Diakin opiskelijat tyytyväisiä kliinisen oppimisympäristön laatuun
Terveyspalvelujen käyttäjien halutaan osallistuvan aktiivisesti alan palvelujen uudistuksiin ja kehittämiseen. Myös koulutuksessa terveyspalveluiden käyttäjät nähdään nykyisin aktiivisina osallistujina ja yhteistyökumppaneina. Lisäksi monet tutkimukset tukevat näkemystä siitä, että opiskelijan ja terveyspalvelujen käyttäjien suhde on keskeinen osa kliinisen oppimisympäristön viitekehystä.
Vuodesta 2007 lähtien kliinisen oppimisympäristön ja opiskelijaohjauksen kehittämistyötä on tehty kansallisella tasolla opiskelijaohjauksen laatukyselyn (CLES-kysely) palautteiden perusteella. CLES-kysely koostuu taustatietokysymyksistä ja CLES-mittarista modifioiduista työyksikön ilmapiiriä, hoidon lähtökohtia, ohjauksellisiin lähtökohtia, ohjaussuhteen toimivuutta sekä opettajaa teorian ja käytännön integraation mahdollistajana mittaavista väittämistä. Laatukyselyn käyttöönoton myötä oppimisympäristön laatu on mittarin mukaan saavuttanut Suomessa hyvän tason kuluneiden reilun 10 vuoden aikana.
Suomen lisäksi useissa muissa maissa käytössä oleva CLES-mittari antaa vertailukelpoista arviointitietoa harjoittelupaikkojen laadusta ja niiden kehittämistarpeista. Opiskelijan ja terveyspalvelujen käyttäjien (jatkossa potilaan) välinen suhde on liitetty uutena dimensiona opiskelijaohjauksen laatukyselyyn vuodesta 2018 lähtien 19:ssa suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa. Opiskelija-potilassuhdetta mitataan 13 väittämällä, jotka kuvaavat suhteen keskeisiä piirteitä sekä opiskelijan ja potilaan roolia yhteistyösuhteessa.
Diakin opiskelijoiden arviot hyviä
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä harjoittelussa olleille tehdään vuosittain CLES-kysely. Vuonna 2018 Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoista 216 vastasi kyselyyn, ja tulokset olivat hyvät. Opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä työyksikön ilmapiiriin, hoidon lähtökohtiin, ohjauksellisiin lähtökohtiin, ohjaussuhteen toimivuuteen ja opiskelija-potilassuhteeseen (erittäin hyvä = 8, asteikolla 1–10).
Opettajan rooliin teorian ja käytännön integroijana oltiin myös kokonaisuutena varsin tyytyväisiä (hyvä = 6,1–8,0), mutta yksittäisten väittämien kohdalla tyytyväisyys vaihteli tyydyttävän ja erittäin hyvän välillä. Alhaisimmat arvosanat liittyivät opettajaan harjoittelupaikan työryhmän jäsenenä ja opettajan pedagogisen asiantuntemuksen käyttöön harjoittelupaikassa.
Tyytyväisyys opiskelija-potilassuhteeseen oli erittäin hyvä, mikä kertoo ihmisläheisen ja vastavuoroisen suhteen toteutumisesta.
Kokonaistyytyväisyys opiskelija-potilassuhteeseen oli erittäin hyvä, mikä osaltaan kertoo ihmisläheisen ja vastavuoroisen opiskelija-potilassuhteen toteutumisesta. Vastausten perusteella opiskelija-potilassuhteissa on kuitenkin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota terveyspalvelujen käyttäjien omaan kokemukseen perustuvan asiantuntijuuden hyödyntämiseen harjoittelun aikaisessa oppimisessa.
Terveyspalvelujen käyttäjillä on paljon arvokasta kokemuksellista tietoa omaan vointiinsa ja hoitoonsa liittyvistä asioista. Oman tilanteensa asiantuntijoina ja palautteen antajina heillä on tärkeä rooli opiskelijoiden oppimisprosesseissa ja koulutuksen laadun arvioinnissa.
Hyvää oppimisilmapiiriä rakennetaan yhdessä
Kyselyn tulokset ovat erittäin ilahduttavia ja kertovat laadukkaasta harjoittelun ohjauksen toteutumisesta. Diak kouluttaa ihmisläheisiä, osaavia ammattilaisia työelämän ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien tarpeisiin. Opiskelijoiden antaman palautteen perusteella olemme onnistuneet koulutustehtävässämme, mutta toki paljon on vielä kehitettävää.
Harjoittelun ohjauksessa opiskelijan, työyhteisön ja opettajan yhteistyön muotoja tulee kehittää, jotta aidosti edistetään teoreettisten opintojen ja käytännön taitojen integroitumista harjoittelujaksojen aikana. Meidän kaikkien vastuulla on edistää opiskelijaohjauksen laatulupauksen ”Opiskelija toimii ihmisläheisesti asiakkaan ja hänen läheistensä kohtaamisessa” toteutumista niin koulutuksen aikana kuin myöhemmin työelämässäkin.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199238
Tarkemmin CLES-kyselystä
Saarikoski, M. (2002). Clinical learning environment and supervision. Development and validation of the CLES evaluation scale. (Doctoral dissertation, University of Turku, Annales Universitatis Turkuensis, D 525.) Turku: University of Turku. Saatavilla https://www.utupub.fi/handle/10024/5820
Saarikoski, M., Isoaho, H., Warne, T. & Leino-Kilpi, H. (2008). The nurse teacher in clinical practice: Developing the new sub-dimension to the clinical learning environment and supervision (CLES) scale. International Journal of Nursing Studies, 45(8), 1233–1237.
Saarikoski, M. & Strandell-Laine, C. (toim.), The CLES-scale: An evaluation tool for healthcare education. Switzerland: Springer.
Tarkemmin opiskelijan ja terveyspalvelujen käyttäjien välisestä yhteistyösuhteesta
Suikkala, A. (2007). Nursing student-patient relationship and associated factors. (Doctoral dissertation, University of Turku, Annales Universitatis Turkuensis, D 525.) Turku: University of Turku. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-3463-8
Suikkala, A. (2018). How can patient relationships and patient experiences be better utilised in students’ clinical learning? Teoksessa M. Saarikoski & C. Strandell-Laine (toim.), The CLES-Scale: An Evaluation Tool for Healthcare Education (s. 91–101).