Aito kuunteleminen ja kohtaaminen luovat osallisuutta
Jotta ihminen pystyisi vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun, toimintaansa tai hänelle suunnatun palvelun sisältöön, on hänellä oltava riittävästi tietoja, taitoja ja resursseja. Jos ihmiset eivät esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tule kuulluksi, saattaa tämä näyttäytyä sitoutumattomuutena annettuihin tavoitteisiin. Sitoutumattomuus puolestaan voi johtaa siihen, että palveluihin palataan yhä uudestaan. Syntyy kehä, josta on vaikea irtautua.
Tutkija Hanna Kuusela tuo kirjassaan Kollaboraatio esille näkökulman, joka olisi syytä huomioida sekä hanketyössä että sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Kuusela pohtii, onko kehittämisemme sellaista, jossa kriittiset huomiot jäävät syntymättä ja sanoittamatta, jolloin päädytään vain uusintamaan vallitsevaa järjestelmää. Tällöin jäävät puuttumaan myös uudenlaiset yhdessä olemisen ja tekemisen tavat. Jäämmekö kehittämisessäkin kiertämään kehää, vailla mahdollisuutta muuttaa suuntaa?
Kehän katkaisemisessa yhtenä ratkaisuna voi toimia osallisuuden lisääminen. Osallisuuden edistämisen Sokra-koordinaatiohankkeessa on hahmoteltu osallisuuden viitekehystä, joka perustuu sosiaali-, käyttäytymis- ja terveystieteelliseen tutkimukseen.
Osallisuus on sitä, että kokee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta
Syyt kehän kiertämiseen ovat monitahoisia. Yksi näkökulma löytyy historiasta, jonka kuluessa väärät tai vaillinaiset tulkinnat ovat muodostuneet kyseenalaistamattomiksi totuuksiksi. Esimerkiksi huono-osaisisten historia on pääosin kirjoitus- ja lukutaitoisten ihmisten kuvausten varassa. Tapahtumia kirjattiin ylös subjektiivisista näkökulmista käsin, asioita joskus tietoisestikin vääristellen.
Huono-osaisisten historia on pääosin kirjoitus- ja lukutaitoisten ihmisten kuvausten varassa.
Kasvatustieteen professori Kristiina Brunila totesi vastaikään Anna-Stina Nykäsen kolumnissa, että koulutus uusintaa eriarvoisuutta ja hylkii keskustelua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Tärkeää kun olisi huomioida ihmisten erilaisia ajatuksia ja tarpeita. Meidän kaikkien etu on, jos ihmiset kokevat olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta.
Osallisuus on sitä, että voi vaikuttaa oman elämän kulkuun
Jotta lakkaisimme kiertämästä kehää, tulee meidän myöntää muutoksen tarve. Albert Einstein on todennut, että ongelmat eivät ratkea sillä ajattelun tasolla, jolla ne on luotu. Esimerkiksi nuoret kokevat, että he eivät tule palveluissa kuulluksi ja kohdatuksi. Voimme kysyä sosiologi Saskia Sasseenia mukaillen: ovatko kohtaamamme nykyiset ilmiöt kokonaan uusia vai ääripäitä jo aiemmin tunnistetuista ilmiöstä? Kysymällä tätä nuorilta itseltään voimme saada vastauksia siihen, ovatko palvelujärjestelmän ratkaisuehdotukset nuorille täysin sopimattomia vai mahdollisesti sovellettavissa olevia.
Merkityksellisyyden kokemusta lisää myös se, että kaikki osapuolet kutsutaan mukaan palveluiden kehittämiseen. Silloinkin on syytä tarkastella sitä, onko esimerkiksi yhteistoimijuutta vaativissa toimissa kaikilla osallistujilla aidosti mahdollisuus osallistua. Kun kaikkien osallistuminen mahdollistetaan, voidaan välttyä niin sanotulta selviytymisharhalta. Selviytymisharha syntyy silloin, kun huomioidaan vain sellaiset ihmiset, jotka ovat selviytyneet, ja epäonnistumiset jätetään huomioimatta. Näin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehittäessä huono-osaiset eivät saa ääntänsä kuuluviin ja palvelut eivät uudistu aidosti.
Osallisuus on sitä, että tulee kuulluksi
Ihmisen subjektiivinen kokemus vaikuttaa myös osallisuuden kokemukseen. Oli kyse sitten kehittämistoiminnasta tai asiakaspalvelusta, ytimeksi kuoriutuu kohtaamisen laatu ja mittariksi jää tunnemuisto. Silloin kun ihminen hakeutuu palveluun, merkitystä on sillä, tuleeko hän kuulluksi. Kohtaamattomuus jättää ihmiseen jäljen, eräänlaisen taakan kannettavaksi. Voidaan pohtia, ovatko kohtaamattomuus ja käsittelemättä jääneet taakat pyöröovi-ilmiölle altistavia tekijöitä.
Silloin kun ihminen hakeutuu palveluun, merkitystä on sillä, tuleeko hän kuulluksi.
Kehän kiertäminen voi tuntua tutulta ja turvalliselta: tehdään ja saadaan lähetteitä, käytetään palveluita, saadaan neuvoja ja ohjeita. Kehältä pois pääsyyn voi vaikuttaa myös sillä, miten käsittelemme valtasuhteita ja niiden ilmenemismuotoja. Tunne kuulluksi tulemisesta edellyttää tilannetta, jossa ihmiset kokevat olevansa samanarvoisia. Nämä ovat tilanteita, joissa emme tee ratkaisuja tai valintoja toisten puolesta.
Osallisuus on sitä, että kokee arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin
Ihminen voi samanaikaisesti tuntea sekä tyydytystä siitä, että on päässyt tarvitsemaansa palveluun ja pelätä, että se ei tälläkään kertaa johda todelliseen muutokseen. Taakka ei kevene ja pahimmillaan se siirtyy sukupolvien yli toisten kannettavaksi. Kun ihmistä ei kohdata aidosti eikä hän tule kuulluksi, eivät ihmisten eri todellisuudetkaan kohtaa. Tämä voi puolestaan vahvistaa kokemusta erillisyydestä ja yksinäisyydestä. Aito kohtaaminen toista kuuntelemalla edellyttää palveluiden kehittäjiltä myös omien näkemysten ja toimintatapojen uudelleenarviointia.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091169326