Selvityksen rajoittaminen laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa : erityisesti asianosaisen oikeusturvan näkökulmasta
Kavon, Camilla (2019-08-13)
Selvityksen rajoittaminen laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa : erityisesti asianosaisen oikeusturvan näkökulmasta
Kavon, Camilla
(13.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625542
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625542
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lisäselvityksen rajoittamista 1.1.2020 voimaan astuvassa laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa erityisesti asianosaisen oikeusturvan näkökulmasta. Uuden säännöksen mukaan hallintotuomioistuin voisi tulevaisuudessa rajoittaa lisäselvityksen toimittamista asettamalla määräajan, jonka jälkeen toimitetun selvityksen hallintotuomioistuin voi jättää huomioon ottamatta. Hallintoprosessuaalista menettelyä ohjaavia asianosaisen oikeusturvaa suojaavia elementtejä erittelemällä selvitetään, miten selvityksen rajoittaminen vaikuttaa asianosaisen perustuslaillisiin oikeuksiin ja säilyykö oikeusturvan taso uudistuksen jälkeen riittävänä. Tutkielmassa tuodaan esiin seikkoja, jotka lainkäyttäjän olisi säännöstä sovellettaessa hyvä ottaa huomioon.
Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu sekä voimassa olevasta oikeudesta että vielä lainsäädäntövaiheessa olevasta materiaalista. Lakiuudistuksen osalta työn lähteinä on käytetty lain valmistelun eri vaiheissa kertynyttä aineistoa: hallituksen esitysluonnoksia, työryhmämietintöjä ja eri viranomaistahojen lausuntoja. Uutta selvityksen rajoitussäännöstä on tarkastelu kattavasti myös sellaisen oikeuskirjallisuuden ja lainsäädäntöaineiston valossa, joka koskee selvityksen toimittamista osana prosessia eri prosessilajeissa – siviili- ja rikosprosesseissa – sekä Ruotsin hallintoprosessissa. Uuden säännöksen ohella asianosaisen oikeusturvaa koskevalla aineistolla on merkittävä rooli osana tutkimusta. Oikeusturvanäkökulmaa on lähestytty eurooppaoikeudellisten lähteiden kautta ottaen huomioon muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen hallintoprosessille asettamat vaatimukset. Edelleen tutkimusaineistona on käytetty oikeusturvaperusoikeutta ja hallintoprosessin asiakkaan oikeusturvavaatimuksia käsittelevää kansallista säädösaineistoa ja oikeuskirjallisuutta.
Keskeisenä tutkimustuloksena tutkielmassa esitetään vuoden 2020 alussa voimaan tulevan selvityksen rajoittamista koskevan säännöksen olevan sopusoinnussa hallintoprosessin asianosaista suojaavien oikeusturvavaatimusten kanssa. Kiinnittämällä huomiota selvityksen rajoitusmääräyksen muotoon tuomioistuin voi välttää asianosaisen väärinkäsitykset ja rajoitusmääräyksen mahdollistamat ongelmatilanteet. Parhaimmassa tapauksessa hallintotuomioistuin voi käyttää selvityksen rajoitusmääräystä tehokkaana prosessin sujuvuutta edistävänä työkaluna, joka turvaa osaltaan prosessin viivytyksettömyyttä.
Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu sekä voimassa olevasta oikeudesta että vielä lainsäädäntövaiheessa olevasta materiaalista. Lakiuudistuksen osalta työn lähteinä on käytetty lain valmistelun eri vaiheissa kertynyttä aineistoa: hallituksen esitysluonnoksia, työryhmämietintöjä ja eri viranomaistahojen lausuntoja. Uutta selvityksen rajoitussäännöstä on tarkastelu kattavasti myös sellaisen oikeuskirjallisuuden ja lainsäädäntöaineiston valossa, joka koskee selvityksen toimittamista osana prosessia eri prosessilajeissa – siviili- ja rikosprosesseissa – sekä Ruotsin hallintoprosessissa. Uuden säännöksen ohella asianosaisen oikeusturvaa koskevalla aineistolla on merkittävä rooli osana tutkimusta. Oikeusturvanäkökulmaa on lähestytty eurooppaoikeudellisten lähteiden kautta ottaen huomioon muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen hallintoprosessille asettamat vaatimukset. Edelleen tutkimusaineistona on käytetty oikeusturvaperusoikeutta ja hallintoprosessin asiakkaan oikeusturvavaatimuksia käsittelevää kansallista säädösaineistoa ja oikeuskirjallisuutta.
Keskeisenä tutkimustuloksena tutkielmassa esitetään vuoden 2020 alussa voimaan tulevan selvityksen rajoittamista koskevan säännöksen olevan sopusoinnussa hallintoprosessin asianosaista suojaavien oikeusturvavaatimusten kanssa. Kiinnittämällä huomiota selvityksen rajoitusmääräyksen muotoon tuomioistuin voi välttää asianosaisen väärinkäsitykset ja rajoitusmääräyksen mahdollistamat ongelmatilanteet. Parhaimmassa tapauksessa hallintotuomioistuin voi käyttää selvityksen rajoitusmääräystä tehokkaana prosessin sujuvuutta edistävänä työkaluna, joka turvaa osaltaan prosessin viivytyksettömyyttä.