Etä- ja hajatyöstä mobiilityöhön? Virtuaalityön osatekijöiden yhteys työn imuun ja työhyvinvointiin
Matilainen, Henrik (2019)
Matilainen, Henrik
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 59
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136038
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136038
Tiivistelmä
Tämä poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä virtuaalityöskentelyn osatekijät selittävät voimakkaimmin yleisesti työssä koettua työn imua ja työhyvinvointia. Kohdejoukoksi valittiin virtuaalityötä tekevät upseerit. Tavoitteena on tuottaa tietoa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen päätöksentekijöille mobiilityön käyttöönottamiseksi ja virtuaalityön edelleen kehittämiseksi.
Teoreettinen viitekehys perustuu J-DR-teorialle (Job-Demands Resources). Työn imua mitattiin kansainvälisesti validoidulla UWES9-mittarilla. Virtuaalityön yhdentoista osatekijän mittaamiseen tutkija kehitti erillisen mittarin. Kaikkien mittareiden luotettavuus testattiin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Tutkimukseen osallistui Upseeriliiton jäsenistöstä satunnaisotannalla 934 upseeria, joista 677 upseerilla oli kokemusta virtuaalityöstä. Työn imun keskiarvoja vertailtiin eri virtuaalityötä tekevien ryhmien kesken ja suhteessa virtuaalityön eri osatekijöihin liittyen. Tilastollisia testejä ja analyysejä (t-testit, regressioanalyysi, Pearsonin tulomomenttikorrelaationalyysi) hyödyntämällä selvitettiin vertailuerojen tilastollisia yhteyksiä ja niiden merkitsevyyksiä. Tutkimuksessa ei kyetty operatinalisoimaan työhyvinvointia.
Tulosten perusteella upseeristo koki työn imua keskimääräistä vahvemmin ja vähintään muutaman kerran viikossa. Lisäksi upseeristo koki työn imua selvästi muita suomalaisia ammatteja ja toimialoja voimakkaammin ja yhtenäisemmin. Organisaation, sotilasarvon, iän, esimiesaseman ja reppuruuden sekä työmatkan pituuden havaittiin olevan yhteydessä työn imuun. Työn imuun havaittiin vaikuttavan virtuaalityöskentelyä tukevan koulutuksen ja virtuaalityömuotojen kokonaisvaltainen hyödyntämisen. Virtuaalityön kaikki muut osatekijät paitsi hajatyö olivat positiivisesti yhteydessä työn imuun ja toisiinsa. Pääosa yhteyksistä oli voimakkuudeltaan kohtalaisia. Uutena löydöksenä havaittiin, ettei eri virtuaalityömuotojen hyödyntämisen määrällä ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koettuun työn imuun. Lisäksi havaittiin, että niin Puolustusvoimissa kuin Rajavartiolaitoksessakin hyödynnettiin mobiilityötä. Virtuaalityön osatekijöistä kokemus virtuaalityön hallinnasta selitti viidenneksen ja kokemus virtuaalityön aikaisesta yhteistoiminnasta esimiehen kanssa kymmenesosan työn imusta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että virtuaalityössä positiivinen kokemus työn hallinnasta, eli vapaus
tehdä työ haluamallaan tavalla, aikana ja paikassa, ja positiivinen kokemus yhteistoiminnasta esimiehen
kanssa, eli aktiivinen prosessi, dialogi, jonka tarkoituksena on tukea esimiehen ja alaisen toimintaa,
ennustavat yhdessä huomattavalla tavalla työn imua. Näitä kahta osatekijää tukevat merkittävästi muut
virtuaalityön osatekijät: lähityöyhteisön huomiointi, virtuaalityön resurssit, virtuaalityöosaaminen ja
yhteistyö lähityöyhteisön kanssa sekä muun elämän yhteen sovittaminen. Edellä mainitun perusteella
virtuaalityön todetaan olevan voimavara upseerien työssä. Toisena johtopäätöksenä on, että virtuaalityö eri työmuotoineen etsii vielä parhaita tapoja ja käytänteitä sotilasorganisaatioissa olemassa olevien toimintatapojen rinnalla muun muassa virtuaalityöhön suhtautumisessa, mikä näkyy esimerkiksi olemassa olevana ohjeistuksena ja toteutuneina virtuaalityön vuorokausimäärinä.
