Vankien seksuaalisuudesta vähän puhetta – edelleen

Teksti | Katariina Himmanen , Karoliina Nikula

Rikosseuraamuslaitoksen strategiassa ilmaistu visio on valmentaa tuomittuja rikoksettomaan elämään (Rikosseuraamuslaitos 2020). Huomioimalla seksuaalinen hyvinvointi kokonaisvaltaisesti vankien kuntoutuksessa ja työskentelemällä seksuaalisuuden parissa, on mahdollista vaikuttaa uusintarikollisuuteen, mikä on Rikosseuraamuslaitoksen keskeinen tavoite. Jotta tarjotuilla palveluilla voidaan vastata mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeisiin, on uusien toimintojen pilotointi ja tutkimus niiden vaikuttavuudesta välttämätöntä kehittämistyön kannalta. Tutkimusta seksuaalisuudesta vankilassa on tehty niukasti. Laurean rikosseuraamusalan sosionomiopiskelija Katariina Himmanen selvitti opinnäytetyössään kirjallisuuskatsauksen keinoin olisiko seksuaalista hyvinvointia edistäviä palveluita hyödyllistä sisällyttää nuorten vankien vakinaisiin toimintoihin ja kouluttaa rikosseuraamusalan henkilöstöä seksuaalineuvontaan ja seksuaalisuuden puheeksiottoon. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa työn tilaajana toimineelle Helsingin vankilalle, mutta myös muille Rikosseuraamuslaitoksen yksiköille sekä alan oppilaitoksille. Työelämä on arvioinut tehdyn katsauksen vastaavan loistavasti työelämän tarpeisiin tuoden arvokasta tietoa kuntoutustoiminnan suunnitteluun.

Seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen osaksi kuntoutusta

Nuorten rikollisuus on vähentynyt viime vuosina väestötasolla. Se kuitenkin kasautuu voimakkaasti pienelle osalle nuoria. Nuoruus on yleisesti elämän rikosaktiivisinta aikaa, ja merkittävä osa nuorista syyllistyy johonkin rikokseen tai rikkomukseen (Haikkola, Hästbacka, & Pekkarinen 2019). Helsingin vankilan nuortenosastolle on sijoitettu alle 25-vuotiaita ehdottomaan vankeuteen tuomittuja miesvankeja. Osastolla työskentelevät erityisohjaajat ovat havainneet nuorten tarpeen käsitellä parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.

Haaste on tunnistettu laajemminkin: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vankien kohdalla tasa-arvo seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen palveluihin ei toteudu (Klemetti & Raussi-Lehto 2016, 66). Vankien heikko terveydentila, yleiset päihde- ja mielenterveysongelmat sekä seksuaalinen riskikäyttäytyminen nostavat riskiä seksuaaliterveyteen tai seksuaaliseen hyvinvointiin kohdistuville haitoille, ja näin ollen lisäävät tarvetta seksuaalista hyvinvointia tukeville palveluille. Himmasen opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen voidaan sanoa olevan tutkimusta tutkimuksesta. Himmanen selvitti opinnäytetyössään olisiko seksuaalista hyvinvointia edistäviä palveluita hyödyllistä sisällyttää nuorten vankien vakinaisiin toimintoihin ja kouluttaa henkilöstöä seksuaalineuvontaan ja seksuaalisuuden puheeksi ottoon. Opinnäytetyön tuloksista käy ilmi, että seksuaalisuuden parissa työskentelyllä on mahdollista vaikuttaa uusintarikollisuuteen, mikä on Rikosseuraamuslaitoksen keskeinen tavoite (ks. Rikosseuraamuslaitos 2020).

