Turvallisuuskulttuurin merkitys työssä jaksamiseen oppilaitoksissa

Teksti | Timo Savolainen

Työssäjaksaminen on ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa pitkään esillä. Uupuminen saattaa johtaa sairauslomiin ja työvoiman vaihtuvuuteen. Rekrytointi on kallista ja vie paljon aikaa organisaatiolta. Virherekrytoinnin kustannukset voivat olla jopa 30% henkilön vuosipalkasta (Yrittäjät 2019). Työssäjaksamisesta ovat kirjoittaneet paljon niin ammattiliitot kuin aikakausilehdet. Itse havahduin tähän, kun luin Iltalehden uutisartikkelin, jossa mainittiin, että verrattuna naapurimaihin Suomessa opettajat ovat muita tyytyväisempiä työhönsä ja vain pieni osa heistä katuu alavalintaansa (Rautio 2019). Aloin miettiä, mikä tähän voisi olla syynä ja, miten turvallisuuskulttuuri liittyy työssäjaksamiseen ja työturvallisuuteen. Keskityn artikkelissa syvemmin turvallisuuskulttuurin merkitykseen työssä jaksamiseen, koska sillä on laajoja vaikutuksia koko organisaatiolle.

Seitsemän vuoden työkokemuksen aikana erityisoppilaitoksissa näin, miten huomion kiinnittäminen turvallisuuteen paransi työntekijöiden, oppilaiden ja opiskelijoiden työtyytyväisyyttä, työssä jaksamista ja turvallisuuskulttuuria. Vähintään joka päivä joku ohjaajista tai erityisopettajista joutui tilanteeseen, jossa joko hänelle itselleen tai opiskelijalle olisi voinut käydä jotain ei-toivottua. Saattaa olla erittäin raskasta, jos haastaviin tilanteisiin ei olla varauduttu eikä niistä uskalleta puhua palavereissa.

Erityisoppilaitoksessa opettaja vetää yleensä ryhmän palavereita ja opiskelijoiden tuen tarpeesta johtuen ohjaajia voi olla noin yhdestä kymmeneen. Ei toivottuja -tilanteita on luontaisesti myös enemmän kymmenen ohjaajan ja yhden opettajan ryhmissä. Erityisopettaja toimii tavallaan myös ryhmänvetäjänä ohjaajille, vaikka varsinaisia esimiehen valtuuksia hänellä ei ole. Opettajan riskien arviointitaidosta ja siitä, kuinka hyvin opetus on suunniteltu, riippuu erittäin paljon, miten päivä menee. Jos ohjaajat luottavat opettajan ja myös muiden kollegojen ammattitaitoon, he eivät väsy – vaikka välillä ulkopuolisesta ihmisestä katsottuna työ näyttäisikin henkisesti rankalta. Seuraavaksi käydään läpi, mitä turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan ja, miten se on näkynyt käytännössä kirjoittajan kokemuksen mukaan erityisopetuksen arjessa.

Turvallisuuskulttuuri ja työssä jaksaminen

Turvallisuuskulttuuri on osa organisaatiokulttuuria, joka johdattelee tietynlaiseen tapaan toimia turvallisesti. (Reiman 2000, 8; Nilsen 2012; Ruuhilehto ja Vilppula 2000, 12-16). Organisaatiokulttuurissa on kolme osaa, jotka ovat: artefaktit, ilmaistut arvot ja pohjimmaiset perusoletukset (Schein 2004, 25).  Waitinen (2011, 208) määrittelee koulun turvallisuuskulttuuria kerroksellisena ilmiönä, johon kaikki osallistuvat omalla toiminnallaan. Lindforsin ja Somerkosken (2016, 6) näkemyksen mukaan oppilaitoksen turvallisuuskulttuuri on oppimisympäristössä tapahtuvaa vuorovaikutuksellista toimintaa, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen (Lindfors ja Somerkoski 2016, 6). Koska turvallisuuskulttuurilla on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, voidaan olettaa, että myös työssäjaksaminen on paljolti kiinni, miten työturvallisuus näkyy opetustyön arjessa. Tuominen (2016, 72) mainitsee, että ”Henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat johtamisen lisäksi organisaation toimintaympäristö ja sen toimintakulttuuri.” Tämä tarkoittaa sitä, että johtaminen ja toimintakulttuuri, joka on osa turvallisuuskulttuuria, on tärkeää työssä jaksamisen kannalta.

