Vesi kuljettaa ääntä: Autoetnografinen tutkimus Lypyrtin kylän historiantuottamisesta

Tutkimus tarkastelee Kustavin Lypyrtin kylän historiantuottamista merkityksenantoprosessina, joka alkoi kylätoimikunnan aloitteesta vuonna 2005 ja jossa tutkijan omat kokemukset ja toimijuus ovat oleellinen osa. Koko prosessin kuvaaminen vastasi kysymykseen, miten ja miksi lypyrttiläiset tuottivat historiaansa. Suomen Merenkulkuhallitus lakkautti luotsaustoiminnan Lypyrtistä vuonna 1961. Sen jälkeen kylä hiljentyi lähes yksinomaan entisten luotsikylän aikaisten sukujen ja 1920‒1970-luvulla tulleiden kesäasukkaiden kesänviettopaikaksi. Tutkimuksen suulliskirjallinen aineisto on monimuotoinen. Se koostuu etenkin etnografisista haastatteluista, tutkijan tutkimuspäiväkirjasta ja tutkijan kokoamasta Lypyrtti-Lypertö. Kylä väylien varrella -kyläkirjasta (2011). Tutkimuksessa tarkastellaan lypyrttiläisiä muistin yhteisönä, joka kerronnassaan merkityksellistää kyläänsä ja sen menneisyyttä.  Autoetnografisen metodologian teoreettisena kehyksenä on matkakertomus, jonka merkityksenannon toimijuusverkkoja tutkija tekstualisoi näkyviin. Menetelminä tutkimuksen eri vaiheissa on käytetty muistitietotutkimusta, mikrohistoriaa, muistitutkimusta ja ympäristöhistoriaa. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat kokemus ja muisti; tilallisuuteen liittyvät käsitteet, kuten tila, paikka, maisema ja ympäristö sekä ajallisuuteen liittyvät käsitteet aika, hetki ja nostalgia.  Lypyrtti-kirjan rakenteellinen toteutus kertoo kylän historian rakentumisesta pienemmistä paikallistumisista suurempiin alueellisiin ja ajallisiin, historiallisiin kokonaisuuksiin. Nostalginen prosessi ja tutkijan kokemuksien sanoittaminen välittivät merkityksenantoon osallistuvia toimijoita ja toiminnallisen käytänteen luomaa kokemuksellista, hiljaista tietoa, joka oli oleellinen kylän yhteisyyden tai osallisuuden tunteen syntymiselle. Niiden tarkoitus on osallistua näkemyksillään nykyhetken tilanteen neuvotteluun tulevaisuudesta.  Lypyrtin muistitiedossa korostui ympäristösuhteen toiminnallinen osuus ruumiillistuneina kertomuksina ja esityksinä. Historiantuottamisen prosessissa menneisyyden kylän ja sen vesiympäristön pyhittämistä tehtiin ajallisissa tiloissa muistelemalla, millä pyrittiin varmistamaan kylän elämäntavan ja ympäristösuhteen jatkuvuus. Vesi on paikka, jossa paikalliset ja globaalit ongelmat risteävät. Muuttuvat olosuhteet – aiemman luotsikylän asukkaiden kuolemat ja samanaikainen veden saastuminen – saivat lypyrttiläiset etsimään kulttuuriaan, menneen luotsikylän yhteisöllisyyttä ja elämäntapaa.