Suomalaisten rauhanturvaajien perehdyttäminen UNIFIL-kriisinhallintaoperaatiossa
Suihkonen, Sampo (2020)
Suihkonen, Sampo
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 9
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147879
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147879
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkittiin suomalaisten kriisinhallintajoukkojen käsityksiä perehdyttämisestä UNIFIL -kriisinhallintaoperaatiossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kriisinhallintahenkilöstö kokee toimialueella tapahtuvan perehdytyksen vaikuttavan heidän valmiuksiinsa tulevissa tehtävissään, miten perehdytyksen kokonaisuus on rakentunut ja mitä ongelmia siinä on.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkittavana joukkona toimi Suomen kriisinhallintajoukon komentajan reservipataljoonan (FCR) 3/19 ja kansallisen tukielementin (NSE) 2/19 rotaatioiden avainhenkilöstö (n=14). Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella kahtena eri ajankohtana. Ensimmäinen kysely toteutettiin peruskoulutuksen päätteeksi ja toinen tehtävien vastaanottamisen ja tehtävässä aloittamisen aikaan. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin hengessä ja tuloksia pyrittiin selittämään aiempien perehdyttämisen ilmiön havainnoilla.
Tulosten valossa havainnot voitiin erotella perehdyttämisen aikaansaamiin valmiuksiin ja tunnistettuihin kehitystarpeisiin. Henkilöstö koki perehdytyksensä kokonaisuuden vaikuttaneen tehtävissä aloittamisen onnistumiseen, vaikka aikataulu kotimaiseen perehdytykseen puolustusvoimien tehtäviin verrattuna oli tiukempi. Tähän vaikuttaneita asioita olivat orientaatiovaiheen (valmistautuminen) oppimistavoitteiden tunnistaminen peruskoulutuksen ajaksi, toimialueen tunteminen ja tehtävän tuntemus. Ongelmiksi koettiin tapauskohtaisesti ajan puute henkilökohtaisessa perehdyttämisessä tai tekemisen puute. Perehdyttämistä on tuloksien pohjalta mahdollista kehittää UNIFIL -kriisinhallintaoperaatiossa.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkittavana joukkona toimi Suomen kriisinhallintajoukon komentajan reservipataljoonan (FCR) 3/19 ja kansallisen tukielementin (NSE) 2/19 rotaatioiden avainhenkilöstö (n=14). Aineisto kerättiin kahdella kyselylomakkeella kahtena eri ajankohtana. Ensimmäinen kysely toteutettiin peruskoulutuksen päätteeksi ja toinen tehtävien vastaanottamisen ja tehtävässä aloittamisen aikaan. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin hengessä ja tuloksia pyrittiin selittämään aiempien perehdyttämisen ilmiön havainnoilla.
Tulosten valossa havainnot voitiin erotella perehdyttämisen aikaansaamiin valmiuksiin ja tunnistettuihin kehitystarpeisiin. Henkilöstö koki perehdytyksensä kokonaisuuden vaikuttaneen tehtävissä aloittamisen onnistumiseen, vaikka aikataulu kotimaiseen perehdytykseen puolustusvoimien tehtäviin verrattuna oli tiukempi. Tähän vaikuttaneita asioita olivat orientaatiovaiheen (valmistautuminen) oppimistavoitteiden tunnistaminen peruskoulutuksen ajaksi, toimialueen tunteminen ja tehtävän tuntemus. Ongelmiksi koettiin tapauskohtaisesti ajan puute henkilökohtaisessa perehdyttämisessä tai tekemisen puute. Perehdyttämistä on tuloksien pohjalta mahdollista kehittää UNIFIL -kriisinhallintaoperaatiossa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]