Entisessä ammatissani erityisopettajana ja turvallisuusohjaajana huomasin, että turvallisuuskulttuurin parantaminen lähtee esimerkistä. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että näytin esimerkilläni, kuinka erilaisten opiskelijoiden ja oppilaiden kanssa voidaan liikkua turvallisesti liikenteessä ja kuinka heitä voi mahdollisimman turvallisesti ohjata kaikissa muissakin koulutehtävissä. Kerroin heille myös, missä tein väärin tai, jos olisin voinut hoitaa jonkin tilanteen paremmin ja turvallisemmin, jotta hekin uskaltaisivat myöntää tulevaisuudessaan kohtaamiansa haasteita edes minulle. On inhimillistä, että ihmiset eivät halua myöntää virheitään tai he pelkäävät tehdä läheltä piti -ilmoituksia, koska pelkäävät ylemmän johdon reaktiota.

Johtopäätökset

Kun mietin työkokemustani erityisopetuksen parissa ja yleisesti ottaen Laurea-ammattikorkeakoulusta hankkimaani tietoutta turvallisuuskulttuurin teoriasta, voin sanoa, että johdon sitoutuminen on avainasemassa hyvässä turvallisuuskulttuurissa. Myös ISO 45001 Työterveyden ja Turvallisuusjohtamisen standardi lähtee liikkeelle siitä, että työtekijöiden tulee uskaltaa osallistua turvallisuuden jatkuvaan parantamiseen, jotta se on yleensä mahdollista.

Hyvän turvallisuuskulttuurin huomaa käytännön tasolla siitä, että ihmiset uskaltavat keskustella palavereissa läheltä piti -tilanteista ja he haluavat kehittää toimintaa. Parannusehdotuksia mietitään yhdessä ja uskalletaan tehdä raportointia ylemmälle tasolle. Palaverit sisältävät huumoria ja ihmiset ovat ehkä rankoistakin kokemuksistaan huolimatta hyvällä tuulella ja uskaltavat niin sanotusti puhdistaa ilmaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskijohdon ja esimiehien täytyy pystyä selvittää ylemmälle johdolle, miksi joskus saattaa olla hyvä, että läheltä piti -ilmoitukset ovat lisääntyneet. Esimiehien tai vastaavien täytyy olla vahvoja, jotta he saavat johdon tuen turvallisuustoiminnalle. Jos ihmiset pelkäävät kertoa vaaratilanteista, tilastot saattavat näyttää kauniilta, mutta ne eivät kerro todellisuutta ja kehittäminen loppuu siihen. Tästä saattaa myös seurata, että työhyvinvointi kärsii, työntekijät väsyvät ja henkilöstön vaihtuvuus organisaatiossa kasvaa. Tämä on kokemukseni mukaan todennäköistä etenkin aloilla, kuten erityisopetus, joissa tapaturmien ja erilaisten haastavien tilanteiden riski on jo lähtökohtaisesti korkea verrattuna muihin aloihin. On odotettavaa, että työssäjaksaminen tulee yhä tärkeämmäksi osaksi myös muita oppilaitoksia, koska nykyään enenevissä määrin oppilaita ja opiskelijoita pyritään siirtämään takaisin ”normaalin” opetukseen pois erityiskouluista. Tämän artikkelin myötä haluan nostaa esille turvallisuuskulttuurin merkityksen työssäjaksamisen edistäjänä. Kysyn, onko teidän organisaatiossanne turvallisuuskulttuuri kunnossa?

Lähteet
  • ISO 40001. (2018). SFS-EN ISO 45001. Työterveyden ja turvallisuuden johtaminen.
    Helsinki: Suomen Standaridisoimisliitto SFS.
  • Lindfors, E. & Somerkoski, B. (2016). Turvallisuusosaaminen luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmassa. Teoksessa H.-M. Pakula, E. Kouki, H. Silfverberg & E. Yli-Panula (toim.) Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 11. Uudistuva ja uusiutuva. ainedidaktiikka, 328 – 343.
  • Nielsen, K.J. (2012). Improving safety culture through the health and safety organization: A case study. Journal of Safety Research. Vol.48, 7-17. https://doi.org/10.1016/j.jsr.2013.10.003
  • Rautio, S. (2019). Opettajan ahdingosta on puhuttu vuosia – silti tutkimus kertoo, että suomalaisopet ovat muita tyytyväisempiä ja vain harva katuu alavalintaa. Tulostettu 20.10.2019.
    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/91861777-8cbe-4514-9ade-dfdb14b97b77
  • Reiman, T. (2000). Organisaatiokulttuuri ja turvallisuus kirjallisuuskatsaus. Espoo: Libella Painopalvelu. Tulostettu 10.10.2019 https://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/1999/T2009.pdf
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110837313

Jaa sivu