Vankeuslaissa on säädetty, että vankeuden sisältönä on vapauden menetys tai sen rajoittaminen. Vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja on pyrittävä ehkäisemään ja vangin mahdollisuuksia ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään on tuettava. (Vankeuslaki 23.9.2005/767.) Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen on universaalisti tunnustettu ihmisen perustarpeeksi, osaksi ihmisyyttä. Vankila on erityinen ympäristö ylläpitää seksuaalista hyvinvointia: vankeus rajoittaa yksilön mahdollisuuksia toteuttaa seksuaalisuuttaan, muttei poista sen tarvetta. Seksuaalinen eristäminen voi aiheuttaa seksuaalista turhautumista, joka vaikuttaa sekä vankiin että hänen mahdolliseen kumppaniinsa, ja voi pahimmillaan purkautua seksuaalisena väkivaltana. Tutkimusta seksuaalisuudesta vankilassa tai vankilaympäristössä toteutettavista seksuaaliseen hyvinvointiin tähtäävistä interventioista on tehty hyvin niukasti, vaikka palveluiden tarve ja tarjonta eivät nykytilassa kohtaa.

Työelämän palautteen mukaan opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään Helsingin vankilan nuorten osaston toiminnan suunnittelussa, erityisesti kuntoutuksellisten ryhmien osalta. Katsauksen tuloksia on mahdollista hyödyntää organisaatiossa laajemminkin vankeusaikaista kuntoutustyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Opinnäytetyö mahdollistaa merkittävän keskustelunavauksen liittyen vankien seksuaalisuuteen ja siihen missä määrin teema tulee huomioida kuntoutustyössä. Katsauksen tuloksia ja esiin nousseita kehityskohtia voidaan hyödyntää vankilassa toteutettavien seksuaalista hyvinvointia edistävien palveluiden kehittämistyössä ja siihen liittyvässä päätöksenteossa.

Asiakaslähtöisyys sosiaalialan asiakastyön kulmakivenä myös vaikeiksi koetuissa aiheissa

Seksuaalisuuden tabuluonne voi ilmetä vaikenemisena, vaikeutena sanoittaa tai ottaa puheeksi seksuaalisuuteen liittyviä ilmiöitä. Vankilan työntekijät saattavat suhtautua pidättyväisesti seksuaalisuuden käsittelyyn vankien kanssa. Institutionaalisessa asiakastyössä painottuvat erilaiset toimenpiteet ja prosessit, eikä järjestelmälähtöisyys välttämättä jätä sijaa vaikeampien, tabuluonteisten aiheiden käsittelylle. Asiakaslähtöisyys ja palvelutarpeeseen vastaaminen nähdään nykypäivänä sosiaalialan asiakastyön kulmakivenä. On hyvä pohtia, voidaanko puhua aidosta asiakaslähtöisyydestä, jos tabut rajaavat olennaisen osan ihmisyyttä keskustelun ulkopuolelle. Hankaluus aiheen käsittelyyn voi johtua siitä, ettei työntekijällä ole keinoja keskustella seksuaalisuudesta tai kohdata sen monimuotoisuutta. Rikosseuraamusalan työntekijöiden sekä alaa opiskelevien perehdyttäminen seksuaalisuuteen ja sitä käsittelevien interventioiden järjestämiseen voi muokata asenteita, lisätä osaamista seksuaalisuuden käsittelyyn, häivyttää aiheen tabuluonnetta, ja näin vaikuttaa välillisesti vankien seksuaaliseen hyvinvointiin. Tieto ei aina lisää tuskaa, monesti se lisää varmuutta ja ymmärrystä, osaamista kohdata ja käsitellä vaikeitakin aiheita.

