Siirry sisältöön
vaaleanpunasävyinen kuva, jossa auringonlasku ja kaksi ihmishahamoa istumassa tuoleilla sen edessä
Juttutyyppi  Blogi

Miten ammattilainen voi tukea lapsensa menettänyttä? 

Monet Diakin kouluttamat ammattilaiset joutuvat työssään kohtaamaan lapsen kuoleman. Tilanne on haastava niin kokeneelle kuin vastavalmistuneellekin. Kirjoitamme aiheesta lapsen kuoleman kokeneen vanhemman näkökulmasta.

Lapsen kuoleman voi joutua kohtaamaan elämän eri vaiheissa. Lapsi on aina vanhemmalleen lapsi, vaikka hän olisi kuollut kohtuun tai elänyt aikuiseksi saakka. Suru on yhtä voimakasta, vaikka ulkopuolisesta tilanteet voivat vaikuttaa erilaisilta. Tavallisesti vanhempi kuolee ennen lastaan, ja lapsen kuollessa vanhemmat kokevat järjestyksen olevan väärä.

Selviytymisprosessissa vanhempien suru näyttäytyy moniulotteisena. Monet kokevat vihaa, sumuisuutta ja tuskaa. Lapsen kuolemassa on vaikea nähdä hyvän kuoleman piirteitä, mutta tapahtuneen jälkihoidosta voidaan silti suoriutua hyvin. Vanhempien reaktiot lapsen kuolemaan vaihtelevat kestoltaan, fyysisyydeltään ja voimakkuudeltaan. Kuvaus surun aaltoilevuudesta pitää paikkansa.

Empatia on paikallaan

Lapsen kuoleman kokeneet joutuvat usein syyllisyyden tunteiden valtaan. Vanhemman voi olla vaikea uskoa, että vauvan tai pienen lapsen voi menettää vielä nykyaikana. Lapsen sairauden tai huumeongelman aiheuttaman kuoleman kohdalla vanhempi voi kokea yhtä aikaa helpotusta ja syyllisyyttä. Vanhempi voi kokea epäonnistuneensa tehtävässään ja hän saattaa etsiä syyllistä itsestään, terveydenhoitohenkilöstöstä tai kenestä tahansa lähellä olevasta.

Vanhemman voi olla vaikea uskoa, että vauvan tai pienen lapsen voi menettää vielä nykyaikana.

Kun ammattilainen ja lapsensa menettänyt kohtaavat, empatia on sallittua. Vanhemman tai perheen kohtaamisessa menetyksen ohittaminen on loukkaavaa, ja osanoton näyttäminen on paikallaan. Aito kohtaaminen on kuuntelemista ja sen tunnistamista, minkälaista apua ja tukea juuri tämä lapsensa menettänyt vanhempi tai perhe tarvitsee. On hyvä muistaa, että suru ja sen ilmaisutavat vaihtelevat perheittäin, yksilöittäin ja perheen sisällä, koska kaikilla on omanlaiset taustansa ja kokemuksensa. Myös kulttuuri ja uskonnollinen näkemys vaikuttavat kuoleman kohtaamisen ja suremisen tapaan.

Ammattilaiselle vaikeinta voi olla tuntemus siitä, ettei ole riittäviä sanoja. Surua ei voi lohduttaa, selittää, neuvoa tai piristää pois, vaan surevan tuskalle pitää antaa tilansa. Kaikki tunteet ovat sallittuja; puheelle ja hiljaisuudelle on paikkansa.

Ammattilainen aktiivisena tuen tarjoajana

Ammattilaisten tehtävänä on huolehtia, että vanhempi ja koko perhe voivat käydä tapahtuneen läpi juuri heille sopivalla tavalla ammattilaisen kanssa ja että he saavat tukea sekä tarvitsemiaan palveluita. Lapsensa menettäneelle ammatti-ihminen on parhaimmillaan henkilö, joka seuraa hänen vointiaan ja ohjaa tarvittaessa lisäavun piiriin.

Lapsensa menettänyt voi kokea helpottavana, että hän voi purkaa oloaan ammattilaiselle ilman, että hänen täytyy lohduttaa tätä. Sukulaisten ja tuttavien keskellä lapsensa menettänyt voi joutua itse tukijan tai lohduttajan rooliin. Tuskan tuntemukset voivat olla äärettömän syviä. Ammattilaisen tulisi tunnistaa, milloin on kyse pitkittyneestä surusta, joka on syytä hoitaa.