Teoreettinen viitekehys perustuu J-DR-teorialle (Job-Demands Resources). Työn imua mitattiin kansainvälisesti validoidulla UWES9-mittarilla. Virtuaalityön yhdentoista osatekijän mittaamiseen tutkija kehitti erillisen mittarin. Kaikkien mittareiden luotettavuus testattiin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Tutkimukseen osallistui Upseeriliiton jäsenistöstä satunnaisotannalla 934 upseeria, joista 677 upseerilla oli kokemusta virtuaalityöstä. Työn imun keskiarvoja vertailtiin eri virtuaalityötä tekevien ryhmien kesken ja suhteessa virtuaalityön eri osatekijöihin liittyen. Tilastollisia testejä ja analyysejä (t-testit, regressioanalyysi, Pearsonin tulomomenttikorrelaationalyysi) hyödyntämällä selvitettiin vertailuerojen tilastollisia yhteyksiä ja niiden merkitsevyyksiä. Tutkimuksessa ei kyetty operatinalisoimaan työhyvinvointia.
Tulosten perusteella upseeristo koki työn imua keskimääräistä vahvemmin ja vähintään muutaman kerran viikossa. Lisäksi upseeristo koki työn imua selvästi muita suomalaisia ammatteja ja toimialoja voimakkaammin ja yhtenäisemmin. Organisaation, sotilasarvon, iän, esimiesaseman ja reppuruuden sekä työmatkan pituuden havaittiin olevan yhteydessä työn imuun. Työn imuun havaittiin vaikuttavan virtuaalityöskentelyä tukevan koulutuksen ja virtuaalityömuotojen kokonaisvaltainen hyödyntämisen. Virtuaalityön kaikki muut osatekijät paitsi hajatyö olivat positiivisesti yhteydessä työn imuun ja toisiinsa. Pääosa yhteyksistä oli voimakkuudeltaan kohtalaisia. Uutena löydöksenä havaittiin, ettei eri virtuaalityömuotojen hyödyntämisen määrällä ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä koettuun työn imuun. Lisäksi havaittiin, että niin Puolustusvoimissa kuin Rajavartiolaitoksessakin hyödynnettiin mobiilityötä. Virtuaalityön osatekijöistä kokemus virtuaalityön hallinnasta selitti viidenneksen ja kokemus virtuaalityön aikaisesta yhteistoiminnasta esimiehen kanssa kymmenesosan työn imusta.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että virtuaalityössä positiivinen kokemus työn hallinnasta, eli vapaus
tehdä työ haluamallaan tavalla, aikana ja paikassa, ja positiivinen kokemus yhteistoiminnasta esimiehen
kanssa, eli aktiivinen prosessi, dialogi, jonka tarkoituksena on tukea esimiehen ja alaisen toimintaa,
ennustavat yhdessä huomattavalla tavalla työn imua. Näitä kahta osatekijää tukevat merkittävästi muut
virtuaalityön osatekijät: lähityöyhteisön huomiointi, virtuaalityön resurssit, virtuaalityöosaaminen ja
yhteistyö lähityöyhteisön kanssa sekä muun elämän yhteen sovittaminen. Edellä mainitun perusteella
virtuaalityön todetaan olevan voimavara upseerien työssä. Toisena johtopäätöksenä on, että virtuaalityö eri työmuotoineen etsii vielä parhaita tapoja ja käytänteitä sotilasorganisaatioissa olemassa olevien toimintatapojen rinnalla muun muassa virtuaalityöhön suhtautumisessa, mikä näkyy esimerkiksi olemassa olevana ohjeistuksena ja toteutuneina virtuaalityön vuorokausimäärinä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]