Seksuaalisuus tulisi nähdä seksiä laajempana ilmiönä: seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisen ei tulisi rajoittua valistukseen ehkäisystä ja sukupuolitautien vaaroista. Tieteelliseen teoriaan perustuvat interventiot, jotka pyrkivät vaikuttamaan riskikäyttäytymiseen psykologisten taustatekijöiden, kuten asenteiden kautta, ovat tutkitusti tehokkaampia, kuin pelkkä tiedon jakaminen. Toiminnalliset menetelmät sekä vankien osallistaminen heille suunnatun intervention kehittämiseen on todettu opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksen aineistona olleessa kansainvälisessä tutkimuksessa vaikuttaviksi menetelmiksi nuorten vankien seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Eri maissa vankilat ja seksuaalisuuden kulttuuri voivat vaihdella, eivätkä muualla maailmalla toteutetut interventiot välttämättä ole sellaisenaan sovellettavissa suomalaisiin vankiloihin. Tämä puoltaa tarvetta lisätutkimukselle. Yhteistyö seksuaalisen hyvinvoinnin edistämiseen erikoistuneiden siviilipuolen toimijoiden ja järjestöjen kanssa, ja näin jo olemassa olevan asiantuntijuuden hyödyntäminen, on yksi mahdollisuus toteuttaa palveluita vankilaympäristössä sekä vapautumisen jälkeen.

Seksuaalinen hyvinvointi olennaista uusintarikollisuuden vähentämisen kannalta

Nykyajassa moniarvoisen ja -muotoisen yhteiskunnan tulisi heijastua myös vankilan muurien sisälle. Vankilan tulee tukea vankien hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, ja seksuaalinen hyvinvointi on osa kokonaisuutta. Seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tulisi voida käsitellä vankeuden aikana eikä omaa seksuaalisuutta pitäisi joutua peittelemään. (Suonio 2017, 135-142.) Vaikka vanki on tuomittu vapauden menetykseen, ei häneltä voi viedä ihmisoikeuksia tai seksuaalioikeuksia. (ks. esim. Ihmisoikeudet.net).

Seksuaalista hyvinvointia lisäämällä voidaan vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen. (Carcedo, Perlman, Férnandez-Rouco, Pérez, & Hervalejo, 2019). Opinnäytetyö nostaa esille myös turvallisuusnäkökulmaa. Tulosten mukaan seksuaalinen turhautuminen voi johtaa esimerkiksi väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Seksuaalinen turhautuminen voi purkautua seksuaalisena väkivaltana. (Lawan, Amole & Shuib 2016, 98-101.) Valvomattomien tapaamisten sallimisen on havaittu vähentävän vankilassa ilmenevää seksuaalista väkivaltaa (Carcedo ym. 2019, 2; Lassila 2017, 168; Lawan ym. 2016, 102). Hyvä mielenterveys ja vahva parisuhde voivat vähentää vapautuneen vangin riskiä uusintarikollisuuteen.

Huomioimalla seksuaalinen hyvinvointi kokonaisvaltaisesti vankien kuntoutuksessa, ollaan askel lähempänä Rikosseuraamuslaitoksen toiminnan tavoitetta myötävaikuttaa uusintarikollisuuden vähenemiseen. Tutkimustiedon avulla voidaan lisätä Rikosseuraamuslaitoksen valmiuksia kehittää aidosti asiakaslähtöisiä palveluita, joiden vaikutukset yltävät yksilöistä yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Tuomalla vaikuttavia seksuaalista hyvinvointia edistäviä palveluita vankien saataville, voidaan ehkäistä eriarvoisuutta vankien ja muun väestön välillä sekä saavuttaa merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä.

Osaamisen kartuttaminen sosionomin koulutuksessa

Rikosseuraamuslaitoksen strategia edellyttää toimia kaikilta rikosseuraamusalan työntekijöiltä ja ne on hyvä huomioida myös Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan opetuksessa. Rikosseuraamusalalla on erikseen töissä ihmisiä, joiden työkuvaan seksuaalisuuteen liittyvät tehtävät ja osaaminen saattavat lähtökohtaisemmin sisältyä (esim. terveydenhuollon työntekijät). Rikosseuraamusalan sosionomin tehtävänkuvaan ei välttämättä suoranaisesti ajatella liittyvän seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, eikä tähän liittyvät aihepiirit ole sisäänrakennettu tutkintoon. Halutessaan omaa osaamistaan aihepiirissä voi vahvistaa valitsemalla esimerkiksi täydentäviin opintoihin kursseja terveysalan puolelta tai vahvistaa osaamistaan projektioppimisen keinoin. Laureassa opiskelijoita kannustetaan rakentamaan oma koulutuspolkunsa ja tuetaan yksilöllisissä valinnoissa. Opiskelijoita myös kannustetaan läpi opintojen miettimään sitä, millaisena rikosseuraamusalan sosionomina haluaa valmistua korkeakoulusta, minkälaisia työvälineitä ja osaamista hankkia omaan työkalupakkiinsa.

