Dialogin avulla radikalisoitumista vastaan

Pohjois-Irakissa ja Suomessa toteutettavan With Dialogue Against Radicalization –hankkeen tavoitteena on ennen kaikkea nuorten yhteiskunnallisen, paikallisen ja globaalin yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. Kansainvälisessä hanketyössä ja tutkimustiedon keräämisessä sekä aineiston analyysissä oli tärkeää luoda yhteinen ymmärrys keskeisistä käsitteistä. Määritelmämme radikalisoitumiseen liittyvistä ilmiöistä on saanut viitteitä kriittisen terrorismin tutkimuksen traditiosta, jossa lähtökohtana on linkittää ilmiö osaksi paikallisia ja globaaleja ilmiöitä, valtarakennelmia ja prosesseja (esim. Bosi ym. 2014, 1–3).

Hankkeen toiminnan suunnittelu ja toteutus perustui toiminnan järjestämiseen yhdessä nuorten kanssa. Edellytyksenä olivat luotettavat verkostot Pohjois-Irakin Duhokin ja Sulaimaniyan alueilla. Kahden alueella asuvan ja työskentelevän hanketyöntekijän kanssa yhteistyössä keräsimme mittavan kyselyaineiston, johon osallistui laajasti eri etnisiä ryhmiä edustavia opiskelijoita ja nuoria sekä pakolaisia. Kyselyn avulla tavoitettiin yhteensä vajaa 600 ihmistä Pohjois-Irakin alueella. Seuraavaksi esitellään kyselyn tuloksia.

Tieteellisesti perusteltua tietoa radikalisoitumiseen johtavista syistä tarvitaan.

Radikalisoitumisen syyt nostettava tutkimuksella esiin

Kyselyaineiston analyysi osoitti kiistattomasti, että tieteellisesti perusteltua tietoa radikalisoitumiseen johtavista syistä tarvitaan. Ilmiö on kompleksinen ja erilaisten keskenään ristiriidassa olevien arvomaailmojen ja poliittisten näkökulmien läpileikkaama.

Radikalisoitumiseen viittaavat ilmiöt ovat kyselyaineiston perusteella yleisiä: Duhokin alueella 64 henkilöä 99 henkilöstä on havainnut tai kohdannut radikalisoitumiseen liittyviä ilmiöitä tai tapahtumia asuinpaikkakunnallaan. Vastaavasti Sulaimaniyan alueella jopa 73 prosenttia kyselyyn vastaajista on havainnut alueellaan radikalisoitumista.

Sosiaalinen media ja kasvokkainen vuorovaikutus kannustavat radikalisoitumiseen

Kysyttäessä radikalisoitumiseen liittyvän propagandan eli radikalisoitumiseen kannustavan toiminnan lisääntymisestä Duhokin alueella 40 henkilöä 99 henkilöstä ja Sulaimaniyan alueella miltei 65 prosenttia vastanneista ilmoitti radikalisoitumiseen kannustavan toiminnan lisääntyneen.

Sosiaalisen median osuus kannustavassa toiminnassa korostuu: Duhokin alueella jopa 74 prosenttia vastaajista ilmoitti sosiaalisen median olevan merkityksellisin kanava radikalisoitumiseen kannustamisessa. Sulaimaniyan alueella sosiaalisen median osuus oli 40 prosenttia ja muiden joukkotiedotusvälineiden (radio ja televisio) osuus reilut 13 prosenttia.

Sulaimaniyan alueella ihmisten kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen merkitys radikalisoitumiseen kannustavassa toiminnassa oli suuri.

Sulaimaniyan alueella ihmisten kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen merkitys radikalisoitumiseen kannustavassa toiminnassa oli suuri. Yli 40 prosenttia vastaajista oli tätä mieltä. Radikalisoitumiseen kannustavaa toimintaa on Sulaimaniyan alueella havaittu tapahtuvan kouluissa ja työpaikoilla.

Kirkkojen, moskeijoiden ja muiden pyhien paikkojen merkitys on aineiston perusteella vähäinen radikalisoitumiseen liittyvään toimintaan kannustamisessa. Sulaimaniyan ja Duhokin eroja saattaa selittää se, että toinen on kaupunki- ja toinen maaseutuasuinalue.

Yksilöllisten syiden taustalla tiedonpuute ja suhde yhteiskuntaan

Kyselyn perusteella syyt, jotka ajavat yksilöitä radikalisoitumiseen liittyvät Duhokin alueella tiedonpuutteeseen (29 vastaajaa 99 vastaajasta) sekä köyhyyteen (29/99). Vain harvat vastaajat katsovat uskonnoilla olevan merkitystä yksilön radikalisoitumisessa. Duhokin alueella valtiovallan taholta koettu alistaminen eli sorto näyttäytyy yksilön kannalta miltei yhtä suurena kuin köyhyys (22/99).

