Havaintoja itseen viittaamisesta poliitikkojen blogiteksteissä
Vilander, Kaisa (2020-08-21)
Havaintoja itseen viittaamisesta poliitikkojen blogiteksteissä
Vilander, Kaisa
(21.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100277764
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100277764
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani itseen viittaamista neljän perussuomalaisen poliitikon ja neljän
vihreän poliitikon blogiteksteissä. Tutkin itseen viittaamista verbin persoonamuotojen,
persoonapronominien, passiivimuotojen sekä nollapersoonan osalta. Tarkastelen työssäni, miten
itseenviittaamiskäytännöt teksteissä noudattavat politiikan kielen yleisiä konventioita sekä
aiemmassa tutkimuksessa havaittuja piirteitä. Lähtökohtanani on näiden kahden puolueen oletettu
ideologinen vastakkainasettelu ja se, näkyykö tämä asetelma kielellisisissä valinnoissa
itseenviittausten osalta. Pyrin havainnoimaan myös puoleensisäisiä, puolueidenvälisiä sekä paikoin
myös sukupuolittaisia eroja ja yhtäläisyyksiä itseenviittaamiskäytännöissä. Lisäksi arvioin
itseenviittausten osalta, miten institutionaalistuminen mahdollisesti näkyy poliitikkojen
blogikirjoituksissa ja mitkä kielen piirteet voidaan ylipäätään ymmärtää institutionaalisiksi.
Työni pohjaa pragmatiikkaan ja diskurssianalyysiin sekä näillä alueilla aiemmin tehtyyn
tutkimukseen itseen viittaamisen osalta. Menetelminä käytän lingvististä analyysiä sekä kriittistä
dskurssianalyysia. Teen katsauksen myös politiikan kielen tutkimukseen. Kyseessä on laadullinen ja
määrällinen tutkimus. Olen kerännyt aineistooni kultakin informantilta saman verran
blogikirjoituksia (keskimäärin 8283 sanetta), joista olen erotellut itseen viittaavat muodot.
Informantteja on kahdeksan, neljä perussuomalaista ja neljä vihreää poliitikkoa, joista neljä on miehiä
ja neljä naisia.
Eroja sekä yhtäläisyyksiä informanttien ja puolueiden välillä löytyi jonkin verran. Perussuomalaisilla
suoria itseenviittauksia oli enemmän kuin vihreillä. Sekä perussuomalaiset että vihreät viittasivat
itseensä keskimäärin useammin yksikössä kuin monikossa. Vihreät käyttivät teksteissään
nollapersoonaa enemmän kuin perussuomalaiset. Perussuomalaiset sen sijaan käyttivät passiivia
enemmän kuin vihreät. Myös muutamat yksittäiset piirteet vaikuttivat suositummilta esimerkiksi
perussuomalaisilla kuin vihreillä edustajilla, mutta vahvoja päätelmiä puoluekohtaisista käytännöistä
ei aineistoni perusteella voida tehdä. Viitteitä puoluekohtaisista ja puoluerajat ylittävistä poliittista
blogikirjoittamista määrittävistä käytännöistä kuitenkin löytyi, ja osaa näistä käytännöistä voidaan
luonnehtia insitutionaalisiksi. Blogi tekstilajina sallii kuitenkin huomattavaakin yksilökohtaista
vaihtelua itseenviittaamiskäytännöissä. Aineistoni oli verrattaen laaja ja etenkin kvantitatiivisen
analyysin tuloksia voidaan toivoakseni hyödyntää jatkotutkimuksessa, koska oman tutkimukseni
puitteissa kaikkia tuloksia ei ollut mahdollista tarkemmin käsitellä. Mielestäni etenkin tutkimukseeni
sisältyvän aineistoanalyysin laajuus tuo mielenkiintoisen lisän aiempaan tutkimukseen erityisesti
kvantitatiivisen analyysin osalta.
vihreän poliitikon blogiteksteissä. Tutkin itseen viittaamista verbin persoonamuotojen,
persoonapronominien, passiivimuotojen sekä nollapersoonan osalta. Tarkastelen työssäni, miten
itseenviittaamiskäytännöt teksteissä noudattavat politiikan kielen yleisiä konventioita sekä
aiemmassa tutkimuksessa havaittuja piirteitä. Lähtökohtanani on näiden kahden puolueen oletettu
ideologinen vastakkainasettelu ja se, näkyykö tämä asetelma kielellisisissä valinnoissa
itseenviittausten osalta. Pyrin havainnoimaan myös puoleensisäisiä, puolueidenvälisiä sekä paikoin
myös sukupuolittaisia eroja ja yhtäläisyyksiä itseenviittaamiskäytännöissä. Lisäksi arvioin
itseenviittausten osalta, miten institutionaalistuminen mahdollisesti näkyy poliitikkojen
blogikirjoituksissa ja mitkä kielen piirteet voidaan ylipäätään ymmärtää institutionaalisiksi.
Työni pohjaa pragmatiikkaan ja diskurssianalyysiin sekä näillä alueilla aiemmin tehtyyn
tutkimukseen itseen viittaamisen osalta. Menetelminä käytän lingvististä analyysiä sekä kriittistä
dskurssianalyysia. Teen katsauksen myös politiikan kielen tutkimukseen. Kyseessä on laadullinen ja
määrällinen tutkimus. Olen kerännyt aineistooni kultakin informantilta saman verran
blogikirjoituksia (keskimäärin 8283 sanetta), joista olen erotellut itseen viittaavat muodot.
Informantteja on kahdeksan, neljä perussuomalaista ja neljä vihreää poliitikkoa, joista neljä on miehiä
ja neljä naisia.
Eroja sekä yhtäläisyyksiä informanttien ja puolueiden välillä löytyi jonkin verran. Perussuomalaisilla
suoria itseenviittauksia oli enemmän kuin vihreillä. Sekä perussuomalaiset että vihreät viittasivat
itseensä keskimäärin useammin yksikössä kuin monikossa. Vihreät käyttivät teksteissään
nollapersoonaa enemmän kuin perussuomalaiset. Perussuomalaiset sen sijaan käyttivät passiivia
enemmän kuin vihreät. Myös muutamat yksittäiset piirteet vaikuttivat suositummilta esimerkiksi
perussuomalaisilla kuin vihreillä edustajilla, mutta vahvoja päätelmiä puoluekohtaisista käytännöistä
ei aineistoni perusteella voida tehdä. Viitteitä puoluekohtaisista ja puoluerajat ylittävistä poliittista
blogikirjoittamista määrittävistä käytännöistä kuitenkin löytyi, ja osaa näistä käytännöistä voidaan
luonnehtia insitutionaalisiksi. Blogi tekstilajina sallii kuitenkin huomattavaakin yksilökohtaista
vaihtelua itseenviittaamiskäytännöissä. Aineistoni oli verrattaen laaja ja etenkin kvantitatiivisen
analyysin tuloksia voidaan toivoakseni hyödyntää jatkotutkimuksessa, koska oman tutkimukseni
puitteissa kaikkia tuloksia ei ollut mahdollista tarkemmin käsitellä. Mielestäni etenkin tutkimukseeni
sisältyvän aineistoanalyysin laajuus tuo mielenkiintoisen lisän aiempaan tutkimukseen erityisesti
kvantitatiivisen analyysin osalta.