Haudasta takaisin hautaan? : Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaaritarkastelu 1960-luvulta 2000-luvulle
Haverinen, Hanna (2018-11-27)
Haudasta takaisin hautaan? : Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaaritarkastelu 1960-luvulta 2000-luvulle
Haverinen, Hanna
(27.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121350777
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121350777
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa keskityin käsittelemään Turussa Julinin tontilta 1960–1980-luvuilla arkeologisesti kaivettujen ihmisjäännösten elinkaarta. Ihmisjäännökset ovat peräisin Pyhän Hengen kirkon hautausmaalta, joka on ollut käytössä 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa. Ihmisjäännökset on myöhemmin 1990-luvulla uudelleen siunattu ja haudattu Pyhän Hengen kappeliin, joka osittain sijaitsee samalla paikalla kuin alkuperäinen hautausmaa. Tutkimuksessa tarkastelin, miten Julinin tontin ihmisjäännöksiin on niiden elinkaaren eri aikoina suhtauduttu, ja minkälaisia merkityksiä ihmisjäännöksille on minäkin hetkenä annettu. Ihmisjäännöksiä koskeva tutkimus on toistaiseksi kiinnittänyt hyvin vähän huomiota ihmisjäännösten materiaaliseen ulottuvuuteen ja säilyvyyteen. Tutkimuksessa huomioitiin sekä ihmisjäännösten materiaalisen puolen että niitä ympäröivän materiaalisen ympäristön vaikutus ihmisjäännöksistä tuotetun merkityksen luomisessa ja muutoksessa.
Tutkimuksessa hyödynsin useampaa eri lähdetyyppiä. Keskeisimmässä roolissa oli viidestä haastattelusta koostuva muistitieto. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin Julinin tontin ihmisjäännöksiin liittyvää arkistoaineistoa, joka koostui muun muassa Museoviraston ja Turun museokeskuksen hallinnollisesta arkistoaineistosta ja tutkimusraporteista.
Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaari koostui kolmesta suuremmasta ”elintapahtumasta”: arkeologisista kaivauksista, säilytyksestä sekä tutkimuksesta hammaslääketieteen laitoksella ja uudelleen hautaamisesta Pyhän Hengen kappeliin, missä ne edelleen ovat tutkimuskäytössä. Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaari ei edusta tyypillistä ihmisjäännösten elinkaarta. On harvinaista, että uudelta ajalta peräisin olevat ihmisjäännökset ovat säilyneet näin pitkään tutkijoiden käytettävissä. Tutkimuksesta ilmeni, että arkeologien parissa kiinnostus ihmisjäännöksiä kohtaan on ollut vähäistä 2000-luvulle saakka, sen sijaan ihmisjäännökset ovat olleet luonnontieteellisen ja lääketieteellisen tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, mikä näkyy myös niistä tuotetuista merkityksistä.
Julinin tontin ihmisjäännösten merkitys vaihteli elinkaaren aikana anonyymista tutkimusmateriaalista yksilöllisiksi vainajiksi. Julinin tontin ihmisjäännösten merkitys on sidoksissa niitä ympäröivään materiaaliseen ympäristöön. Arkeologisten kaivausten aikaan hautojen yhteydessä olevat ihmisjäännökset liikkuivat materiaalisen luuaineiston ja yksilöllisen vainajan välitilassa. Hammaslääketieteen laitoksella ihmisjäännökset olivat selkeimmin tutkimusmateriaali, joiden merkitys tuli niiden tutkimuksellisesta arvosta. Uudelleen hautauksen yhteydessä ihmisjäännösten materiaalinen ympäristö jälleen muuttui, mikä näkyi myös niiden merkityksen muutoksessa. Ihmisjäännökset inhimillistyivät vainajiksi, yksilöiksi.
Tutkimuksessa hyödynsin useampaa eri lähdetyyppiä. Keskeisimmässä roolissa oli viidestä haastattelusta koostuva muistitieto. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin Julinin tontin ihmisjäännöksiin liittyvää arkistoaineistoa, joka koostui muun muassa Museoviraston ja Turun museokeskuksen hallinnollisesta arkistoaineistosta ja tutkimusraporteista.
Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaari koostui kolmesta suuremmasta ”elintapahtumasta”: arkeologisista kaivauksista, säilytyksestä sekä tutkimuksesta hammaslääketieteen laitoksella ja uudelleen hautaamisesta Pyhän Hengen kappeliin, missä ne edelleen ovat tutkimuskäytössä. Julinin tontin ihmisjäännösten elinkaari ei edusta tyypillistä ihmisjäännösten elinkaarta. On harvinaista, että uudelta ajalta peräisin olevat ihmisjäännökset ovat säilyneet näin pitkään tutkijoiden käytettävissä. Tutkimuksesta ilmeni, että arkeologien parissa kiinnostus ihmisjäännöksiä kohtaan on ollut vähäistä 2000-luvulle saakka, sen sijaan ihmisjäännökset ovat olleet luonnontieteellisen ja lääketieteellisen tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, mikä näkyy myös niistä tuotetuista merkityksistä.
Julinin tontin ihmisjäännösten merkitys vaihteli elinkaaren aikana anonyymista tutkimusmateriaalista yksilöllisiksi vainajiksi. Julinin tontin ihmisjäännösten merkitys on sidoksissa niitä ympäröivään materiaaliseen ympäristöön. Arkeologisten kaivausten aikaan hautojen yhteydessä olevat ihmisjäännökset liikkuivat materiaalisen luuaineiston ja yksilöllisen vainajan välitilassa. Hammaslääketieteen laitoksella ihmisjäännökset olivat selkeimmin tutkimusmateriaali, joiden merkitys tuli niiden tutkimuksellisesta arvosta. Uudelleen hautauksen yhteydessä ihmisjäännösten materiaalinen ympäristö jälleen muuttui, mikä näkyi myös niiden merkityksen muutoksessa. Ihmisjäännökset inhimillistyivät vainajiksi, yksilöiksi.