Siirry sisältöön
Piirroskuva. Palloja, jotka yhdistyvät toisiinsa viivoilla.
Juttutyyppi  Blogi

Vertaisoppimisen soveltaminen taitopajaopetuksessa

Milloin kokeilit viimeksi uusia pedagogisia menetelmiä opetuksessa? Jaan terveysalan lehtorina yhden kokemuksen omasta hoitotyön taitopajaopetuksen kokeilustani, joka liittyi verisuonikanylointiin.

Kolmannen lukukauden sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat kliinisiä kädentaitoja taitopajaopetuksessa, jota järjestetään sairaalaympäristöä mukailevissa hoitoluokissa.

Tavoitteena on kriittisen pedagogiikan mukainen yhdessä oppiminen, asioiden ja ilmiöiden kriittinen tarkastelu erilaisista näkökulmista sekä kyseenalaistaminen. Tarkoituksena on aktivoida opiskelijat keskustelemaan, jakamaan aikaisempia kokemuksiaan ja pohtimaan toiminnan perusteita näytön perusteella.

Olen aloittanut omat taitopajani teoriakoosteella, jossa käsittelen tiiviisti aihetta. Teoriaosiota seuraa käytännön harjoittelu opettajan ohjauksessa.

Tarve opetuksen kehittämiseen syntyi lukukaudella aikaisemmin toteutetun suoniverinäytteenotto-opetuksen kokemuksista.

Opettajan ajan riittäminen jokaiselle opiskelijaparille oli haaste.

Luokkatilassa oli yhtäaikaisesti 13–14 opiskelijaa, ja aikaa oli käytössä kolme tuntia taukoineen. Käytännössä opiskelijat toimivat pareittain heille rakennetuissa näytteenottopisteissä. Opiskelijat tutustuivat välineisiin, pohtivat aseptiikkaa ja ottivat lopulta opettajan ohjauksessa verinäytteen.

Opettajan ajan riittäminen jokaiselle opiskelijaparille oli haaste, ja käytettävissä olleen ajan puitteissa opiskelijat ehtivät harjoitella näytteenottoa vain yhden onnistuneen suorituksen verran.

Miten lisätä opetusresurssia ilman lisäresursseja?

Heräsi kysymys, miten lisätä opetusresurssia taitopajaharjoitteluun ilman lisäresursseja. Vertaisoppimisen hyödyistä on paljon näyttöä, ja se soveltuu hyvin Diakonia-ammattikorkeakoulun määrittämiin keskeisiin arvoihin kuten avoin vuorovaikutus sekä laadukas ja tuloksellinen toiminta. Lähdin rohkeasti pohtimaan, voisiko menetelmää hyödyntää taitopajaopetuksessa.

Viimeisenä opintovuonna sairaanhoitajaopiskelijat suorittavat Hoitotyön asiantuntijuus -harjoittelun. Harjoittelun tavoitteisiin kuuluu hoitotieteelliseen tutkimukseen perustuvan ohjaus- tai esitystilanteen suunnittelu ja toteutus sekä opiskelijoiden ohjaus ja palautteen antaminen.

Päätin tarjota kahdelle viimeisen vuoden opiskelijalle mahdollisuutta osallistua verisuonikanyloinnin taitopajaan osana asiantuntijuusharjoittelua. Taitopajassa perehdytään kanyylin käyttöön ja harjoitellaan sen laittamista käteen. Rekrytoidut opiskelijat työskentelivät ensihoidossa, ja heillä oli vahva kliininen kädentaito ja teoriaosaaminen.

Opiskelijat lähtivät mielellään mukaan apuopettajiksi opetustilanteeseen.

Opiskelijat lähtivät mielellään mukaan apuopettajiksi opetustilanteeseen. Apuopettajat valmistautuivat taitopajaan perehtymällä kirjallisuuteen. Lisäksi he valmistelivat kanyylin seurannasta ja hoidosta lyhyen alustuksen, joka perustui alueen yliopistollisen sairaalan vastikään päivitettyyn ohjeeseen.

Vertaisoppimisen soveltaminen käytännössä

Taitopajaopetus alkoi tutun rakenteen mukaisesti, ja kävimme opiskelijoiden kanssa läpi verisuonikanyloinnin teoreettisia periaatteita keskustellen ja kokemuksia jakaen.

Apuopettajat olivat valmistelleet PowerPoint-koosteen, jota he hyödynsivät omassa kanyloinnin seurantaan liittyvässä osiossaan. Lopuksi toinen apuopettaja demonstroi kanyylin asettamisen harjoituskäteen. Oma roolini opettajana oli seurata tilanteen etenemistä sekä tukea ja aktivoida keskustelua.

Käytännön harjoittelu tehtiin pareittain opiskelijoille rakennetuissa kanylointipisteissä. Jaoimme parit siten, että itse seurasin osaa pareista ja apuopettajilla oli omat opiskelijaparit seurattavinaan.

Opiskelijat tutustuivat välineisiin, perehtyivät aseptiikkaan ja tekivät kanyloinnin toisilleen intensiivisessä ohjauksessa. Opettajana kannoin vastuun kokonaistilanteesta, oikeiden tekniikoiden käytöstä ja ennen kaikkea opiskelijaturvallisuuden varmistamisesta.

Ensimmäistä kertaa kaikki opiskelijat onnistuivat verisuonikanyloinnissa

Taitopajaopetuksen tulos poikkesi aikaisemmista kerroista siten, että jokainen opiskelija sai onnistuneen kanylointikokemuksen, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen pitämissäni kanylointitaitopajoissa. Lisäksi heille jäi aikaa harjoitella kanylointia jopa useampaan kertaan toisiinsa sekä harjoituskäteen.

Palautteen perusteella opiskelijat kokivat apuopettajien mukana olon hyödylliseksi. Heillä oli mahdollisuus harjoitella useita kertoja, ja ohjaus ja tuki olivat intensiivistä. Apuopettajat kokivat opetustilanteen ja oman roolinsa myönteisenä, he ilmoittivat olevansa valmiita tulemaan uudestaan milloin vain.

Opiskelijat pääsivät verkostoitumaan ja jakamaan kokemuksiaan yleisesti opiskelusta.

Yllättävä palaute liittyi opetuksen taukoihin, joiden aikana myöhemmän vaiheen opiskelijat ja kolmannen lukukauden opiskelijat pääsivät verkostoitumaan ja jakamaan kokemuksiaan yleisesti opiskelusta. Opetuksen vuorovaikutustilanteet koettiin antoisiksi, ja niiden mahdollistamista toivottiin lisää.

Opettajan näkökulmasta kokeilu oli onnistunut. Uutena tehtävänäni oli seurata opetuksen aikana opiskelijoiden toiminnan lisäksi myös apuopettajien toimintaa ja varmistaa sen turvallisuus. Oppimisilmapiiri oli kokemuksellisen oppimisen periaatteiden mukaisesti avoin, turvallinen ja vuorovaikutuksellinen.

Opiskelijoilla oli mahdollisuus, ei ainoastaan kokeilla, vaan harjoitella kanylointia onnistuneesti. Apuopettajien käytännön kokemukset laajensivat taitopajaopetuksen keskusteluiden ulottuvuuksia. Onnistumista edisti motivoitunut ja oppimishaluinen opiskelijaryhmä sekä onnistunut apuopettajien rekrytointi ja luottamus heidän osaamiseensa.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123387