Tapahtumajärjestäjän muistilistalla on monta hoidettavaa hommaa ja muistettavaa asiaa. Tapahtuman luonteesta ja teemasta huolimatta yksi perimmäinen kysymys kuitenkin on aina sama: miksi tapahtuma järjestetään? Tässä keskustelunavauksessa tarkastelen Tikkurilan kampuksella vuodesta 2015 saakka järjestämääni ProjektiToria kriittisellä silmällä. Tällä hetkellä toiminnan haasteena on, ettei ProjektiTori tavoita opiskelijoita eli tapahtumat ovat hiljaisia eikä tarjolla oleviin projekteihin ilmoittaudu tekijöitä. Mietinkin, kannattaako tapahtumaa järjestää vain pöhinän takia ilman aitoa opiskelijalähtöisyyttä?
Tapahtumajärjestäjien avuksi on laadittu monenlaisia listoja siitä, mitä pitää tehdä onnistuneen tapahtuman aikaansaamiseksi. Tapahtumalla täytyy olla ihmisiä puoleensa vetävä ja tapahtumaa kuvaileva nimi. ProjektiTori ajaa asian eli tämä osio on hallussa. Toisekseen kohderyhmä täytyy olla määriteltynä. ProjektiTorit ovat suunnattuja kaikkien alojen opiskelijoille ja pääkallopaikkana on Tikkurilan kampus. Aikaisempina vuosina opiskelijoita oli tulossa projekteihin enemmän muista yksiköistä kuin Tikkurilasta, mutta tapahtuman järjestäminen, projektit ja ohjaus ainoastaan Tikkurilasta. Tästä johtuen tapahtuma rajattiin vain yhden yksikön opiskelijoille.
Herääkin kysymys, onko muilla kampuksilla yli- tai alitarjontaa projekteista ja mihin ne mahdolliset ylijäämät on ohjattu? Voisiko tässä saada aikaan synergiaa ja toteuttaa ProjektiToria muillakin kampuksilla? Tällöin tapahtuma ja projektit olisivat avoimempia kaikille opiskelijoille yksiköstä riippumatta. Tämä olisi kannattavaa myös työelämän edustajien kannalta, kun potentiaalista toteuttajajoukkoa olisi enemmän.
Toinen tapahtuman kohderyhmä ovatkin eri alojen yhteistyökumppanit, joka kaipaavat tekijöitä ja toteuttajia erilaisiin projekteihin, toimintoihin, tapahtumiin ja kehityshankkeisiin. Laurea on strategiansa mukaan sekä aluetta palveleva, että työelämään integroitunut korkeakoulu. Kun kaikki kiinnostavat projektit eivät mahdu opintojaksojen toteutuksiin tai työelämän aikataulut projektin toteutuksen osalta eivät osu yksiin lukukausien kanssa, on toimeksiantajat ohjattu ProjektiTorille. Noniin, paikka löydetty ja yhteistyökumppani palveltu. Vai onko? ProjektiTorille tulee kyllä projekteja ovista ja ikkunoista, mutta opiskelijoista on melkoinen pula.
Tänä keväänä Tikkurilan kampuksen opiskelijoille toteutetun kyselyn tuloksissa mainittiin useampaan otteeseen, että projekteja kuuluu opintoihin jo liikaa, eikä ProjektiTorin tapaista toimintaa tarvita tai siitä ei olla kiinnostuneita. ProjektiTorilla on kuitenkin selkeästi paikkansa, sillä yhteistyöpyyntöjä tulee paljon eli kysyntää opiskelijaprojekteille on ja olemme työelämän näkökulmasta luotettava ja arvostettu kumppani. Lisäksi ProjektiTori mahdollistaa eri alojen opiskelijoiden yhdistymisen samassa projektissa. Tulevaisuuden työelämän kannalta tällainen monialainen yhteistyö on ehdottoman hedelmällistä ja kannattavaa. Toisaalta kyselyn tuloksissa ilmeni, että suurin osa opiskelijoista ei ollut koskaan kuullutkaan koko ProjektiTorista. Kenties vikaa löytyy tekemästäni mainostamisesta?
