Upseerin johtajuuden kehittymisen taika
Rousu, Jesse (2020)
Rousu, Jesse
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 9
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147873
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147873
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin upseereiden kokemuksia johtajuuden kehittymisestä. Tavoitteena oli haastatteluiden avulla selvittää, miten upseerin johtajuus kehittyy?
Tutkimuksen teoria käsitteli johtajuutta, johtajuuden kehittämistä sekä Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämistä. Palkattu henkilöstö rajattiin maavoimien upseereihin. Johtajuutta tarkasteltiin tutkimuksessa Aki-Mauri Huhtisen johtamisen nelikentän avulla. Tarkastelussa johtajuudesta löydettiin 16 johtajuuteen liittyvää pienempää tekijää. Tekijöitä kutsuttiin johtajuuden osatekijöiksi. Johtajuuden kehittymistä tarkasteltiin Vesa Nissisen johtamiskäyttäytymisen viitekehyksen avulla. Viitekehys toi tutkimukseen johtajuuden kehittymiselle myötämielisen ihmisen sekä johtamiskäyttäytymisen kehittymiseen liittyvän prosessin. Kehittämisprosessi sisältää valmiuden, käyttäytymisen, vaikutuksen ja palautteen.
Palkatun henkilöstön koulutuskokonaisuus selvitettiin julkaistujen asiakirjojen avulla. Niitä olivat hallinnolliset määräykset ja tutkintojen opinto-oppaat. Niiden perusteella selvisi, miten johtajuutta Puolustusvoimissa koulutetaan. Palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen kokonaisjärjestelmä (hallinnollinen määräys) sisälsi kahdeksan alakokonaisuutta. Niiden lisäksi tutkija esitti kolmea muuta kokonaisuutta, joiden uskoi kehittävän johtajuutta, vaikka ne eivät kuuluneet kokonaisjärjestelmään. Näitä kehittämisen tapoja ja menetelmiä kutsuttiin tutkimuksessa kehittämiselementeiksi. 11:sta kehittämiselementistä viiden todettiin teoreettisen tarkastelun perusteella kehittävän johtajuutta. Kyseiset elementit olivat työssä oppiminen, perehtyminen, perustutkinnot, jatkotutkinnot ja varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla upseereita. Tutkimusjoukkona olivat sotatieteiden kandidaatin, -maisterin tai yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneet upseerit. Haastatteluja suoritettiin yhteensä 8 kappaletta. Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä, missä teoria ohjasi analyysin kulkua, mutta jätti aineistolle mahdollisuuden vaikuttaa uusien ulottuvuuksien löytymiseen. Aineisto antoi vastaukset esitettyihin tutkimuskysymyksiin, ja toi johtajuuden kehittymiseen ulottuvuuksia, joita ei teorian perusteella tunnistettu. Tulokset raportoitiin johtajuuden osatekijöiden sekä kehittämiselementtien kautta.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin, että upseerin johtajuus kehittyy voimakkaimmin työssä tapahtuvan oppimisen sekä Kadettikoulun avulla, kun upseeri itse tekee, näkee tai kokee johtamisen tapahtuvan. Ulkoisista kehittämisen menetelmistä yksittäiseksi ja parhaaksi osoittautui omasta toiminnasta saatava palaute. Merkitystä oli kuitenkin myös ohjauksellisella johtamiskoulutuksella. Johtajuuden osatekijöistä parhaimmat kehittymismahdollisuudet upseerilla oli kehittää vuorovaikutusta, itsetuntemusta, teoriaosaamista ja vastuullisuutta. Vaikeimmin kehittäviä osatekijöitä upseerilla olivat uskottavuus, alaistuntemus, luottamus, huolehtiminen ja tavoitteellisuus.
Tutkimuksen teoria käsitteli johtajuutta, johtajuuden kehittämistä sekä Puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämistä. Palkattu henkilöstö rajattiin maavoimien upseereihin. Johtajuutta tarkasteltiin tutkimuksessa Aki-Mauri Huhtisen johtamisen nelikentän avulla. Tarkastelussa johtajuudesta löydettiin 16 johtajuuteen liittyvää pienempää tekijää. Tekijöitä kutsuttiin johtajuuden osatekijöiksi. Johtajuuden kehittymistä tarkasteltiin Vesa Nissisen johtamiskäyttäytymisen viitekehyksen avulla. Viitekehys toi tutkimukseen johtajuuden kehittymiselle myötämielisen ihmisen sekä johtamiskäyttäytymisen kehittymiseen liittyvän prosessin. Kehittämisprosessi sisältää valmiuden, käyttäytymisen, vaikutuksen ja palautteen.
Palkatun henkilöstön koulutuskokonaisuus selvitettiin julkaistujen asiakirjojen avulla. Niitä olivat hallinnolliset määräykset ja tutkintojen opinto-oppaat. Niiden perusteella selvisi, miten johtajuutta Puolustusvoimissa koulutetaan. Palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen kokonaisjärjestelmä (hallinnollinen määräys) sisälsi kahdeksan alakokonaisuutta. Niiden lisäksi tutkija esitti kolmea muuta kokonaisuutta, joiden uskoi kehittävän johtajuutta, vaikka ne eivät kuuluneet kokonaisjärjestelmään. Näitä kehittämisen tapoja ja menetelmiä kutsuttiin tutkimuksessa kehittämiselementeiksi. 11:sta kehittämiselementistä viiden todettiin teoreettisen tarkastelun perusteella kehittävän johtajuutta. Kyseiset elementit olivat työssä oppiminen, perehtyminen, perustutkinnot, jatkotutkinnot ja varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus.
Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla upseereita. Tutkimusjoukkona olivat sotatieteiden kandidaatin, -maisterin tai yleisesikuntaupseerin tutkinnon suorittaneet upseerit. Haastatteluja suoritettiin yhteensä 8 kappaletta. Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä, missä teoria ohjasi analyysin kulkua, mutta jätti aineistolle mahdollisuuden vaikuttaa uusien ulottuvuuksien löytymiseen. Aineisto antoi vastaukset esitettyihin tutkimuskysymyksiin, ja toi johtajuuden kehittymiseen ulottuvuuksia, joita ei teorian perusteella tunnistettu. Tulokset raportoitiin johtajuuden osatekijöiden sekä kehittämiselementtien kautta.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin, että upseerin johtajuus kehittyy voimakkaimmin työssä tapahtuvan oppimisen sekä Kadettikoulun avulla, kun upseeri itse tekee, näkee tai kokee johtamisen tapahtuvan. Ulkoisista kehittämisen menetelmistä yksittäiseksi ja parhaaksi osoittautui omasta toiminnasta saatava palaute. Merkitystä oli kuitenkin myös ohjauksellisella johtamiskoulutuksella. Johtajuuden osatekijöistä parhaimmat kehittymismahdollisuudet upseerilla oli kehittää vuorovaikutusta, itsetuntemusta, teoriaosaamista ja vastuullisuutta. Vaikeimmin kehittäviä osatekijöitä upseerilla olivat uskottavuus, alaistuntemus, luottamus, huolehtiminen ja tavoitteellisuus.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]