinen ja sitoutunut korkeakouluyhteisö haluaa jatkuvasti avoimin mielin kehittää korkeakoulun toimintaa ja vastata ennakoiden muutostarpeisiin.

Usein muutostarpeisiin vastaaminen ei pelkästään tarkoita uusiin ilmiöihin ja asioihin tarttumista vaan se saattaa tarkoittaa myös jostain luopumista, mikä on usein se vaikeampi osa muutostarpeisiin vastaamisessa. Lisääntyvät muutostarpeet eivät useinkaan tarkoita resurssien ja taloudellisten voimavarojen lisääntymistä. Yhä useammin ja erityisesti viime vuosikymmenellä muutostarpeisiin vastaamiseen liittyi vielä taloudellisten voimavarojen rajukin väheneminen. Se on tarkoittanut sitä, että korkeakouluissa ei olla pelkästään luovuttu tarpeettomista asioista vaan ollaan jouduttu tekemään rajujakin valintoja kohteista, joihin on panostettu. Laskevassa rahoituskehyksessä monet korkeakoulut joutuivat myös saneeraamaan toimintaansa ja vähentämään henkilöstömääräänsä YT-neuvottelujen tuloksena.

Toki samat tekijät, jotka luovat korkeakoululle muutostarpeita, mahdollistavat myös korkeakoulun tuottavuuden ja toiminnallisen tehokkuuden sekä palvelukyvyn lisäämisen. Teknologistuminen ja erityisesti digitalisaatio avaavat siten merkittäviä kehittämismahdollisuuksia korkeakoulun toimintaan. Toki työn tuottavuuden parantaminen ja tehokkuuden lisääminen ei niidenkään osalta yllä ainakaan vielä sille tasolle, että ne kykenisivät suuria rahoitusvaihteluja tasaamaan. Viime vuosina käytössä ollut yksinomaan korkeakoulujen tuloksellisuuteen perustuva rahoitusmalli ohjaa vahvasti korkeakoulujen toimintaa. Se kiistatta vaikuttaa myös siihen, miten korkeakoulut painottavat tunnistettuihin muutostarpeisiin vastaamista. Ja sellaiseksi rahoitusmalli on toki yhteiskunnan taholta tarkoitettukin, ohjaamaan korkeakoulujen toimintaa ja tehostamaan sitä.

Muutostarpeisiin vastaaminen korkeakoulun johtamisessa on tasapainoilua toiminnan riittävän voimakkaan uudistamisen ja suorituskyvyn säilyttämisen välillä siten, että korkeakoulu pärjää korkeakoulujen rahoitusmallissa kilpailussa verrattuna muihin korkeakouluihin. Sillä tavoin turvataan korkeakoulun kestävä ja terve talous, joka mahdollistaa myös kilpailukyvyn pitkäjänteisen kehittämisen. Onneksi muutostarpeisiin vastaamisessa on tukena myös kilpailtua julkista tutkimusrahoitusta, jolla ratkaisuja niin yhteiskunnan kuin työelämän kehittämiseen voidaan hakea. Liikaa toki sitäkään ei ole koskaan tarjolla.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103157324

Jaa sivu