Kyl lääkärin työssä mä ainakin joudun päivittäin opettamaan – Lääkäriopiskelijoiden ja noviisilääkäreiden kokemuksia vertaisopettamisesta
Lahtiluoma, Krista (2019-01-28)
Kyl lääkärin työssä mä ainakin joudun päivittäin opettamaan – Lääkäriopiskelijoiden ja noviisilääkäreiden kokemuksia vertaisopettamisesta
Lahtiluoma, Krista
(28.01.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902286630
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201902286630
Tiivistelmä
Lääkäri tarvitsee tulevaisuudessa yhä uudenlaisia taitoja ja vuorovaikutuksen tapoja muun muassa teknologian kehityksen myötä. Opetus- ja ohjausvelvollisuus kuuluu lääkärin ammattiin, jossa oppiminen perustuu paljolti roolimalleihin ja mallioppimiseen. Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa perustutkinto-opiskelijoiden on mahdollista hakeutua valinnaiselle lääketieteen pedagogiikan opintopolulle, jossa he pääsevät opiskelemaan pedagogiikkaa ja kehittämään opetus- ja ohjaustaitojaan vertaisopettamisen kautta.
Tutkimuksessa selvitettiin lääkäriopiskelijoiden ja noviisilääkäreiden kokemuksia vertaisopettamisesta lääketieteen koulutuksessa, sekä sitä, minkälainen rooli vertaisopettamisella on lääkärin asiantuntijuuden kehittymisessä. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineistona käytettiin kuutta lääketieteen nykyisen tai entisen, vertaisopettamisesta ja lääkärin työstä kokemusta omaavan opiskelijan kanssa käytyä teemahaastattelua.
Vertaisopettamiseen liitetyt kokemukset ovat pääasiassa positiivisia. Vertaisopettamista arvioidaan pedagogisesta ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Vertaisopettamista voidaan hyödyntää etenkin käytännön kliinisten taitojen opettelussa. Opettaminen on myös tehokas oppimismenetelmä opettajalle. Opiskelijoiden kesken tapahtuva opetus ja oppiminen koetaan usein myös helposti lähestyttäväksi tilanteeksi, ja kynnys kysyä ja epäonnistua on matalampi. Vertaisopettamisessa korostuu myös oppimisen yhteistoiminnallisuus. Lääkärin työhön yhdistetään vahvasti opettajan ja ohjaajan rooli, jota vertaisopettamisen kautta voidaan opetella. Vertaisopettamisen kautta harjoitellaan erityisesti vuorovaikutustaitoja. Vertaisopetuksen avulla jatketaan myös lääkärikunnan pitkää kollegiaalisuuden perinnettä ja toimitaan toisille opiskelijoille roolimalleina. Yksi tärkeä vaikutus vertaisopettamisessa on myös lääkärin työhönkin kuuluvan epävarmuuden sietämisen harjoitteleminen.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että vertaisopettamisesta voi olla jossain määrin hyötyä sekä lääketieteen opiskelussa, että lääkärin työssä. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää paremmin vertaisopetusta vastaanottavan osapuolen kokemuksia vertaisopetuksesta. Olisi myös mielenkiintoista tutkia kaikkien lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä lääkärin eri rooleista, etenkin opetus- ja ohjausvelvollisuudesta, ja muutenkin kiinnostuksesta ohjaamiseen ja opettamiseen.
Tutkimuksessa selvitettiin lääkäriopiskelijoiden ja noviisilääkäreiden kokemuksia vertaisopettamisesta lääketieteen koulutuksessa, sekä sitä, minkälainen rooli vertaisopettamisella on lääkärin asiantuntijuuden kehittymisessä. Tutkimus toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineistona käytettiin kuutta lääketieteen nykyisen tai entisen, vertaisopettamisesta ja lääkärin työstä kokemusta omaavan opiskelijan kanssa käytyä teemahaastattelua.
Vertaisopettamiseen liitetyt kokemukset ovat pääasiassa positiivisia. Vertaisopettamista arvioidaan pedagogisesta ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Vertaisopettamista voidaan hyödyntää etenkin käytännön kliinisten taitojen opettelussa. Opettaminen on myös tehokas oppimismenetelmä opettajalle. Opiskelijoiden kesken tapahtuva opetus ja oppiminen koetaan usein myös helposti lähestyttäväksi tilanteeksi, ja kynnys kysyä ja epäonnistua on matalampi. Vertaisopettamisessa korostuu myös oppimisen yhteistoiminnallisuus. Lääkärin työhön yhdistetään vahvasti opettajan ja ohjaajan rooli, jota vertaisopettamisen kautta voidaan opetella. Vertaisopettamisen kautta harjoitellaan erityisesti vuorovaikutustaitoja. Vertaisopetuksen avulla jatketaan myös lääkärikunnan pitkää kollegiaalisuuden perinnettä ja toimitaan toisille opiskelijoille roolimalleina. Yksi tärkeä vaikutus vertaisopettamisessa on myös lääkärin työhönkin kuuluvan epävarmuuden sietämisen harjoitteleminen.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että vertaisopettamisesta voi olla jossain määrin hyötyä sekä lääketieteen opiskelussa, että lääkärin työssä. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää paremmin vertaisopetusta vastaanottavan osapuolen kokemuksia vertaisopetuksesta. Olisi myös mielenkiintoista tutkia kaikkien lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä lääkärin eri rooleista, etenkin opetus- ja ohjausvelvollisuudesta, ja muutenkin kiinnostuksesta ohjaamiseen ja opettamiseen.