Swedish strategic culture in the Post-Cold War era : a case study of Swedish military strategic doctrine
Lassenius, Oscar (2020)
Lassenius, Oscar
Sotataidon laitos
Strategia
Yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö
General staff officer course 59 Yleisesikuntaupseerikurssi 59
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110589385
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110589385
Tiivistelmä
Tämä diplomityö keskittyy strategisen kulttuurin muutokseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin ruotsalaista strategista kulttuuria sen normatiivisessa muodossa koodattuna sotilasstrategisissa doktriineissa. Tutkimalla strategisia normeja pyrittiin selvittämään, onko ruotsalainen strateginen kulttuuri muuttunut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten strategisen kulttuurin muutosta voi havainnoida, sekä millä tavalla, miten ja miksi ruotsalainen strateginen kulttuuri on muuttunut.
Tutkimus perustuu neljännen sukupolven strategisen kulttuurin teoriaan ja keskittyy osakulttuureihin ja muutokseen. Tutkielma on luonteeltaan tulkitseva, ja tukeutuu konstruktivistiseen kehykseen, jossa strategiset normit ja niiden suhde valtiolliseen identiteettiin, intresseihin, poliittisiin käytänteisiin, sekä doktriinin ovat keskiössä. Ruotsalaista strategista kulttuuria kuvailtiin uhkakuvien, voimankäytön sekä doktriinin roolia kuvaavien normien avulla. Muutosta strategisessa kulttuurissa analysoitiin poliittisten käytänteiden-, sotilaallisen- sekä akateemisen osakulttuurien normiin vaikutusten variaatioiden tarkastelulla. Tutkielma strukturoitiin kolmen tapauksen tapaustutkimukseksi. Osakulttuurien sekä ruotsalaisen sotilasstrategisen doktriinin rooli ja suhde määriteltiin, jolla mahdollistettiin normien sekä osakulttuurien analyysi kolmessa sotilasstrategisten doktriinien ympärille rakennetussa tapauksessa. Doktriinien analyysissa käytettiin temaattista sisällönanalyysia, jolla muodostettiin normeja empiriasta nousevista teemoista. Normien pääasiallinen osakulttuurillinen kuuluminen tulkittiin. Tehtyjä havaintoja sekä normeista, että osakulttuureista vertailtiin tapausten välillä.
Tulokset osoittivat, että ruotsalainen strateginen kulttuuri on muuttunut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kaikissa kolmessa normissa sekä niiden osakulttuurillisessa kuulumisessa havaittiin variaatioita. Akateeminen osakulttuuri näytti asteittain menettävän vaikutustaan samalla kun sotilaallinen osakulttuuri vahvistui. Sotilaallisen ja poliittisten käytänteiden osakulttuurit näyttivät asteittain löytävän tasapainon samalla kun uhkakuvanormi muuttui konkreettisemmaksi, ja uudistunut fokus Ruotsin alueen ja kansalliseen puolustukseen palautettiin.
Keskeisin johtopäätös on, että tutkielman analyysitasolla tarkasteltuna, ruotsalainen strateginen kulttuuri on muuttunut. Muutos on koodattu doktriineihin niiden kirjoittajista muodostuneen episteemisen yhteisön toimesta, reaktiona ulkoisiin muutoksiin turvallisuusympäristössä, sekä sisäisiin muutoksiin johtuen puolustuksen transformaatiosta. On kuitenkin mahdollista tulkita jatkuva muutos puolustusasioissa itsessään normatiivisena. Näin ajatellen ruotsalainen strateginen kulttuuri ei ole muuttunut, vaan muutos on itsessään normi ja perustava osa ruotsalaista valtiollista identiteettiä.
Tutkimus perustuu neljännen sukupolven strategisen kulttuurin teoriaan ja keskittyy osakulttuureihin ja muutokseen. Tutkielma on luonteeltaan tulkitseva, ja tukeutuu konstruktivistiseen kehykseen, jossa strategiset normit ja niiden suhde valtiolliseen identiteettiin, intresseihin, poliittisiin käytänteisiin, sekä doktriinin ovat keskiössä. Ruotsalaista strategista kulttuuria kuvailtiin uhkakuvien, voimankäytön sekä doktriinin roolia kuvaavien normien avulla. Muutosta strategisessa kulttuurissa analysoitiin poliittisten käytänteiden-, sotilaallisen- sekä akateemisen osakulttuurien normiin vaikutusten variaatioiden tarkastelulla. Tutkielma strukturoitiin kolmen tapauksen tapaustutkimukseksi. Osakulttuurien sekä ruotsalaisen sotilasstrategisen doktriinin rooli ja suhde määriteltiin, jolla mahdollistettiin normien sekä osakulttuurien analyysi kolmessa sotilasstrategisten doktriinien ympärille rakennetussa tapauksessa. Doktriinien analyysissa käytettiin temaattista sisällönanalyysia, jolla muodostettiin normeja empiriasta nousevista teemoista. Normien pääasiallinen osakulttuurillinen kuuluminen tulkittiin. Tehtyjä havaintoja sekä normeista, että osakulttuureista vertailtiin tapausten välillä.
Tulokset osoittivat, että ruotsalainen strateginen kulttuuri on muuttunut kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kaikissa kolmessa normissa sekä niiden osakulttuurillisessa kuulumisessa havaittiin variaatioita. Akateeminen osakulttuuri näytti asteittain menettävän vaikutustaan samalla kun sotilaallinen osakulttuuri vahvistui. Sotilaallisen ja poliittisten käytänteiden osakulttuurit näyttivät asteittain löytävän tasapainon samalla kun uhkakuvanormi muuttui konkreettisemmaksi, ja uudistunut fokus Ruotsin alueen ja kansalliseen puolustukseen palautettiin.
Keskeisin johtopäätös on, että tutkielman analyysitasolla tarkasteltuna, ruotsalainen strateginen kulttuuri on muuttunut. Muutos on koodattu doktriineihin niiden kirjoittajista muodostuneen episteemisen yhteisön toimesta, reaktiona ulkoisiin muutoksiin turvallisuusympäristössä, sekä sisäisiin muutoksiin johtuen puolustuksen transformaatiosta. On kuitenkin mahdollista tulkita jatkuva muutos puolustusasioissa itsessään normatiivisena. Näin ajatellen ruotsalainen strateginen kulttuuri ei ole muuttunut, vaan muutos on itsessään normi ja perustava osa ruotsalaista valtiollista identiteettiä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]