Venäjä vuonna 2020 : arvioita sotilaspolitiikasta ja sen perusteista
Forsström, Pentti (2002)
Forsström, Pentti
Strategian laitos (-2014)
Strategia
Maanpuolustuskorkeakoulu
2002
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100176341
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020100176341
Tiivistelmä
Tulevaisuuden tutkimukseen tieteenalana kohdistuu filosofinen kiistanalaisuus siitä, voidaanko tulevaisuutta yleensäkään tutkia, koska tulosten todentaminen on enemmän tai vähemmän olettamusten ja subjektiivisten arvioiden varassa. Tulokset jäävät odottamaan ajankohtaa, johon ne ulotettiin. Toisaalta kuitenkin tiedostetaan ja tunnustetaan tarve siihen, että nykypäivänä tehtävien, huomista koskevien päätösten olisi perustuttava muuhunkin kuin intuitiivisiin näkemyksiin, joskin itse lopputulokseen pääseminen on tietynlainen tutkimuksellinen prosessi, ajattelun tulosta.
Voitaneen pitää kuitenkin yhtenä lähtökohtana sitä, että päätöksen sekä perusteet että perustelut ovat edes jossain määrin objektiivisesti hyväksyttävissä ja todennettavissa. Tämä on tutkimuksen yksi peruslähtökohta: olen pyrkinyt tarkastelemaan mahdollisuuksien rajoissa pitämiäni Venäjään ja sen kehittymiseen liittyviä tapahtumia, muutoksia ja suuntia. Tiedän, että havaintopohjani on enemmän tai vähemmän rajallinen. Tarkoitukseni ei ole millään tavalla yrittää arvioida ilmiöiden toteutumisen todennäköisyyksiä. Todennäköisyyksistä riittäköön maininta, että 20 vuoden päähän ulottamieni ilmiöiden kuvaukset eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole puhtaasti sellaisenaan tapahtuneet. Toivon, että esittämiäni asioita ei kuitenkaan luokitella sinällään mahdottomiksi.
Kymmenisen vuotta sitten koettiin kansainvälisessä politiikassa jotain, mitä ei osattu tai edes uskallettu ennustaa. Usein - aina syksyyn 2001 asti - on puhuttu kylmän sodan päättymisestä. Tarkoittiko se ainoastaan totutun sotilaallisen jännitystilan poistumista vai korvautuiko pitkään jatkunut kilpailuasetelma muilla keinoilla? Neuvostoliiton johtaman talousyhteisön murenemisesta ja Varsovan liiton lakkauttamisesta seurasi Neuvostoliiton valtiollinen hajoaminen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kyseisellä maantieteellisellä alueella olevien toimijoiden kaikki poliittiset, taloudelliset, sotilaalliset ja sosiaaliset yhteydet olisivat täydellisesti katkenneet.
Kansainvälisissä suhteissa vaikuttaa laaja-alaisia kehitystrendejä, joita kokonaisuutena nimitetään globalisaatioksi. Se voi olla tietoista tai tapahtua ilman näkyvää syytä. Sen on todettu ilmenevän erityisesti talouselämässä ja siihen olennaisesti liittyvissä tekijöissä. Euroopan puitteissa yhdentyminen on ilmennyt myös valtioiden poliittisen ja taloudellisen liittoutumisen voimistumisena sekä selkeinä pyrkimyksinä kiinteyttää yhteistyötä myös turvallisuuspolitiikan alalla. Tämä kehitys voi johtaa suuntaan, jossa kansallisvaltio -käsite ja sen perinteiset tunnusmerkit joutuvat uudelleenarvioinnin kohteeksi. Tapahtuuko käytännössä ikään kuin Neuvostoliiton hajoaminen, mutta päinvastaiseen suuntaan?
