Tämä ei loppupeleissä ole yksilölaji, yhdessä tätä tehdään : johdon näkemyksiä itseohjautuvuudesta työn organisoinnissa
Toivola, Sari (2021-02-05)
Toivola, Sari
05.02.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102053912
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102053912
Tiivistelmä
Tämän päivän työelämän voidaan todeta käyvän läpi neljättä teollista vallankumousta, mikä aiheuttaa organisaatioille muutospaineita, jotta nämä kykenevät vastaamaan työelämään kohdistuviin odotuksiin. Yhä useampi organisaatio on ratkaissut tilanteen muuttamalla yrityk-sen toimintaa itseohjautuvammaksi poistuen perinteisestä hierarkkisesta ja byrokraattisesta linjaorganisaation mallista.
Tässä tutkielmassa selvitetään ja kuvataan itseohjautuvammiksi muuntuneiden asiantuntija-organisaatioiden itseohjautuvuuteen liittyviä tavoitteita ja odotuksia sekä organisaatioiden kohtaamia haasteita. Lisäksi selvitetään mitä itseohjautuvuus edellyttää organisaatioilta ja henkilöstöltä, jottei itseohjautuva toiminta ajaudu sekasortoiseen tilaan. Itseohjautuvuus merkitsee muutosta myös johtamiskäytänteisiin. Yhtenä tutkimuskysymyksenä on havainnol-listaa, miten johtaminen muuttuu itseohjautuvuuden myötä.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan itseohjautuvuutta organisaation, tiimin ja yksilön näkökulmasta: mitä itseohjautuvuus tarkoittaa, mitä edellytyksiä toimiva itseohjautuvuus asettaa näille kolmelle eri tasolle, mitä haasteita itseohjautuvuus mahdollisesti voi tuoda tul-lessaan sekä millaisia hyötyjä itseohjautuvuudella on todettu olevan. Viitekehyksen toinen näkökulma tarkastelee itseohjautuvuutta johtamisen perspektiivistä. Tutkielman empiirinen osa on suoritettu haastattelemalla yhtätoista linjaorganisaatiosta itseohjautuvammaksi muut-tunutta asiantuntijaorganisaatiota. Toteuttamistapa on ollut laadullinen tapaustutkimus ja analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa näkökulmaa. Tarkoituksena on ensisijaisesti tuottaa lisätietoa ja syventää ymmärrystä ilmiöstä organisaatiotason perspektiivistä.
Itseohjautuvuus herättää epäluuloja ja kysymyksiä, sillä termille eikä itseohjautuvalle organi-saatiolle ole määritelty virallisia standardeja. Muutos kohti itseohjautuvuutta koetaan haasta-vaksi ja onnistuakseen se edellyttää toimenpiteitä organisaatioiden kaikilla osa-alueilla. Toi-mintaa ohjaavien tukirakenteiden, selkeiden tavoitteiden sekä vapauden ja vastuun rajanveto-jen merkitys korostuu. Itseohjautuvassa organisaatiossa johtajuudelle on aikaisempaa enemmän tarvetta, johtajuus muuttaa muotoaan kohti mahdollistavaa, suuntaan näyttävää ja valmentavaa johtajuutta. Haasteista huolimatta itseohjautuvuuden koetaan tuovan organisaatioille paljon etuja ja hyötyjä eikä itseohjautuvuudesta olla enää valmiita palaamaan takaisin perinteiseen hierarkkiseen ja byrokraattiseen toimintamalliin. Itseohjautuvuudessa korostuu yhteistyön merkitys ja tästä syystä onkin hyvä kysyä pitäisikö enemminkin puhua yhteisöohjautuvuudesta.
Tässä tutkielmassa selvitetään ja kuvataan itseohjautuvammiksi muuntuneiden asiantuntija-organisaatioiden itseohjautuvuuteen liittyviä tavoitteita ja odotuksia sekä organisaatioiden kohtaamia haasteita. Lisäksi selvitetään mitä itseohjautuvuus edellyttää organisaatioilta ja henkilöstöltä, jottei itseohjautuva toiminta ajaudu sekasortoiseen tilaan. Itseohjautuvuus merkitsee muutosta myös johtamiskäytänteisiin. Yhtenä tutkimuskysymyksenä on havainnol-listaa, miten johtaminen muuttuu itseohjautuvuuden myötä.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan itseohjautuvuutta organisaation, tiimin ja yksilön näkökulmasta: mitä itseohjautuvuus tarkoittaa, mitä edellytyksiä toimiva itseohjautuvuus asettaa näille kolmelle eri tasolle, mitä haasteita itseohjautuvuus mahdollisesti voi tuoda tul-lessaan sekä millaisia hyötyjä itseohjautuvuudella on todettu olevan. Viitekehyksen toinen näkökulma tarkastelee itseohjautuvuutta johtamisen perspektiivistä. Tutkielman empiirinen osa on suoritettu haastattelemalla yhtätoista linjaorganisaatiosta itseohjautuvammaksi muut-tunutta asiantuntijaorganisaatiota. Toteuttamistapa on ollut laadullinen tapaustutkimus ja analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa näkökulmaa. Tarkoituksena on ensisijaisesti tuottaa lisätietoa ja syventää ymmärrystä ilmiöstä organisaatiotason perspektiivistä.
Itseohjautuvuus herättää epäluuloja ja kysymyksiä, sillä termille eikä itseohjautuvalle organi-saatiolle ole määritelty virallisia standardeja. Muutos kohti itseohjautuvuutta koetaan haasta-vaksi ja onnistuakseen se edellyttää toimenpiteitä organisaatioiden kaikilla osa-alueilla. Toi-mintaa ohjaavien tukirakenteiden, selkeiden tavoitteiden sekä vapauden ja vastuun rajanveto-jen merkitys korostuu. Itseohjautuvassa organisaatiossa johtajuudelle on aikaisempaa enemmän tarvetta, johtajuus muuttaa muotoaan kohti mahdollistavaa, suuntaan näyttävää ja valmentavaa johtajuutta. Haasteista huolimatta itseohjautuvuuden koetaan tuovan organisaatioille paljon etuja ja hyötyjä eikä itseohjautuvuudesta olla enää valmiita palaamaan takaisin perinteiseen hierarkkiseen ja byrokraattiseen toimintamalliin. Itseohjautuvuudessa korostuu yhteistyön merkitys ja tästä syystä onkin hyvä kysyä pitäisikö enemminkin puhua yhteisöohjautuvuudesta.