Harjoitus 77 : alueellisen puolustusjärjestelmän testaustako?
Salomaa, Manu (2019)
Salomaa, Manu
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 59
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136111
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136111
Tiivistelmä
Pääesikunta totesi vuonna 1978 puolustusvalmiusraportissaan alueellisen puolustusjärjestelmän saavuttaneen kaikilta osin sen sodan ajan tehtävien vaatiman käytännön valmiuden. Tämän myötä saatiin päätökseen se kehitys, joka alkoi jo vuonna 1949 silloisen Puolustusrevision mietinnöstä. Sodan kuvan ja sen luonteen muutos sekä tekniikan kehitys olivat johtaneet tilanteeseen, jossa oli tiedostettu tarve puolustusjärjestelmän kehittämiselle. Mahdollisen hyökkäyksen nopeus ja yllättyvyys vaativat puolustajalta kykyä nopeisiin vastatoimiin sekä vahvaa alueellista valmiutta. Näin aloitettiin alueellisen puolustusjärjestelmän kehitys, joka perustui itsenäisiin sotatoimiin kykeneviin alueisiin.
Vuonna 1977 toteutettiin mittava Puolustusvoimien pääsotaharjoitus, ”Harjoitus 77” ja se oli kokoluokaltaan suurin sotilaallinen tapahtuma Etelä-Suomen sotilasläänin alueelle sotien jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten Harjoitus 77 liittyi alueellisen puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Tutkimus perustuu pääosiltaan arkistolähteisiin, jota on tuettu harjoitukseen osallistuneiden, johtotehtävissä olleiden henkilöiden haastatteluilla. Tarkastellessa alueellista puolustusjärjestelmää ja sen kehitystä lähdeaineistona ovat olleet puolustussuunnittelua käsittelevät teokset. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka toteuttamisen tutkimusmenetelmänä on käytetty lähdekriittistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina.
Vuoden 1977 harjoitus jouduttiin suunnittelemaan Etelä-Suomen sotilasläänissä ilman tuoreita kokemuksia suurten sotaharjoituksien suunnittelusta. Suunnittelun onnistumiseen vaikutti sotilasläänin jo aiemmat toteutumatta jääneet sotaharjoitussuunnitelmat. Lisäksi pääesikunta osallistui harjoituksen suunnittelun ohjaamiseen voimakkaasti. Harjoituksen päämääränä oli armeijakunnan taistelu syvään murtoon pyrkivän vihollisen hidastamiseksi ja lyömiseksi. Siihen rakennettiin kaikki alueellisen taistelun eri vaiheet; suojajoukkojen taistelu vihollisen hidastamiseksi ja kuluttamiskesi, tilanteen vakauttaminen hyökkääjän pysäyttämiseksi ja sen lyöminen ratkaisutaisteluissa operatiivisella vastahyökkäyksellä. Tätä tuettiin harjoitukseen rakennetulla paikallispuolustusjärjestelmällä.
Harjoituksesta muodostui alueellisen taistelun ”testipenkki”. Toisaalta se oli kuitenkin koulutustapahtuma, jossa toimittiin voimassa olevien ohjesääntöjen ja oppaiden mukaisesti, mutta toisaalta harjoitus oli pääesikunnan ohjaksen myötä näiden käytännön testaamista. Pääesikunnan ohjauksella harjoituksen tilanteet laadittiin voimassa olleisiin operatiivisiin tilanteisiin liittymättömänä niin haastaviksi puolustajalle, etteivät ne yksinkertaisesti voineet mennä hyvin. Tätä tuettiin harjoituksen suunnitelmallisella kiivaalla rytmillä, pitkillä välimatkoilla sekä tilanteiden ja toimintojen salaamisella. Harjoituksessa testattiin siis tämän järjestelmän romahtamista ja kykyä siitä selviytymiseen sen nostaen esiin runsaasti ja ainutkertaisia kokemuksia joukkojen suorituskyvystä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä.
Vuonna 1977 toteutettiin mittava Puolustusvoimien pääsotaharjoitus, ”Harjoitus 77” ja se oli kokoluokaltaan suurin sotilaallinen tapahtuma Etelä-Suomen sotilasläänin alueelle sotien jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten Harjoitus 77 liittyi alueellisen puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Tutkimus perustuu pääosiltaan arkistolähteisiin, jota on tuettu harjoitukseen osallistuneiden, johtotehtävissä olleiden henkilöiden haastatteluilla. Tarkastellessa alueellista puolustusjärjestelmää ja sen kehitystä lähdeaineistona ovat olleet puolustussuunnittelua käsittelevät teokset. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka toteuttamisen tutkimusmenetelmänä on käytetty lähdekriittistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina.
Vuoden 1977 harjoitus jouduttiin suunnittelemaan Etelä-Suomen sotilasläänissä ilman tuoreita kokemuksia suurten sotaharjoituksien suunnittelusta. Suunnittelun onnistumiseen vaikutti sotilasläänin jo aiemmat toteutumatta jääneet sotaharjoitussuunnitelmat. Lisäksi pääesikunta osallistui harjoituksen suunnittelun ohjaamiseen voimakkaasti. Harjoituksen päämääränä oli armeijakunnan taistelu syvään murtoon pyrkivän vihollisen hidastamiseksi ja lyömiseksi. Siihen rakennettiin kaikki alueellisen taistelun eri vaiheet; suojajoukkojen taistelu vihollisen hidastamiseksi ja kuluttamiskesi, tilanteen vakauttaminen hyökkääjän pysäyttämiseksi ja sen lyöminen ratkaisutaisteluissa operatiivisella vastahyökkäyksellä. Tätä tuettiin harjoitukseen rakennetulla paikallispuolustusjärjestelmällä.
Harjoituksesta muodostui alueellisen taistelun ”testipenkki”. Toisaalta se oli kuitenkin koulutustapahtuma, jossa toimittiin voimassa olevien ohjesääntöjen ja oppaiden mukaisesti, mutta toisaalta harjoitus oli pääesikunnan ohjaksen myötä näiden käytännön testaamista. Pääesikunnan ohjauksella harjoituksen tilanteet laadittiin voimassa olleisiin operatiivisiin tilanteisiin liittymättömänä niin haastaviksi puolustajalle, etteivät ne yksinkertaisesti voineet mennä hyvin. Tätä tuettiin harjoituksen suunnitelmallisella kiivaalla rytmillä, pitkillä välimatkoilla sekä tilanteiden ja toimintojen salaamisella. Harjoituksessa testattiin siis tämän järjestelmän romahtamista ja kykyä siitä selviytymiseen sen nostaen esiin runsaasti ja ainutkertaisia kokemuksia joukkojen suorituskyvystä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]