Euroopan unionin ja Venäjän olemus tällä nimenomaisella historian hetkellä näyttää enemmän tai vähemmän selkeältä ja ennustettavalta. Ajan kuluessa tapahtuvat tarkoitukselliset tai tahattomat ilmiöt, teot ja sanat, niiden vaikutukset, niiden seurannais- ja vastavaikutukset tekevät tulevaisuuden arvioinnin vuosien tai vuosikymmenten päähän, puhumattakaan kehityksen "lopullisesta lopputuloksesta", erittäin hankalaksi. Ehkä suurin kysymysmerkki on ihminen itsessään. Menneisyyden ja nykyajan arviointi sekä lähiajan ennakointi ovat tulevaisuuden tutkimuksen perustekijöitä. Huomisen osalta tehtävillä päätöksillä voi olla strategisia, pitkän ajan vaikutuksia.
Voitaneen pitää kuitenkin yhtenä lähtökohtana sitä, että päätöksen sekä perusteet että perustelut ovat edes jossain määrin objektiivisesti hyväksyttävissä ja todennettavissa. Tämä on tutkimuksen yksi peruslähtökohta: olen pyrkinyt tarkastelemaan mahdollisuuksien rajoissa pitämiäni Venäjään ja sen kehittymiseen liittyviä tapahtumia, muutoksia ja suuntia. Tiedän, että havaintopohjani on enemmän tai vähemmän rajallinen. Tarkoitukseni ei ole millään tavalla yrittää arvioida ilmiöiden toteutumisen todennäköisyyksiä. Todennäköisyyksistä riittäköön maininta, että 20 vuoden päähän ulottamieni ilmiöiden kuvaukset eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole puhtaasti sellaisenaan tapahtuneet. Toivon, että esittämiäni asioita ei kuitenkaan luokitella sinällään mahdottomiksi.
Kymmenisen vuotta sitten koettiin kansainvälisessä politiikassa jotain, mitä ei osattu tai edes uskallettu ennustaa. Usein - aina syksyyn 2001 asti - on puhuttu kylmän sodan päättymisestä. Tarkoittiko se ainoastaan totutun sotilaallisen jännitystilan poistumista vai korvautuiko pitkään jatkunut kilpailuasetelma muilla keinoilla? Neuvostoliiton johtaman talousyhteisön murenemisesta ja Varsovan liiton lakkauttamisesta seurasi Neuvostoliiton valtiollinen hajoaminen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kyseisellä maantieteellisellä alueella olevien toimijoiden kaikki poliittiset, taloudelliset, sotilaalliset ja sosiaaliset yhteydet olisivat täydellisesti katkenneet.
Kansainvälisissä suhteissa vaikuttaa laaja-alaisia kehitystrendejä, joita kokonaisuutena nimitetään globalisaatioksi. Se voi olla tietoista tai tapahtua ilman näkyvää syytä. Sen on todettu ilmenevän erityisesti talouselämässä ja siihen olennaisesti liittyvissä tekijöissä. Euroopan puitteissa yhdentyminen on ilmennyt myös valtioiden poliittisen ja taloudellisen liittoutumisen voimistumisena sekä selkeinä pyrkimyksinä kiinteyttää yhteistyötä myös turvallisuuspolitiikan alalla. Tämä kehitys voi johtaa suuntaan, jossa kansallisvaltio -käsite ja sen perinteiset tunnusmerkit joutuvat uudelleenarvioinnin kohteeksi. Tapahtuuko käytännössä ikään kuin Neuvostoliiton hajoaminen, mutta päinvastaiseen suuntaan?
Euroopan unionin ja Venäjän olemus tällä nimenomaisella historian hetkellä näyttää enemmän tai vähemmän selkeältä ja ennustettavalta. Ajan kuluessa tapahtuvat tarkoitukselliset tai tahattomat ilmiöt, teot ja sanat, niiden vaikutukset, niiden seurannais- ja vastavaikutukset tekevät tulevaisuuden arvioinnin vuosien tai vuosikymmenten päähän, puhumattakaan kehityksen "lopullisesta lopputuloksesta", erittäin hankalaksi. Ehkä suurin kysymysmerkki on ihminen itsessään. Menneisyyden ja nykyajan arviointi sekä lähiajan ennakointi ovat tulevaisuuden tutkimuksen perustekijöitä. Huomisen osalta tehtävillä päätöksillä voi olla strategisia, pitkän ajan vaikutuksia.
Kokoelmat
- Julkaisut [500]