Himmasen opinnäytetyö on hyvä esimerkki siitä, miten ketterästi alkuperäinen toteutussuunnitelma koronarajoitusten myötä (kun suunniteltua seksuaalineuvonnan ryhmää ei ollutkaan mahdollista järjestää) muuntui systemoiduksi kirjallisuuskatsaukseksi. Tämä muutos edellytti joustamista, uuden suunnan muotoilua ja hyväksymistä eri osapuolilta: opiskelijalta, työelämäntilaajalta ja Laurealta. Kirjallisuuskatsaus ei ehkä alkuun tuntunut inspiroivimmalta vaihtoehdolta toteuttaa opinnäytetyö tästä aiheesta. Katsauksen tekemisen yleisiä hyviä puolia on ainakin se, että se vapauttaa tekijän esimerkiksi muiden varassa olevista aikatauluista (esim. haastattelujen sopiminen tai ryhmän kokoontumisaikojen sovittaminen omaan aikatauluun) tai toisinaan joillakin koulutusaloilla pitkiksikin venyvistä tutkimuslupaprosesseista.

Kirjallisuuskatsaus on vaativa opinnäytetyön muoto. Vaativuutta lisää, jos lähes koko aineisto on kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, kuten tässä oli. Hyvin toteutetun katsauksen tekeminen voi kuitenkin antaa opiskelijalle menetelmällisesti suurta hyötyä tulevaisuuden työelämään, sillä tutkitun tiedon hyödyntäminen on merkittävä korkeakoulutetun kompetenssi. Tietoa on maailmassa valtavasti tarjolla, ja relevantin tiedon löytäminen on keskeinen taito kenelle tahansa tämän päivän ja tulevaisuuden asiantuntijalle.

Opinnäytetyöhön voi tutustua tarkemmin Theseuksessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125525

Lähteet:

  • Carcedo, R., Perlman, D., Férnandez-Rouco, N., Pérez, F. & Hervalejo, D.  2019. Sexual Satisfaction and Mental Health in Prison Inmates. Journal of clinical medicine, 8(5), p. 705. doi:10.3390/jcm8050705
  • Haikkola, L., Hästbacka, N. & Pekkarinen, E. 2019. Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvosto. Viitattu 14.7.2020.
    http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-737-6
  • Ihmisoikeudet.net Mitä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat? https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/seksuaalioikeudet/ Katsottu 24.11.2020
  • Klemetti, R. & Raussi-Lehto, E. (toim.) 2016. Edistä, ehkäise, vaikuta – seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisuja. Kolmas painos. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino.
  • Lassila, T. 2017. Seksuaalisuus valvotussa ympäristössä – vankien mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan vankilassa. Teoksessa Kiuru, H. & Strömberg-Jakka, M. (toim.) Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä. [Kuopio]: UNIpress.
  • Lawan, U. M., Amole, G. T. & Shuib, M. J. (2016) Sexual Health of Prison Inmates; A Case Study of Kano Central Prison, North Western Nigeria. African Journal of Reproductive Health, vol. 20, no. 1, pp. 98-103.
  • Rikosseuraamuslaitos 2020. Arvot ja strategia. Viitattu 23.11.2020. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/arvot.html
  • Suonio, M. 2017. Maskuliinisuus ja seksuaalisuus vankilassa kansainvälisen tutkimuksen valossa. Teoksessa Kiuru, H. & Strömberg-Jakka, M. (toim.) Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä. [Kuopio]: UNIpress.
  • Vankeuslaki 23.9.2005/767. Viitattu 23.11.2020. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050767
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201216101043

Jaa sivu