"Kaksi rintaan, yksi päähän" - tappamisen kouluttaminen varusmieskoulutuksessa
Koskelo, Tatu (2019)
Koskelo, Tatu
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 8
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625637
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625637
Tiivistelmä
Taistelutilanteessa tappaminen on ilmiö, joka liittyy kiinteästi sodankäyntiin. Nykyaikaisen taistelukentän teknistymisestä huolimatta ihmisen rooli toiminnan toteuttajana ja kokijana ei ole kadonnut sodankäynnin näyttämöltä, vaan taistelun käyminen on edelleen pitkälti ihmisten, sotilaiden, toimintaa. Tästä huolimatta teeman käsittely sekä varusmieskoulutuksessa, henkilökunnan koulutuksessa että koulutusta ohjaavissa normeissa on hyvin vähäistä. Lisäksi ilmiö esiintyy usein verhottuna erilaisiin kiertoilmauksiin.
Tutkielman tavoitteena on selvittää millä keinoin Puolustusvoimien varusmieskoulutuksessa pyritään kehittämään koulutettavien valmiutta tappaa vihollinen taistelutilanteessa. Tarkastelun keskiössä on psyykkinen toimintakyky. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka teoreettinen tausta-aineisto muodostuu sotilaspsykologian, yksilöpsykologian sekä sosiaalipsykologian tutkimuskirjallisuudesta. Kirjallista tausta-aineistoa täydentää haastatteluaineisto, joka muodostuu yhteensä kahdeksalle koulutustehtävissä toimivalle ammattisotilaalle toteutetun teemahaastattelun aineistosta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään abduktiivista sisällönanalyysia, jonka taustateoriana toimii General Aggression Model (GAM) -aggressiomalli. GAM-mallin kautta taistelutilanteessa tapahtuvaa tappamista tarkastellaan inhimillisen aggression muotona, johon koulutustoiminnalla pyritään vaikuttamaan.
Tutkimuksessa kyky tappavaan voimankäyttöön nähdään osana sotilaan toimintakykyä, jossa tappami-sella on välinearvollinen asema osana sotilaan toimintaa. Inhimillisen aggression muotona tappaminen ilmenee monitasoisena ja monisyisenä ilmiönä, johon vaikuttavien tekijöiden täysimääräinen määrittely on haastavaa. Myös koulutuksen näkökulmasta tappamisen ilmiö esiintyy laaja-alaisena kokonaisuutena, jolla on liittymäkohtia useisiin eri koulutuskokonaisuuksiin ja -tilanteisiin. Tappamisen kouluttamisen asemoiminen kiinteäksi osaksi yksittäistä tai useampaakaan koulutuskokonaisuutta ei ilmiön monitasoisen luonteen vuoksi ole mahdollista, vaan ilmiö heijastuu sotilaskoulutuksen toteutukseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Elementtejä tappamisen kouluttamisesta sisältyy ampumakoulutuksen ja taistelukoulutuksen lisäksi esimerkiksi kansalaiskasvatukseen ja sotilasetiikan opetukseen.
Keskeisimmiksi tappavan voiman käyttöön vaikuttaviksi tekijöiksi psyykkisen toimintakyvyn kannalta osoittautuivat toiminnan oikeutuksen kokemus, minäpystyvyyden tunne, sinnikkyys, ryhmäkiinteys ja auktoriteetti. Koulutusmetodien osalta merkittävimpään rooliin nousivat toiminnan automatisointi sekä taistelukentän toimintaympäristöön totuttaminen. Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja oli automaatiotason toimintaan tähtäävän koulutuksen korostunut rooli koulutuksessa. Toinen keskeinen havainto oli koulutusolosuhteilta ja -tilanteilta edellytettävä realistisuus. Koulutustilanteiden tulisi kuvata taistelukentän olosuhteita mahdollisimman kattavasti ja realistisesti. Kolmas havainto koskee tappamisen roolia osana sotilaan toimintaa. Toimintakykyinen sotilas ei ole lähtökohtaisesti tappaja, jolle väkivalta ja tappaminen ovat luonteenomaista ja helppoa toimintaa. Toimintakykyinen sotilas on ennen kaikkea toimija, joka kykenee toiminnan lisäksi sopeutumaan ja mukautumaan muuttuvaan ympäristöön sekä riittävällä tasolla tarkastelemaan ja arvioimaan toimintansa moraalisia heijastumapintoja.
