Elämää poikkeusaikana rikosseuraamusasiakkaana ja rikosseuraamusasiakkaan läheisenä

Teksti | Karoliina Nikula , Janika Lindström

Laureassa järjestettiin kolme poikkeusajan dialogia. Poikkeusajan dialogit tarjoavat eri yhteisöille ja kansalaisille mahdollisuuden keskustella poikkeusajasta muiden kanssa ja saattaa omia kokemuksia ja havaintoja laajemmin tietoon. Ensimmäisessä dialogissa olivat mukana kokemusasiantuntijat keskenään, toisessa dialogissa mukana oli kokemusasiantuntijoiden lisäksi myös kunnanvaltuutettuja ja rikosseuraamusalan työntekijä. Kolmannessa dialogissa oli kokemusasiantuntijoita, rikosseuraamusasiakkaiden läheisiä, Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä, järjestön työntekijä ja Laurean opiskelijaharjoittelija. Kolmas dialogimme pureutui siihen, millaista on elämä poikkeusaikana rikosseuraamusasiakkaana tai rikosseuraamusasiakkaan läheisenä. Poikkeusajan dialogeja koordinoi Erätaukosäätiö.

Erilaiset rajoitukset kuormittavat rikosseuraamusasiakkaita sekä heidän läheisiään

Laurean dialogeihin osallistuivat Keijo-hankkeen kokemusasiantuntijat. (KEIJO-hanke kokemusasiantuntijuus edistämässä itsenäisyyttä ja osallisuutta, ESR 2018–2020). Hankkeessa rikos- ja päihdetaustaiset henkilöt osallistuvat kokemusasiantuntijakoulutukseen. Koulutus sisältää kolme kuukautta kokopäiväistä opiskelua Laurea-ammattikorkeakoulussa ja lisäksi harjoittelujakson työelämässä. Hankkeessa kouluttautuneet kokemusasiantuntijat toimivat työelämässä rikos- ja päihdetaustaan liittyvän kokemustiedon pioneereina. Heidän asiantuntijuutensa perustuu erityisesti omakohtaisiin kokemuksiin toipumisesta ja rikollisuudesta irrottautumisesta.

Keskusteluissa kävi ilmi, että poikkeusaika on nostanut esille todella vaikeita tilanteita rikosseuraamusasiakkaiden sekä heidän läheisten näkökulmasta, kun vankiloiden toiminnat, vankien tapaamiset sekä lomat ovat olleet korona-rajoitusten vuoksi tauolla. Moneen kuukauteen ei ole ollut mahdollisuutta nähdä omaisia, koska korona-aikana tapaamiset vankiloissa on lähtökohtaisesti kielletty. Keskustelijat toivat esiin, että tämä on ollut raskasta vangeille ja vankien lapsille, puolisoille ja vanhemmille sekä muille läheisille. Edes omaisen akuutissa vakavassa sairaudessa tapaamisoikeutta ei ole aina myönnetty.

Dialogiin osallistuneen vankilan työntekijän näkökulmasta poikkeusaika on ollut raskasta, koska myös työntekijät ovat pimennossa siitä, milloin ja miten erilaisia rajoitustoimia vähennetään. Vankityössä on herättänyt huolta se, että vangit retkahtavat tai karkaavat. Osa vangeista on masentuneita ja osa pelkää, että puoliso jättää heidät, kun eivät jaksa odottaa. Työntekijän kertoman mukaan hänen näkökulmasta haasteellisinta on ihmisten kannattelu tilanteessa, jossa tulevaisuudesta ei pysty rajoitteiden vuoksi kertomaan oikein mitään. Vankilan työntekijä kertoi, että nyt rikosseuraamusasiakkaiden kanssa työskentelyssä korostuu vankien kannattelu vankilan arjessa sekä valmistautuminen vasta koronarajoitusten purkamisen jälkeen koittavaan koevapauteen.

Vankien tukihenkilönä toiminut vertainen toi dialogissa esille, että vankien ahdistus ja erilaiset mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet koronan aikana. Tuentarve korona-aikana on lisääntynyt merkittävästi. Taannoin vankiloissa kielletty tupakointi (Yle 2018) on nyt koettu vieläkin haasteellisemmaksi. Päihteiden vähentyminen vankiloissa nähtiin hyvänä asiana, mutta sen vaikutukset vankeihin herättivät keskustelua.