Myös Sulaimaniyan alueella tiedonpuute (54 prosenttia) vaikuttaa merkittävästi yksilöllisiin syihin radikalisoitumiseen ajautumisessa. Muutoinkin kerätty aineisto on samankaltainen molemmilla alueilla: köyhyys (yli 25 prosenttia) ja kokemukset valtiovallan taholta koetusta alistamisesta (noin 20 prosenttia) ovat vastaajien mukaan yhteydessä yksilön radikalisoitumisprosessiin. Viimeksi mainittuun julkisen vallan ja yksilön väliseen ristiriitaan viittaa myös se, että miltei 60 prosenttia vastaajista näkee Irakin poliittisen kulttuurin olevan vastuussa ihmisten radikalisoitumisesta.

Pohjois-Irakin alueen poliittisen ilmapiirin katsottiin olevan jopa koko maan poliittista ilmapiiriä merkityksellisempi, noin 74 prosenttia vastaajista Sulaimaniyan alueella katsoo alueen poliittisen ilmapiirin vaikuttavan yksilöiden radikalisoitumiseen. Myös Duhokin alueen vastaajista 55 vastaajaa katsoi alueen poliittisen ilmapiirin luovan radikalisoitumista.

Sosiaalisen median ja oppilaitosten merkitys väkivaltaisen ekstremismin leviämisessä

Kysyttäessä missä sosiaalisissa ympäristöissä väkivaltaiseen ekstremismiin kannustetaan ja houkutellaan, Duhokin ja Sulaimaniyan alueilla annetut vastaukset eroavat toisistaan. Duhokin alueella suurin osa vastaajista (47/99) katsoi sosiaalisen median ja internetin merkityksen olevan suuren.

Sulaimaniyan alueella oppilaitosinstituutit toimivat sosiaalisena ympäristönä väkivaltaiselle ekstremismille.

Sulaimaniyan alueella oppilaitosinstituutit toimivat sosiaalisena ympäristönä väkivaltaiselle ekstremismille. Vastaajista 192/521 ilmoittaa oppilaitosten merkityksen olevan suuren radikalisaatioon ja väkivaltaisen ekstremismiin liittyvien ilmiöiden esiintymiselle. Sulaimaniyan alueella myös sosiaalisen medialla on merkitystä (120/521) samoin naapurustolla, perheillä ja ystäväverkostoilla (88/521).

Väkivaltaisen jihadismin merkitys

Aseellinen (tai väkivaltainen) jihadismi on monimuotoinen ilmiö, eikä ilmiön aatehistoriaa ole tämän kirjoituksen puitteissa mahdollista käydä läpi.  Kysymyslomaketta tehtäessä päätettiin kysyä uskonnon ja jihadismin merkitystä vastaajilta, sillä islamin uskonto ja siihen liittyvä jihadismi ovat sekä Duhokin että Sulaimaniyan alueilla yleisiä.

Tässä hankkeessa jihad määritellään islamin uskontoon liittyväksi ja alun perin väkivallattomaksi tarkoitetuksi vastarinnaksi. Aseellinen jihad on sallittua perinteisen tulkinnan mukaan islamin puolustamiseksi tai islamin vahvistamiseksi ja levittämiseksi, jos sille on laadittu tarkat eettiset säännöt (esim. Nasiri 2007).

Uskonnollisia kysymyksiä lähestyttiin tiedustelemalla aluksi kuinka uskonnolliseksi vastaaja itse itsensä tuntee. Sekä Sulaimaniyan että Duhokin alueilla vastaajista reilusti yli puolet ilmoitti olevansa keskimääräisesti uskonnollisia. Hyvin uskonnollisia vastaajista oli 16/99 Duhokin alueella ja 20 prosenttia Sulaimaniyan alueella. Sulaimaniyassa ei ollenkaan uskonnollisiksi määritteli itsensä 22 prosenttia vastaajista.

Tiedusteltaessa aseellisen jihadismin tarpeellisuutta islamilaisen lain noudattamiseksi, Duhokin alueella 91/99 vastaajista vastasi, ettei aseellinen jihadismi ole tarpeellista, Sulaimaniyan alueella kielteisesti kysymykseen vastasi miltei 70 prosenttia vastaajista.

Köyhyyden vähentämisellä ja koulutuksen uudistuksella ratkaisuja radikalisoitumiseen

Lopuksi kyselyssä tiedusteltiin millä menetelmillä radikalisaatiota on mahdollista ennaltaehkäistä. Duhokissa 75/99 vastaajista ilmoitti kestävän ratkaisun radikalisoitumisen ennaltaehkäisevässä työssä olevan köyhyyden vähentämisen ja poistamisen.