Tutkielman tavoitteena on selvittää millä keinoin Puolustusvoimien varusmieskoulutuksessa pyritään kehittämään koulutettavien valmiutta tappaa vihollinen taistelutilanteessa. Tarkastelun keskiössä on psyykkinen toimintakyky. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka teoreettinen tausta-aineisto muodostuu sotilaspsykologian, yksilöpsykologian sekä sosiaalipsykologian tutkimuskirjallisuudesta. Kirjallista tausta-aineistoa täydentää haastatteluaineisto, joka muodostuu yhteensä kahdeksalle koulutustehtävissä toimivalle ammattisotilaalle toteutetun teemahaastattelun aineistosta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään abduktiivista sisällönanalyysia, jonka taustateoriana toimii General Aggression Model (GAM) -aggressiomalli. GAM-mallin kautta taistelutilanteessa tapahtuvaa tappamista tarkastellaan inhimillisen aggression muotona, johon koulutustoiminnalla pyritään vaikuttamaan.
Tutkimuksessa kyky tappavaan voimankäyttöön nähdään osana sotilaan toimintakykyä, jossa tappami-sella on välinearvollinen asema osana sotilaan toimintaa. Inhimillisen aggression muotona tappaminen ilmenee monitasoisena ja monisyisenä ilmiönä, johon vaikuttavien tekijöiden täysimääräinen määrittely on haastavaa. Myös koulutuksen näkökulmasta tappamisen ilmiö esiintyy laaja-alaisena kokonaisuutena, jolla on liittymäkohtia useisiin eri koulutuskokonaisuuksiin ja -tilanteisiin. Tappamisen kouluttamisen asemoiminen kiinteäksi osaksi yksittäistä tai useampaakaan koulutuskokonaisuutta ei ilmiön monitasoisen luonteen vuoksi ole mahdollista, vaan ilmiö heijastuu sotilaskoulutuksen toteutukseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Elementtejä tappamisen kouluttamisesta sisältyy ampumakoulutuksen ja taistelukoulutuksen lisäksi esimerkiksi kansalaiskasvatukseen ja sotilasetiikan opetukseen.
Keskeisimmiksi tappavan voiman käyttöön vaikuttaviksi tekijöiksi psyykkisen toimintakyvyn kannalta osoittautuivat toiminnan oikeutuksen kokemus, minäpystyvyyden tunne, sinnikkyys, ryhmäkiinteys ja auktoriteetti. Koulutusmetodien osalta merkittävimpään rooliin nousivat toiminnan automatisointi sekä taistelukentän toimintaympäristöön totuttaminen. Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja oli automaatiotason toimintaan tähtäävän koulutuksen korostunut rooli koulutuksessa. Toinen keskeinen havainto oli koulutusolosuhteilta ja -tilanteilta edellytettävä realistisuus. Koulutustilanteiden tulisi kuvata taistelukentän olosuhteita mahdollisimman kattavasti ja realistisesti. Kolmas havainto koskee tappamisen roolia osana sotilaan toimintaa. Toimintakykyinen sotilas ei ole lähtökohtaisesti tappaja, jolle väkivalta ja tappaminen ovat luonteenomaista ja helppoa toimintaa. Toimintakykyinen sotilas on ennen kaikkea toimija, joka kykenee toiminnan lisäksi sopeutumaan ja mukautumaan muuttuvaan ympäristöön sekä riittävällä tasolla tarkastelemaan ja arvioimaan toimintansa moraalisia heijastumapintoja.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]