Opiskelijoille lähetetään sähköpostiviesti tulevasta tapahtumasta ja kirjoitetaan LINKiin tiedote. Ekologisuutta uhmaten ympäri Tikkurilan kampusta on tapahtuman mainoksia. Tapahtumapäivinä hyödynnetään myös kampuksen kuulutusjärjestelmää, joten ainakin läsnä olevat kuulevat ilmoituksen tapahtumasta. Myös lehtoreille viestitään tapahtumasta monellakin kanavalla, ja pyydetään viemään infoa eteenpäin opiskelijoille, sekä rohkaistaan tulemaan paikan päälle yksin, kollegan tai opiskelijaryhmän kanssa. Opiskelijakyselyn tulosten mukaan tietoa ProjektiTorista saatiin eniten LINKin, mainosten ja sähköpostiviestien kautta ja samoja kanavia toivottiin käytettävän myös jatkossa.
Arvaatko, mikä on juuri kuvatun työpanoksen lopputulos? Hyvänä tapahtumapäivänä 15 kävijää, huonona alle 10. Ilmoittautuneita projekteihin keskimäärin viisi opiskelijaa. Heistä yksi ei koskaan vastaa sähköposteihin, yksi on englanninkielinen ja ilmoittautunut hyvää suomen kieltä vaativaan projektiin, yhdelle ei sovikaan aikatauluun uutta projektia, ja yksi jättäytyy projektista heti alkuunsa pois muuten vain. Yksi opiskelija suorittaa projektin loppuun, ehkä. Lyhyelläkin matematiikalla laskettuna osallistujaluku ja toteutuneiden projektien määrä ovat suhteutettuna Tikkurilan yksikön opiskelijamäärään (noin 1900) kerrassaan kehnoja.
Tällä hetkellä tilanne on siis se, että järjestän kerta toisensa jälkeen tapahtuman, jossa kyselynkin tulosten mukaan juuri kukaan ei käy, harva on kuullut ja montaakaan ei kiinnosta. Tärkeimmät asiat tapahtuman järjestämisessä ovat sen syy ja hyöty – mitä tapahtumalla halutaan saavutettavan ja kenelle siitä koituu hyötyä? Kuinka korkealle voimme arvottaa sen, että Laurean tiloissa tapahtuu jotain: pitääkö olla pöhinää vain pöhinän tähden?
Tätä pohtiessa kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Kuinka tärkeää on, että yhteistyökumppanit saavat näkyvyyttä ja kokemuksen, että heitä on ammattikorkeakoulun puolesta palveltu? Ja onko se onnistunut palvelu, jos he eivät saa opiskelijoita mukaan projekteihinsa? Opiskelijamäärän vähyydestä on tullut ihmettelyä työelämän puolelta. Heillekin tapahtumaan osallistuminen on iso panostus ja vähäinen opiskelijamäärä on ymmärrettävästi pieni pettymys. Voimmeko mainostaa ProjektiToria työelämälle keinona saada opiskelijoita projekteihin, jos se ei pidä paikkaansa?
Opiskelijanäkökulmasta asiaa tarkasteltuna voidaan pohtia, voisiko tapahtumajärjestämisen panoksen käyttää hyödyllisemmin opiskelijoiden kohtaamiseen. Opiskelijakyselyn vastauksissa toivottiin lisää valinnan varaa projekteihin eri aloille sekä myös harjoittelupaikkoja ja opinnäytetyöaiheita. Opintojen etenemisen tuki sekä kiinnostavien ja uutta osaamista luovien projektien tiedonvaihto voitaisiin mielestäni järjestää tehokkaammallakin tavalla.
Tulisiko avuksi lean-menetelmä, jos uskaltaisimme ajatella tätä asiaa boxin ulkopuolelta? Onko fyysinen tapahtuma edes järkevä nykypäivän digitalisoituvassa maailmanmenossa, kun mahdollista olisi järjestää myös aikaan ja paikkaan sitoutumaton tapahtuma, verkossa oleva digitaalinen ProjektiTori.
ProjektiTori voisikin olla projektien oma nettikauppa, jossa opiskelija voisi käydä ostoksilla, kun haluaa ja tarvitsee. Voisiko sitä kuuluisaa pöhinää olla myös digitaalisesti? Millainen olisi Sinun mielestäsi koko Laurean yhteinen, opiskelijoita tavoittava ja yhteistyökumppaneita palveleva ProjektiTori? Miten osallistamme opiskelijoitamme suunnittelemaan ja toteuttamaan kanssamme uudenlaisen, ProjektiTori 2.0-version? Miltä näyttäisi oikeasti opiskelijalähtöisen ProjektiTorin tapahtumajärjestäjän muistilista?