Tiedon puute

Dialogissa nostettiin esiin, että vangeilla ei ole päätösvaltaa moniin asioihin, mikä korostuu poikkeusoloissa. Vangeilla on iso epävarmuus tässä tilanteessa. Heistä useimmat eivät pääse omatoimisesti etsimään hakupalveluista lisätietoa koronasta tai siihen liittyvistä rajoituksista. Poikkeusaikaa olisi helpompi sietää, jos tietäisi milloin se loppuu ja milloin perhetapaamiset ovat jälleen mahdollisia. Muu yhteiskunta on kesäkuusta alkaen höllentänyt rajoituksia, mutta vankiloissa näin ei ole vielä tapahtunut. Vankien ja läheisten näkökulmasta tiedotus on vaikuttanut niukalta. Omaiset kertoivat toivovansa selkeämpää tiedotusta ja yhdenvertaisempia käytänteitä. Keskustelijat kertoivat, että poikkeusaikana tuntuu epäoikeudenmukaiselta, jos yksi vanki pääsee lapsensa syntymäpäiville lomalla ja toinen vanki ei saa tavata vakavasti sairastunutta omaistaan.

Kuntoutumiseen liittyvät haasteet

Keskustelijoiden mukaan monen vangin kohdalla poikkeusajan rajoitukset ovat hidastaneet rangaistusajan etenemistä tavoitteiden mukaan. Myös henkilökohtaiset rikollisuudesta irrottautumiseen ja päihteettömyyteen liittyvät muutosprosessit ovat vaikeutuneet, koska kuntouttavilla osastoilla ei ole rajoitusten vuoksi järjestetty kaikkea toimintaa, mikä tukisi tavoitteiden etenemistä.

Dialogiin osallistuneiden mukaan joitakin vankiloiden käytäntöjä on maallikoiden ja omaisten näkökulmasta vaikea ymmärtää, vaikka haluaisikin. Ymmärrettävää on, että etusijalla on vankien ja henkilökunnan terveys sekä turvallisuus. Silti tuntuu vaikealta hyväksyä, että lähes kaikki ”asiat hoidetaan koronan jälkeen”.

Lapsen oikeudet

Omaiset toivat esiin myös sitä, että vankien lapset ovat alkaneet reagoida siihen, ettei tapaamisia vankilassa olevaan vanhempaan ole. Lapsen kaikki tapaamiset vanhempaan on saatettu perua, vaikka rangaistusaikasuunnitelmassa olisi kirjattuna vanhempi-lapsi suhteen vahvistaminen. On haasteellista saada lapsi ymmärtämään, ettei tässä ole kyse vanhemman valinnasta. Oman läheisen saamat kielteiset päätökset tai päätösten puute on ihmetyttänyt dialogiin osallistujia, kun samalla on kuullut että, joku toinen on saanut tapaamislupia. Eri vankiloiden erilaiset käytänteet ovat herättäneet epäoikeudenmukaisuuteen liittyviä kokemuksia. Keskusteluissa tuotiin esille, että monella läheisellä ja vangilla itselläänkin on huoli itsestä rajoitusten purkauduttua: millaisia ongelmia onkaan edessä rajoituksen jälkeen.

Luottamus tulevaan ja kehitysehdotuksia

Toivoa dialogiin osallistujissa herätti luottamus siihen, että Rikosseuraamuslaitos pyrkii kehittämään poikkeusoloihin vankien kuntoutusta tukevaa toimintaa. Yhtenä tukimuotona ehdotettiin vertaistuen vahvistamista erilaisten etäyhteyksien avulla. Keskustelussa yhtenä ehdotuksena oli perustaa kriisipuhelin, jonne vangit voivat soittaa koulutetuille kokemusasiantuntijoille. Toivoa herättivät myös Vankien ja heidän omaistensa valtakunnallinen tukijärjestö (VAO ry) ja Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) järjestämä toiminta vangeille ja omaisille. Myös tällaisten dialogien toteuttaminen koettiin toivoa herättävänä: on ihmisiä, joille puhua, joiden kanssa keskustella, jotka ymmärtävät ja jotka haluavat kuunnella. Dialogissa erityisen lupaavaksi koettiin myös se, että siihen osallistui ihmisiä erilaisista taustoista, kuten vankien omaisia ja Rikosseuraamuslaitoksen työntekijä.

Dialogin jälkeen eräs osallistuja kertoi, että hän sai tämän dialogin aikana konkreettisia vinkkejä siitä, miten voisi vielä edistää omaa toivottomalta tuntunutta tilannettaan. Vinkkien avulla hän oli saanut nopeasti osaratkaisun tilanteeseensa, kun oli osannut kysyä apua oikeasta paikasta. Toinen osallistuja kertoi myös saaneensa konkreettisen kehitysidean omaan yhteisöönsä tämän yhteisen keskustelun ja siinä syntyneiden ideoiden pohjalta. Kolmas osallistuja ehdotti dialogin jälkeen konkreettista uutta hankeideaa. Tässä dialogissa todella toteutui dialogin perustavoite yhdessä ajattelemisesta, ihmettelystä ja aidosta kohtaamisesta.

Lähteet ja lisälukemista:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061744717

Jaa sivu