Genetiivisubjekti subjektina
Leino, Katariina (2019-05-15)
Genetiivisubjekti subjektina
Leino, Katariina
(15.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019053117957
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019053117957
Tiivistelmä
Genetiivisubjekti on ei-finiittisen rakenteen subjekti, joka nousi yhdeksi subjektin lajeista
vasta Isossa suomen kieliopissa (2004). Genetiivisubjekti on luokiteltu aiemmin muun
muassa datiivigenetiiviksi ja datiiviadverbiaaliksi, ja genetiivisubjektilliset rakenteet ovat
saaneet omia lauseenjäsenasemiaan suhteessa hallitsevaan lauseeseen. Yhtä kaikki siirtymä
verbinmääriteluokista subjektiasemaan on suuri. Siitä motivoituu myös tutkimuksen
oppihistoriallinen näkökulma: genetiivisubjekti on saanut subjektiasemansa vasta pitkän
historian päätteeksi.
Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on ollut selvittää, millaiseksi subjektin kategoria on
hahmottunut ennen ja nyt sekä ennen kaikkea tämän historiallisen jatkumon valossa tutkia,
onko genetiivisubjektia syytä pitää subjektina. Aineisto- ja teoriapohjana käytän eri
aikakausien keskeisiä lauseoppeja ja lauseoppia käsitteleviä tutkimusartikkeleita. Käsittelen
ensin subjektin kategoriaa ennen ja nyt. Tämän jälkeen tarkastelen ISK:ssa genetiivisubjektillisiksi
analysoituja rakenteita oppihistoriallisesti keskeisissä lauseopinkuvauksissa
ennen ISK:ta, ISK:ssa ja edelleen Jaakko Leinon genetiivisubjektin syntaktista ja
semanttista historiaa käsittelevässä artikkelissa vuodelta 2015. Genetiivisubjektin subjektiuden
arvioinnissa tukeudun Helasvuon ja Huumon artikkelissaan käyttämään lauseenjäsennysmalliin,
joka pyrkii ottamaan huomioon sekä morfosyntaktiset, semanttiset että
diskurssipiirteet.
Aineiston analyysi osoittaa, että vaikka partitiivisubjektista ollaan kiistelty vuosia, subjektin
kategoria alalajeineen Setälän lauseopista ISK:iin asti on säilynyt lähes muuttumattomana.
Genetiivisubjektin siirtymä infiniittisten rakenteiden subjektipersoonasta tai datiivigenetiivistä
subjektiasemaan näyttäytyy luontevana ISK:ssa genetiivisubjektillisten
rakenteiden analyysin valossa. Kun otetaan sekä morfosyntaktiset, semanttiset että diskurssipiirteet,
on selvää, että genetiivisubjektia on perusteltua pitää subjektina: sillä on
runsaasti prototyyppisen nominatiivisubjektin ominaisuuksia genetiivisijastaan ja infiniittisestä
predikaatistaan huolimatta.
vasta Isossa suomen kieliopissa (2004). Genetiivisubjekti on luokiteltu aiemmin muun
muassa datiivigenetiiviksi ja datiiviadverbiaaliksi, ja genetiivisubjektilliset rakenteet ovat
saaneet omia lauseenjäsenasemiaan suhteessa hallitsevaan lauseeseen. Yhtä kaikki siirtymä
verbinmääriteluokista subjektiasemaan on suuri. Siitä motivoituu myös tutkimuksen
oppihistoriallinen näkökulma: genetiivisubjekti on saanut subjektiasemansa vasta pitkän
historian päätteeksi.
Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on ollut selvittää, millaiseksi subjektin kategoria on
hahmottunut ennen ja nyt sekä ennen kaikkea tämän historiallisen jatkumon valossa tutkia,
onko genetiivisubjektia syytä pitää subjektina. Aineisto- ja teoriapohjana käytän eri
aikakausien keskeisiä lauseoppeja ja lauseoppia käsitteleviä tutkimusartikkeleita. Käsittelen
ensin subjektin kategoriaa ennen ja nyt. Tämän jälkeen tarkastelen ISK:ssa genetiivisubjektillisiksi
analysoituja rakenteita oppihistoriallisesti keskeisissä lauseopinkuvauksissa
ennen ISK:ta, ISK:ssa ja edelleen Jaakko Leinon genetiivisubjektin syntaktista ja
semanttista historiaa käsittelevässä artikkelissa vuodelta 2015. Genetiivisubjektin subjektiuden
arvioinnissa tukeudun Helasvuon ja Huumon artikkelissaan käyttämään lauseenjäsennysmalliin,
joka pyrkii ottamaan huomioon sekä morfosyntaktiset, semanttiset että
diskurssipiirteet.
Aineiston analyysi osoittaa, että vaikka partitiivisubjektista ollaan kiistelty vuosia, subjektin
kategoria alalajeineen Setälän lauseopista ISK:iin asti on säilynyt lähes muuttumattomana.
Genetiivisubjektin siirtymä infiniittisten rakenteiden subjektipersoonasta tai datiivigenetiivistä
subjektiasemaan näyttäytyy luontevana ISK:ssa genetiivisubjektillisten
rakenteiden analyysin valossa. Kun otetaan sekä morfosyntaktiset, semanttiset että diskurssipiirteet,
on selvää, että genetiivisubjektia on perusteltua pitää subjektina: sillä on
runsaasti prototyyppisen nominatiivisubjektin ominaisuuksia genetiivisijastaan ja infiniittisestä
predikaatistaan huolimatta.