Nuorten syrjäytymistä vähennetään helposti saavutettavilla palveluilla
Nuoren tie palveluihin voi olla kivinen. Oikean avun löytyminen ja sen piiriin hakeutuminen on jätetty pitkälti nuorten itsensä vastuulle. Palveluissa asiointi vaatii kuitenkin tietoa ja toimintakykyä, jota heikossa tilanteessa olevalla nuorella ei välttämättä ole.
Palveluita ei ole useinkaan suunniteltu tai niitä ei toteuteta siten, että ne tarttuisivat voimansa menettäneeseen. Asiakkuuksia määrittävät kriteerit ylläpitävät eriarvoisuutta: Joihinkin palveluihin päästääkseen nuoren on täytettävä tiettyjä kelpoisuuksia tai ehtoja. Oireita tulee usein olla riittävä määrä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Toisaalla asiakkuudelta vaaditaan määrättyä kestoa ennen kuin eteneminen seuraavaan palveluun on mahdollista.
Palveluita ei ole useinkaan suunniteltu tai niitä ei toteuteta siten, että ne tarttuisivat voimansa menettäneeseen.
Kriteerien täyttymisen arviointi vaatii asiantuntemusta. Mikäli diagnoosin tekeminen jostain syystä viivästyy, saattaa se pahentaa nuoren tilannetta. Tuloksekas työskentely edellyttää ammattilaisten luomia yhteistyöverkostoja. Tämän kaiken päälle pitäisi vielä pystyä luomaan nuoreen luottamuksellinen suhde.
Palvelut ulottuville ja yhteistyö sujuvaksi
Palveluiden saavutettavuuden parantaminen edellyttää muutoksia palvelurakenteen lisäksi palveluiden suunnitteluun, ammattilaisten koulutukseen ja lainsäädäntöön. Palveluiden suunnittelussa saavutettavuuden parantaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tieto palveluista saatetaan asiakkaiden ulottuville, palveluita tarjotaan asiakkaan omassa ympäristössä tai edistetään asiakassuhteiden jatkuvuutta. Tällöin on tärkeää tunnistaa palvelutarve sekä varmistaa palveluihin pääsyn vaivattomuus ja leimaamattomuus. Lisäksi tulee taata molemminpuolinen asiakassuhteeseen sitoutuminen ja hallittu asiakassuhteen päättäminen.
Ammattilaisten koulutuksessa pitää keskittyä työn eettisen sisällön tarkasteluun, ammattirajojen häivyttämiseen asiakkaan eduksi sekä ammattilaisten yhteistyön lisäämiseen. Lainsäädännössä voidaan edistää yhteisiä asiakas- tai hyvinvointisuunnitelmia sekä helpottaa tiedonsiirtoa.
Nuorten tarpeet ristiriidassa nykypalveluihin nähden
Palveluihin hakeutumiseen ja niiden vastaanottamiseen vaikuttavat opitut asenteet ja aiemmat kokemukset. Nuorilla kokemus vähätellyksi tulemisesta on yleinen. Kokonaisvaltainen kohtaaminen kuulostaa nuorten mielestä lähinnä strategioiden sanahelinältä. Sen sijaan nuoret kokevat, että heitä ei ehditä kuunnella, tai että heidän mielipiteensä sivuutetaan.
Nuorten elämän ajavat ahtaalle taloushuolet, arjen jaksaminen, työllistymisen vaikeudet, yksinäisyys ja heikko itsetunto, mutta niistä seuraavaan painostavaan arkeen ei ole olemassa palvelua. Kun tähän listaan lisätään vielä kouluaikaiset kiusaamiskokemukset, yhteiskunnan asettamat paineet hyvästä kansalaisuudesta ja itse pärjäämisen kulttuuri, onkin soppa valmis ja solmuja liian monta avattavaksi viidentoista minuutin vastaanotolla.
Nuorten elämän ajavat ahtaalle taloushuolet, arjen jaksaminen, työllistymisen vaikeudet, yksinäisyys ja heikko itsetunto, mutta niistä seuraavaan arkeen ei ole olemassa palvelua.
Monet varsinkin nuorille suunnatut syrjäytymisen ehkäisyn, työllistämisen tai osallisuuden edistämisen toimet lähtevät siitä, että nuorta tuetaan ensin hakeutumaan esimerkiksi tarvitsemiinsa mielenterveyspalveluihin. Vasta sen jälkeen työskentelyä voidaan jatkaa kohti muita tavoitteita, kuten työ- ja koulutuspolkujen löytymistä. Nuoren todellisen tilanteen tunnistamisen edellytyksiä ovat kuitenkin luottamuksellinen ja riittävän pitkäkestoinen suhde sekä nuoren normaaliin kehitykseen kuuluvien vaiheiden tunnistaminen. Nämä vaativat ammattilaiselta aikaa ja tahtoa aitoon kohtaamiseen.
Nuorten toiveet ja tarpeet palveluiden lähtökohdaksi
Nuoret toivovat tukea koko perheelle, ja apua muutenkin kuin akuutin kriisin kohdatessa. Mikään palvelu ei voi onnistua, jos muu arki jatkuu samanlaisena. Tämän vuoksi pitää selvittää nuoren elämäntilannetta laajemmin ja ympärillä olevien ihmisten mahdollisuuksia helpottaa arjen sujumista. Lisäksi apuna voidaan käyttää vertaistukihenkilöä, joka voi sekä kannustaa nuorta oman tilanteensa selvittelyssä että toimia ”tulkkina” nuoren ja palvelutuottajien välillä. Keskusteluavun sijaan osa nuorista hyötyy toiminnasta, jos heidän on vaikeaa ilmaista itseään puhumalla.
Nuorten palveluita on viime vuosina viety käytäntöön onnistuneesti esimerkiksi valmennuspajoilla ja osassa nuorille suunnattuja Ohjaamo-neuvontapalveluita. Niin asiakkaat kuin työntekijätkin ovat kokeneet saman katon alle yhdistetyt toiminnot myönteisesti.
Heikoimmassa asemassa olevien kanssa työskenneltäessä toimivaksi on osoittanut palvelun vieminen asiakkaan omaan ympäristöön, fyysisesti lähelle, sekä rinnalla kulkeminen. Alussa tarjotaan mahdollisuus vahvaan tukeen, jota kevennetään vähitellen asiakkaalle sopivassa tahdissa.
Avun saamisen esteitä voidaan tunnistaa tarkastelemalla palvelujärjestelmän nykyistä toimintaa ja nuorten omia toiveita avun vastaanottamiselle. Jotta tulevaisuudessa nuoret ja palvelut kohtaisivat oikea-aikaisesti ja tarpeenmukaisesti, pitää nuoret ottaa aiempaa vahvemmin mukaan suunnittelemaan ja kehittämään heille suunnattuja palveluita.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901293363