Pieni majatalo merenrannalla eli miten uteliaisuus opettaa

Teksti | Marilla Kortesalmi

Kävin Urbaania kasvua Vantaa –hankkeen webinaari-aamukahveilla keskustelun Suomen Yrittäjänaisten toimitusjohtajan, Carita Orlandon, kanssa. Puhuimme majoitusliiketoiminnasta yleisesti ja Bed and Breakfast -toiminnasta täsmällisemmin. Carita tiesi mistä puhui, hän on pyörittänyt hotellia Nuuksiossa. Minulle ajatus majatalosta merenrannalla on ollut välillä mielessä pyörivä bisnesidea. Kannattaako B&B -majatalon pitäminen ja mikä siinä on haasteellista? Mietin myös, että onnistuisiko se minulta ja myös, haluaisinko sen onnistuvan. Olin utelias oppimaan aiheesta lisää. Olin myös utelias tietämään, miksi olin aiheesta utelias.

Uteliaisuus tarkoittaa halua tietää, nähdä tai kokeilla. Uteliaisuus kuuluu siis halujen perheeseen. Halu, englanniksi appetite, pohjautuu latinan appetõ, joka tarkoittaa etsimistä, lähestymistä tai hankkimista. Yleisimmin appetite liitetään ruokahaluun: siinä missä ruokahalu kumpuaa nälästä, uteliaisuus kumpuaa tiedonhalusta. (Loewenstein 1994.)

Uteliaisuutta on selitetty kahden mallin, deprivaation ja kiinnostuksen, kautta. Deprivaatiomallin mukaan uteliaisuuden nähdään olevan kokemus, joka synnyttää epävarmuutta. Se, mitä tiedämme asiasta tai ilmiöstä ei välttämättä riitäkään ymmärtämään ilmiötä kokonaan. Pyrimme etsimään lisää tietoa ja näin poistamaan epävarmuuden tunnetta. Deprivaatiomalliin yhdistyy jonkin verran negatiivisia tunteita kuten ahdistusta. (Litman 2005.) Tätä mallia käytetään häikäilemättä hyväksi esimerkiksi erilaisissa epäsopuun tähtäävissä liikkeissä. ”Do your own research”, julistaa salaliittoihin uskova.  ”Kylvän ajatuksen siitä, että he eivät tiedä asiasta tarpeeksi. () Kirjoitamme klikkiotsikon, ja kun vanhemmat näkevät sen, he eivät yksinkertaisesti voi olla klikkaamatta juttua”, kuvailee taas rokotevastaisuusaatteen levittäjä toimintatapansa tehokkuutta. Uteliaisuus on tehokas renki, ja jokainen mitä kummallisimpiin klikkiotsikoihin tarttunut tietää, kuinka vaikea niitä on joskus vastustaa.

Emme kuitenkaan ole täysin uteliaisuutemme vietävissä, eihän meillä ole nälkäkään koko ajan. Kiinnostuksen mallissa säännöstelemme uteliaisuutta tilanteen mukaan. Erittäin voimakkaat virikkeet voivat johtaa niitä välttelevään käyttäytymiseen. Vastaavasti tylsistyneenä hakeudumme virikkeiden äärelle, kiinnostumme, opimme lisää, tylsistymme jälleen, hakeudumme taas uuden virikkeen äärelle, ja niin edelleen. Tässä mallissa uteliaisuuden syntyminen itsessään koetaan palkitsevana. Kiinnostuksen malliin yhdistyy positiivisia tunteita kuten huumorintaju ja elinvoimaisuus. (Litman 2005.) Malli ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ylipäänsä haluamme pois tylsyyden tilasta. Miksi kiinnostuneena on kivempaa kuin tylsistyneenä?

Yksi selitys on tietämisen tunne, feeling –of –knowing. Kokemus tietämisestä on miellyttävämpi kuin kokemus tietämättömyydestä. Tämän vuoksi haluamme tietää. Toisaalta emme halua tietää lisää kaikissa niissä kohdissa, joissa tunnistamme oman tietämättömyyden. Olemme valikoivia sekä uteliaisuudessa että sen vastavoimassa, tylsyydessä. Todellakin, B&B -ajatukset tulevat itsellä mielessä lähinnä pitkän ja virkistävän loman viimeisinä päivinä, selvästi tylsistymisen synnyttämänä uteliaisuutena.

Uteliaisuus parhaimmillaan tarjoaa loistavan lähtökohdan oppimiselle. Halu, joskus suorastaan jano, tietää lisää saa meidät googlaamaan, lukemaan, katsomaan ja kuuntelemaan. Uteliaisuutta tarvitaan erityisesti informaaliin oppimiseen, eli niihin oppimistilanteisiin, missä kukaan ei ole meitä tuuppimassa tavoitteellisesti haluttuun suuntaan, vaan surffailemme erilaisten tiedonlähteiden aallokossa. Uteliaisuus edistää myös formaalia ja tavoitteellista oppimista, hyvä opettaja osaa esittää asiansa siten, että kuulijoiden kiinnostus oppia lisää käynnistyy. Uteliaisuutta käytetään myös työssäkäyvien oppijoiden puhuttelussa, ’tämä koulutus tarjoaa sinulle työkaluja / menetelmiä / malleja’ – jotain sellaista uutta osaamista, jota meillä ei vielä tällä hetkellä ole. Mutta haasteena on, että meillä työssäkäyvillä uteliasuuden kohteet ovat hyvin yksilölliset ja erilaisten koulutusten tavoitteet väistämättä yleiset.

Mitä itse opin majatalon pidosta meren rannalla? Se voisi tarjota loputtomia iltateehetkiä meren painuvaa aurinkoa katsellen ja inspiroivia keskusteluja vieraiden kanssa. Toisaalta se voisi olla lukuisia yrityksiä hankkia niitä vieraita ja tarjoilla teetä kannattavasti. Caritan kuvaamana hotellin pyörittäminen oli kokemuksena mielenkiintoinen ja vertaansa vailla. Majoitusliiketoiminnan pyörittäminen taloudellisesti epävakaina aikoina oli vaativaa, mutta yrittämisessä uusien ideoiden kokeilut ovat myös palkitsevia. Omassa suunnitelmassa haasteet kilpistyivät juuri asiakashankintaan. Lähellä oleva B&B on helppo tavoittaa mutta kallis investoida. Kauempana oleva on investointina kevyempi mutta tavoitettavuus heikkenee. Nopea talousarvio toimi itsellä sellaisena tietona, joka sammutti janon tietää aiheesta lisää. Majatalo merenrannalla -ajatukset toimivat hyvin signaalina onnistuneesta lomasta, mutta käytäntöön niitä ei kannata viedä. Uusia uteliaisuutta herättäviä oppimisen paikkoja riittää, ihan tylsistymiseen asti. Onhan elämä jatkuvaa oppimista.

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa pohditaan jatkuvaan oppimiseen ja siihen innostamiseen sekä oman osaamistason nostamiseen liittyviä kysymyksiä. Hankkeen tavoitteena on löytää ratkaisuja vantaalaisen työvoiman (niin työssä käyvien kuin työttömien) osaamiseen kehittämiseen sekä tukea vantaalaisten yritysten kehitystä digitalisaation ja automatisaation aikakaudella.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103117062

Jaa sivu