Joskus vanhempi voi alkushokin suojaamana ajatella, ettei tarvitse apua, mutta kokeekin sen myöhemmin tarpeelliseksi. Tämän vuoksi on hyvä ennakoida tilanteen muuttumista ja sopia tapaaminen myöhempään ajankohtaan. Usein vanhemman toimintakyky laskee, eikä hän välttämättä jaksa itse ottaa uudelleen yhteyttä.

Parisuhteessa elävien, yhteisen lapsen menettäneiden surut voivat erota toisistaan.

On selvää, että suuret muutokset vaikuttavat mahdolliseen parisuhteeseen. Parisuhteessa elävien, yhteisen lapsen menettäneiden surut voivat erota toisistaan. Vanhempien rooleilla perheessä saattaa olla vaikutusta tapaan, jolla he surevat. Usein jompikumpi kannattelee perhettä alkuvaiheessa, minkä takia hän saattaa uupua vasta paljon myöhemmin. Vanhemmat saattavat tarvita ammattilaisilta tukea parisuhteelleen lapsen kuoleman jälkeen.

Lapsen menetys koskee koko perhettä: sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia. Surussa on erilaisia rooleja, joten esimerkiksi isovanhempi voi huomaamattaan uupua tukiessaan lapsensa perhettä. Eri-ikäiset sisarukset käsittelevät kuolemaa ja surua ikätasonsa mukaisesti, ja he saattavat tarvita ammattiapua tilanteessaan.

Vertaistuen voima

Vertaistuki on saman kokeneen tukea kaltaiselleen. Vertaiset ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa toistensa kanssa, mikä helpottaa keskinäistä ymmärrystä. Vertaistuen arvo näkyy jo siinä, että joku surun tietä pidemmällä kulkeva osoittaa pystyneensä jatkamaan elämää traumaattisen kokemuksen jälkeen. Vertaisille voi kertoa tunteista ja asioista, joita muut eivät ole ehkä valmiita jakamaan.

Lapsensa menettäneiden vertaistukea on saatavilla valtakunnallisesta KÄPY-Lapsikuolemaperheet-yhdistyksestä. Vertaisryhmiä voi olla myös paikallisissa kriisikeskuksissa ja seurakunnilla. Myös internetissä on useampia vertaistukiryhmiä lapsensa menettäneille.

Vanhemmat on hyvä ohjata melko pian ensishokin jälkeen vertaistuen piiriin. Vanhemmille kannattaa antaa suorat yhteystiedot valmiiksi etsittyinä ja tulostettuina. Vertaistuki on usein alkuvaiheessa parasta tukea, sillä saman kokenut vertainen kestää asiasta puhumisen.

Lapsen kuoleman käsittely opintojen aikana

Lapsen kuoleman kohtaamista on hyvä käsitellä opintojen aikana, jotta opiskelijoilla olisi tietoa ja työkaluja työelämän tilanteita varten. Diakissa tehdyn tuoreen opinnäytetyön mukaan kokemusasiantuntijoista, työnohjauksesta ja kokeneista kollegoista on hyötyä lapsikuolemaperheitä kohdatessa. Opinnäytetyön tekijät ehdottavat opetussuunnitelmiin lisättäväksi kokemusasiantuntijavierailuja. Kuolemaan johtavien tilanteiden harjoittelu ja simulointi olisi suositeltavaa lisätä kaikkien Diakin koulutusalojen opetussuunnitelmiin.


Erja Mesikämmen menetti 4-vuotiaan tyttärensä äkillisesti vuonna 2007. Erja toimi pitkään KÄPY-Lapsikuolemaperheet ry:n hallituksessa ja lehden toimituksessa.

Ulla Niittyinperä menetti yllättäen terveen poikavauvansa synnytyksen aikana vuonna 2009. Ulla toimi vapaaehtoisena perustajana vuonna 2009–2010 kahdeksan kohtukuoleman kokeneen äidin kanssa vertaistukea ja tietoa tarjoavalle nettisivustolle.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199242

Lisälukemista

www.kapy.fi

www.kohtukuolema.fi

Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen – hoitosuositus:

https://www.hotus.fi/akillisesti-kuolleen-henkilon-laheisten-tukeminen-hoitosuositus/

Dillström, A.-M., Doyle, E. (2018) Lapsikuolemaperheiden kohtaaminen: – kokemusasiantuntijuus osana sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutusta. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/141080

Hiltunen, H-R. (2016) Lapsen ja nuoren surun tukeminen. Opas lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Karelia-ammattikorkeakoulu.

Itkonen, J. (2018) Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun – Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4363-1

KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry. Materiaalipankki. Materiaalipankki ammattilaisille. https://kapy.fi/ammattilaiselle/