Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Koulukiusaaminen rikkoo mahdollisuuksia eheään elämään  

Koulukiusaaminen horjuttaa hyvän elämän rakenteita. Se vähentää lapsen ja nuoren turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta sekä mahdollisuutta vaikuttaa elämäänsä koskeviin asioihin. Myös tärkeiden kaverisuhteiden luominen ja ylläpitäminen vaikeutuu. Miten osallisuus liittyy näihin ja onko kiusaamista mahdollista vähentää?  

Hyvä elämä on mahdollista silloin, kun voi kokea osallisuutta. Itsensä osalliseksi kokeva ihminen pystyy vaikuttamaan elämäänsä koskeviin asioihin. Hän kuuluu itselleen tärkeisiin yhteisöihin ja vuorovaikutussuhteisiin, joissa tulee kuulluksi ja hyväksytyksi.  

Kiusatuksi joutuminen heikentää sekä osallisuutta että mahdollisuuksia elää hyvää elämää. Kun tulee torjutuksi yhteisössään, on vaikea kokea olevansa arvokas ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.  

Hyvään elämään kuuluu yhteys toisiin ihmisiin

Kuuluminen itselle tärkeään ryhmään ja yhteisöön on yksi osallisuuden osa-alueista. Ilman toisia ihmisiä on mahdotonta kokea olevansa tarpeellinen. Merkityksellisyyden kokemus lisääntyy, kun pystyy jakamaan yhdessä toisten kanssa samoja arvostuksia ja päämääriä. Ilman ryhmää tai yhteisöä on myös vaikea päästä näyttämään muille osaamistaan ja kyvykkyyttään, joita puolestaan tarvitaan siihen, että pystyy saamaan toisilta myönteistä palautetta.  

Ilman toisia ihmisiä on mahdotonta kokea olevansa tarpeellinen.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus tulla nähdyksi haluamallaan tavalla ja kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Tähän kuuluu myös lapsen tai nuoren oikeus muodostaa yhteys toisiin turvallisesti ilman pelkoa kiusatuksi tulemisesta.  

Kiusaaminen rikkoo yhteisöllisyyttä

Koulukiusaaminen on yksi syrjinnän ilmentymistä, joka rikkoo yhteisöllisyyden ja turvan tunnetta. Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) määrittelee koulukiusaamisen tilanteeksi, jossa oppilas joutuu yhden tai useamman muun oppilaan toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun. Koulukiusaaminen-sanaa on kritisoitu siitä, että ainakin joissain tapauksissa pitäisi pikemminkin puhua kouluväkivallasta. 

Kiusaaminen voi olla sekä fyysistä että henkistä ja sitä tapahtuu nykyään myös sosiaalisessa mediassa. Kiusaaminen on viime vuosina vähentynyt. Silti vähintään joskus kiusatuksi joutui vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn perusteella 4.–5. -luokkalaisista 31 prosenttia, 8.–9. -luokkalaisista 25 prosenttia, lukiolaisista vajaa kahdeksan prosenttia ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista reilu 15 prosenttia.  

Kiusaaminen luo turvattomuutta ja osattomuutta

Ryhmäilmiönä kiusaaminen vaikuttaa myös koko yhteisöön aiheuttaen usein esimerkiksi pelkoa ja jännitystä koko yhteisössä.

Sokra-koordinaatiohankkeessa olemme tutkineet osallisuuden kokemuksen yhteyttä koulukiusaamiseen osallistumiseen ja koulukiusatuksi tulemiseen perusopetuksen 8. ja 9. luokalla, lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa. Aineistona käytämme vuoden 2019 Kouluterveyskyselyä. 

Alustavien tulosten mukaan koulukiusattujen osallisuuden kokemus on matalampi verrattuna heihin, jotka eivät tulleet kiusatuiksi. Etenkin 8.- ja 9.-luokkalaisilla myös koulukiusaajien osallisuuden kokemus oli alhaisempi verrattuna niihin oppilaisiin, jotka eivät kiusanneet muita.  

Matalamman osallisuuden kokemuksen yhteys koulukiusatuksi tulemiseen on linjassa ilmiöön liittyvien tutkimustulosten kanssa. Pitkittyneen kiusaamisen yhteys mielenterveyden ongelmiin on osoitettu erityisen selvästiKiusaaminen onkin konkreettinen uhka lasten ja nuorten mielenterveydelle. Ryhmäilmiönä kiusaaminen vaikuttaa myös koko yhteisöön aiheuttaen usein esimerkiksi pelkoa ja jännitystä koko yhteisössä 

Koulukiusaamisen seurauksena koettu osattomuus voi heijastua pitkälle tulevaan. Osaton ihminen näkee tulevaisuutensa kielteisenä, eikä hän kykene tekemään hyvinvointiaan tukevia valintoja. Syntyy kielteinen kehä: kun tulee torjutuksi yhteisössään, on vaikea kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen muille. Tutkimukset koulukiusaajista antavat olettaa, että osattomuuden tunne voi myös ajaa kiusaamaan muita.  

Jokainen kiusatuksi joutunut lapsi tai nuori on liikaa

Aikuisten velvollisuutena on aina puuttua kiusaamiseen. Puuttumisen lisäksi tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä, jotta kukaan ei joutuisi kiusatuksi tai kiusaisi muita. Osallisuuden edistäminen on tässä keskeinen keino.  

Jokainen oppilas tulee kohdata arvostaen, hänen mielipiteitään tulee kuulla ja hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa asioihin vahvistaa.

Kouluyhteisössä kiusaamista voidaan vähentää tukemalla yhteisöllistä ilmapiiriä, pitämällä luokkakoot riittävän pieninä ja kouluttamalla henkilökuntaa kiusaamiseen liittyvien asioiden tunnistamiseen.

Jokainen oppilas tulee kohdata arvostaen: hänen mielipiteitään tulee kuulla ja hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa asioihin vahvistaa. Koulun henkilöstöllä tulisi olla herkkyyttä tunnistaa jo ennalta ilmiöitä, jotka voivat johtaa kiusaamiseen – sekä potentiaalisen kiusatun että kiusaajan kohdalla. Aikuisen oma esimerkki on myös tärkeä: mitä isot edellä, sitä pienet perässä.  

Vaikka koulu on keskeinen ympäristö lapsille ja nuorille, osallisuutta tulee edistää myös heidän muissa arkiympäristöissä. Maksuttomat harrastukset ja muu yhteinen toiminta luo yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua ja päästä osaksi ryhmää.

Osallisuuden edistämisellä voidaan vähentää tarvetta kiusata muita, sillä osalliseksi itsensä kokevan lapsen tai nuoren ei tarvitse hakea hyväksyntää muilta väkivaltaisin keinoin. Parhaimmillaan osallisuuden edistämisen vaikutus ulottuu koko yhteisöön siten, että kun lapset ja nuoret havaitsevat kiusaamista, heillä on rohkeutta puuttua siihen.  

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102185832