Sulaimaniyan alueella koulutusreformin ennaltaehkäisevään vaikutukseen uskoi yli 37 prosenttia vastaajista sekä poliittisen järjestelmän reformiin yli 26 prosenttia vastaajista. Myös Sulaimaniyassa nähtiin köyhyyden poistaminen tärkeänä, vastaajista yli 20 prosenttia ilmoitti taloudellisen tilanteen parantumisen ratkaisuksi yksilöiden radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä.

Johtopäätökset pohjana hankkeen aktiviteeteille

Kyselyn tuloksista johdettiin kaksi keskeistä johtopäätöstä.

Johtopäätös 1: Sosiaalisen median kaksoismerkitys

Hankkeen kannalta oleellinen aineistolöydös liittyy sosiaalisen median kaksoismerkitykseen sekä radikalisoitumiseen kannustamisessa että radikalisoitumisen ennaltaehkäisemisessä. Kyselyaineisto osoittaa että nuoret toisaalta saavat tietoa internetin ja sosiaalisen median välityksellä, ja toisaalta heillä on puute sellaisesta tiedosta, joka vähentäisi ja ennaltaehkäisisi radikalisoitumista.

Oleellinen aineistolöydös liittyy sosiaalisen median kaksoismerkitykseen sekä radikalisoitumiseen kannustamisessa että radikalisoitumisen ennaltaehkäisemisessä.

Johtopäätös 2: Oppilaitokset sosiaalisena ympäristöinä

Myös oppilaitoksilla on löydettävissä aineistosta eräänlainen kaksoisrooli. Toisaalta oppilaitokset (yliopistot ja korkeakoulut) muodostavat luonnollisen sosiaalisen ympäristön kokonaisille ikäluokille ja eri sosiaalisia luokkia edustaville nuorille sekä heidän opettajilleen. Samalla ne muodostavat sosiaalisen ympäristön väkivaltaiseen ekstremismiin värvääjille tai siihen kannustaville tahoille.

Sekä Duhokin että Sulaimaniyan alueella ihmisten väliset henkilökohtaiset kontaktit ja vuorovaikutus ovat sekä lisäämässä että ennaltaehkäisemässä radikalisoitumista.

Oppilaitos voi tukea osallisuuden kokemusta

Hankkeen toimenpiteet ja toteuttaminen on tätä kirjoittaessa vielä kesken. Syksyn 2018 aikana olemme kuitenkin jo käynnistäneet monenlaisia mahdollisuuksia eri taustoista tulevien nuorten väliseen keskusteluun ja kommunikointiin. Vaikka hankkeemme on lähtenyt liikkeelle radikalisoitumiseen liittyvistä ilmiöistä, on keskustelu laajentunut käsittämään osallisuuden ja osattomuuden kokemusta erilaisissa yhteiskunnissa.

Olemme keskustellet eriarvoisuudesta ja erilaisista mahdollisuuksista kouluttautua ja työllistyä. Olemme tarkastelleet ääriliikkeitä, jotka käyttävät ihmisiä ja yhteisöjä julmasti ja häikäilemättömästi oman arvomaailman ja vallan toteuttamiseen. Lisäksi olemme puhuneet globaaleista riippuvuussuhteista eli siitä, kuinka samanlaisia ajatuksia nuorilla on riippumatta paikasta, yhteiskunnasta tai poliittisesta tai uskonnollisesta taustasta. Keskusteluissa olemme sivunneet luottamuksen syntymistä ja kuulumisen tunnetta globaalisti ja paikallisesti.

Oppilaitos voi tiedostaa oman vastuunsa globaalissa kentässä: emme ole erillinen osa niistä riippuvuussuhteista ja valtarakenteista.

Oleellista on ollut nähdä erilaisten oppilaitosten, Diak mukaan lukien, merkitys sekä turvallisena ja tiedostavana yhteisönä että tietynlaisena polkuna, läpikulkupaikkana elämään. Oppilaitos voi tiedostaa oman vastuunsa globaalissa kentässä: emme ole erillinen osa niistä riippuvuussuhteista ja valtarakenteista, joita ympärillämme risteilee.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121050279

Lähteet

Bosi, L. & Demetriou, C. & Malthaner, S. (2014). A Contentious Politics Approach to the Explanation of Radicalization. Teoksessa Bosi, L. & Demetriou, C. & Malthaner, S. (toim.) Dynamics of political violence: a process-oriented perspective on radicalization and the escalation of political conflict. Farnham: Ashgate Publishing, 1−23.

Nasiri, O. (2007). Jihadin sydämessä: Elämäni al-Qaidan taistelijana ja sen vakoojana. Suomennos Tanner, H. Helsinki: Tammi.