Yhdysvaltalaisen kenttätykistön käyttöperiaatteiden ja asejärjestelmien kehitys kylmän sodan jälkeen
Peltola, Niko (2020)
Peltola, Niko
Sotataidon laitos
Operaatiotaito ja taktiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 9
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147864
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147864
Tiivistelmä
Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991 päätti kylmän sodan. Länsimainen sodan kuva muuttui hiljalleen ja Yhdysvalloille muodostui uusia uhkakuvia. Persianlahden sota aloitti Yhdysvaltojen kolmekymmentä vuotta kestäneet sotilasoperaatiot ympäri maailmaa. Osa operaatioista on ollut tyypiltään rauhanturvaamista, konventionaalisia hyökkäysoperaatioita tai vastakumouksellisia operaatioita. Kenttätykistön käyttöperiaatteet ovat vaihdelleet eri operaatioissa. Matalan intensiteetin operaatioissa tykistöjoukot ovat operoineet enemmän tukitehtävissä kuin päätehtävän toteuttamisessa. Sotakokemukset ovat vaikuttaneet osaltaan kenttätykistön käyttöperiaatteisiin ja asejärjestelmien kehittämiseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää miten yhdysvaltalaisen kenttätykistön käyttöperiaatteet ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeisestä ajanjaksosta tähän päivään. Tutkimuksessa on selvitetty myös, miten kenttätykistön asejärjestelmiä sekä ampumatarvikkeita on kehitetty tarkasteluajanjaksolla. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella ja tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen lähdeaineisto on koottu yhdysvaltalaisista opinnäytetöistä, julkaisuista, raporteista ja artikkeleista. Lähdeaineisto on tyypitelty ja luokiteltu tutkimuskysymysten pohjalta. Tutkimuksen johtopäätökset on johdettu induktiivisen päättelyn kautta.
Persianlahden sodassa vuonna 1991 kenttätykistö oli merkittävässä osassa maajoukkojen tukemisessa epäsuoralla tulella. Sotakokemukset loivat perustan asejärjestelmien kehittämiselle. Somalian, Haitin, Bosnian ja Kosovon rauhanturvaamisoperaatiot 1990-luvulla toivat esiin kenttätykistön haasteet tukea maajoukkoja tämän kaltaisissa operaatioissa. Irakin ja Afganis-tanin sotien hyökkäysoperaatioiden jälkeen tykistöjoukkoja on käytetty enemmän tukitehtä-vissä kuin päätehtävän toteuttamisessa. Tämä on vaikuttanut tykistöjoukkojen osaamistason laskuun konventionaalisessa sodankäynnissä. Haasteet vastakumouksellisessa sodankäynnissä kiihdyttivät tarkempien ja älykkäämpien ampumatarvikkeiden kehittämistä, mutta uusia asejärjestelmiä ei ole juurikaan kehitetty.
Venäjän aggressiot Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat muuttaneet uhkakuvia 2010-luvulla, ja tuoneet esille Yhdysvaltojen kenttätykistön nykytilan heikkoudet ja puutteet. Kaksikymmentä vuotta kestäneet matalan intensiteetit konfliktit ovat kehittäneet asejärjestelmiä ja henkilöstöä toimimaan vastakumouksellisessa sodankäynnissä. Kyky käydä konventionaalista sotaa suurta modernia asevoimaa vastaan on tällä hetkellä haastavaa kenttätykistön osalta. Yhdysvallat on tästä syystä alkanut panostaa aiempaa voimakkaammin kenttätykistöjoukkojen ja uusien asejärjestelmien kehittämiseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää miten yhdysvaltalaisen kenttätykistön käyttöperiaatteet ovat muuttuneet kylmän sodan jälkeisestä ajanjaksosta tähän päivään. Tutkimuksessa on selvitetty myös, miten kenttätykistön asejärjestelmiä sekä ampumatarvikkeita on kehitetty tarkasteluajanjaksolla. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella ja tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen lähdeaineisto on koottu yhdysvaltalaisista opinnäytetöistä, julkaisuista, raporteista ja artikkeleista. Lähdeaineisto on tyypitelty ja luokiteltu tutkimuskysymysten pohjalta. Tutkimuksen johtopäätökset on johdettu induktiivisen päättelyn kautta.
Persianlahden sodassa vuonna 1991 kenttätykistö oli merkittävässä osassa maajoukkojen tukemisessa epäsuoralla tulella. Sotakokemukset loivat perustan asejärjestelmien kehittämiselle. Somalian, Haitin, Bosnian ja Kosovon rauhanturvaamisoperaatiot 1990-luvulla toivat esiin kenttätykistön haasteet tukea maajoukkoja tämän kaltaisissa operaatioissa. Irakin ja Afganis-tanin sotien hyökkäysoperaatioiden jälkeen tykistöjoukkoja on käytetty enemmän tukitehtä-vissä kuin päätehtävän toteuttamisessa. Tämä on vaikuttanut tykistöjoukkojen osaamistason laskuun konventionaalisessa sodankäynnissä. Haasteet vastakumouksellisessa sodankäynnissä kiihdyttivät tarkempien ja älykkäämpien ampumatarvikkeiden kehittämistä, mutta uusia asejärjestelmiä ei ole juurikaan kehitetty.
Venäjän aggressiot Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat muuttaneet uhkakuvia 2010-luvulla, ja tuoneet esille Yhdysvaltojen kenttätykistön nykytilan heikkoudet ja puutteet. Kaksikymmentä vuotta kestäneet matalan intensiteetit konfliktit ovat kehittäneet asejärjestelmiä ja henkilöstöä toimimaan vastakumouksellisessa sodankäynnissä. Kyky käydä konventionaalista sotaa suurta modernia asevoimaa vastaan on tällä hetkellä haastavaa kenttätykistön osalta. Yhdysvallat on tästä syystä alkanut panostaa aiempaa voimakkaammin kenttätykistöjoukkojen ja uusien asejärjestelmien kehittämiseen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]