Äärimmäinen kiire suorahankinnan perusteena
Haapala, Jenni (2021-02-26)
Haapala, Jenni
26.02.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102266115
Tiivistelmä
Suomessa käytetään vuosittain merkittävä määrä julkisia varoja erilaisiin hankintoihin. Han-kintayksiköitä ovat muun muassa valtion virastot ja kunnat. Julkisia hankintoja säädellään hankintalailla ja hankinnan arvon mukaan myös esimerkiksi hankintadirektiivillä. Hankintalaki on olennaisin säädös kansallisissa hankinnoissa. EU:n hankintadirektiivin säännökset on im-plementoitu kansalliseen lainsäädäntöön eli hankintalakiin. Hankintadirektiiviä ja kansainvälis-tä GPA-sopimusta sovelletaan etenkin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Yleisesti ot-taen hankintoja koskee kilpailuttamisvelvollisuus, eli hankinnat tulee kilpailuttaa hankintalain edellyttämällä tavalla. Muita julkisten hankintojen sääntelyä ohjaavia periaatteita ovat avoi-muus-, syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteet. Kilpailuttamisvelvollisuudesta on myös hankintalaissa säädetty poikkeus, suora neuvottelumenettely eli suorahankinta. Suorahan-kinnan perusteet ovat hankintalaissa yksilöity, ja yksi peruste, jolloin suorahankinta voidaan tehdä, on hankintayksiköstä riippumaton, ennalta arvaamaton ja sellainen äärimmäinen kiire, että hankintaa ei ehditä kilpailuttamaan hankintalaissa säädettyjen määräaikojen puitteissa. Suorahankinnan tekeminen tulee äärimmäisessä kiiretilanteessa olla välttämätöntä, ja kiire ei saa johtua hankintayksikön omasta toiminnasta. Hankintayksiköllä on myös velvollisuus todis-taa kiireen olemassaolo, mikäli hankintayksikkö on siihen vedonnut suorahankinnassa. Tässä tutkielmassa tutkitaan arviointeja siitä, minkälaisten tilanteiden perustuen äärimmäisen kii-reen edellytyksiin on pykälän edellytysten valossa katsottu olleen laintarkoittamia syitä tehdä suorahankinta. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, minkälaisia tilanteita ei ole katsottu pe-rusteeksi kiireelliselle suorahankinnalle. Tutkielmassa käydään lävitse tapauksia, joissa mark-kinaoikeus, korkein hallinto-oikeus sekä kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat ottaneet kantaa ää-rimmäisen kiireen arviointiin suorahankinnoissa. Tutkielmassa on eritelty kiireen arviointia kiireen ennakoinnin, hankintayksiköstä riippumattoman syyn, välttämättömyyden syyn teh-dä suorahankinta ja hankintayksikön kyvyn todistaa kiire näkökulmista. Tutkielmasta selviää, miten tiukasti suorahankinnan käytön perusteisiin on oikeuskäytännössä suhtauduttu. Tiukka suhtautuminen kuuluu suorahankinnan tulkintaan säännöksen poikkeusluontoisuuden takia. Tutkielmasta selviää tilanteita, joissa suorahankinta on eri osilta sallittu, esimerkiksi velvolli-suus tuottaa lakisääteistä palvelua katkeamatta on tutkielman tapaukissa usein katsottu vält-tämättömän syyn näkökulman kannalta lain tarkoittamaksi perusteeksi suorahankinnalle. Usein myös hankintayksiön sopimuskumppanin tekemät laiminlyönnit, konkurssi, toiminnan loppuminen ja vetäytyminen hankintamenettelystä on tutkielman tapauksissa hyväksytty hankintayksiköstä riippumattomaksi syyksi. Tutkielmasta selviää myös syitä suorahankinnan epäonnistumiseen, joita ovat esimerkiksi liian nopea aikataulu, hankintayksikön kykenemät-tömyys osoittaa kiireen olemassaoloa, suorahankinnan tekeminen liian laajasti tai ajallisesti liian pitkälle ajanjaksolle tai vääränä ajankohtana. Huomionarvoista on se, että tapauksia on arvioitu kokonaisuudessaan hankintalain pykälässä ilmoitettuihin edellytyksiin, jolloin on tär-keää huomata, että kaikkien pykälässä mainittujen seikkojen tulee toteutua, ennen kuin suorahankinta katsotaan tehdyksi hankintalain säännösten mukaan.