Ympäristömerkkien käyttäminen julkisissa hankinnoissa
Hakala, Jose (2020-02-24)
Hakala, Jose
24.02.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002246360
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002246360
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään ympäristömerkkien käyttämistä hankintayksikön näkökulmasta julkisissa hankinnoissa. Tutkielman keskiössä on hankintalain 72 §, jossa säädetään ympäristömerkkien käyttämistä. Julkiset hankinnat koskettavat vuosittain noin 14 prosenttia EU:n BKT:stä, joten niillä voidaan osaltaan vastata moniin Euroopan kohtaamista keskeisistä haasteista, kuten ympäristöä koskeviin haasteisiin. Julkiset hankinnat ovat yksi merkittävä osa myös Euroopan unionin sisämarkkinoista. Julkisten hankintojen kautta ympäristöön on mahdollista vaikuttaa monella eri tavalla. Ympäristömerkit ovat yksi tapa päästä kohti ympäristöystävällisempiä hankintoja.
Uusi hankintalaki (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016) astui voimaan vuoden 2017 alusta alkaen ja se perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston hankintadirektiiviin (2014/24/EU). Tutkimuksessa käyn läpi näiden uudistusten ympäristötavoitteita ja muutoksia. Ympäristömerkkien käyttämisen osalta pieniä muutoksia on tapahtunut. Ympäristöä säästävien hankintojen avulla viranomaiset hankkivat ympäristöystävällisempiä tavaroita ja palveluita, joita ne muutoin hankkisivat ensisijaista tarkoitusta varten. Hankintayksiköillä on mahdollisuus ohjata omaa, sekä niiden asiakkaiden ostamista ympäristöystävällisempään suuntaan. Tarkasteltaessa kaupunkien ja valtion tavoitteita julkisissa hankinnoissa, ympäristönäkökohdat ovat niissä keskeisessä roolissa.
Tutkielman tavoitteena on selkeyttää ja tuottaa hankintayksiköille tietoa ympäristömerkeistä ja niiden lain asettamista vaatimuksista. Kuinka ympäristömerkkejä voidaan käyttää osana julkisia hankintoja sekä, miksi ne kannattaa ottaa osaksi hankintaa. Tavoitteena on myös tuoda esille julkisten hankintojen vaikuttavuutta sekä ympäristön huomioimisen tärkeyttä ja ajankohtaisuutta. Keskityn tarkastelemaan ympäristömerkkien käyttämistä ja ominaisuuksia hankintayksikön näkökulmasta. Tutkielma on oikeustieteellinen tutkimus ja metodina on lainoppi. Lainoppi tarkastelee voimassa olevaa oikeutta ja tutkielmassa tarkastelen hankintalain 72 pykälää. Tutkielmassa lähteinä pääasiassa ovat lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö.
Uusi hankintalaki (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016) astui voimaan vuoden 2017 alusta alkaen ja se perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston hankintadirektiiviin (2014/24/EU). Tutkimuksessa käyn läpi näiden uudistusten ympäristötavoitteita ja muutoksia. Ympäristömerkkien käyttämisen osalta pieniä muutoksia on tapahtunut. Ympäristöä säästävien hankintojen avulla viranomaiset hankkivat ympäristöystävällisempiä tavaroita ja palveluita, joita ne muutoin hankkisivat ensisijaista tarkoitusta varten. Hankintayksiköillä on mahdollisuus ohjata omaa, sekä niiden asiakkaiden ostamista ympäristöystävällisempään suuntaan. Tarkasteltaessa kaupunkien ja valtion tavoitteita julkisissa hankinnoissa, ympäristönäkökohdat ovat niissä keskeisessä roolissa.
Tutkielman tavoitteena on selkeyttää ja tuottaa hankintayksiköille tietoa ympäristömerkeistä ja niiden lain asettamista vaatimuksista. Kuinka ympäristömerkkejä voidaan käyttää osana julkisia hankintoja sekä, miksi ne kannattaa ottaa osaksi hankintaa. Tavoitteena on myös tuoda esille julkisten hankintojen vaikuttavuutta sekä ympäristön huomioimisen tärkeyttä ja ajankohtaisuutta. Keskityn tarkastelemaan ympäristömerkkien käyttämistä ja ominaisuuksia hankintayksikön näkökulmasta. Tutkielma on oikeustieteellinen tutkimus ja metodina on lainoppi. Lainoppi tarkastelee voimassa olevaa oikeutta ja tutkielmassa tarkastelen hankintalain 72 pykälää. Tutkielmassa lähteinä pääasiassa ovat lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö.