"Ja niin jäi Sarsa näkemään nälkää" : Kangasalan Sarsan mullistus 1604: narratiivin tulkintakehyksiä
Wallin, Paula (2018-10-31)
"Ja niin jäi Sarsa näkemään nälkää" : Kangasalan Sarsan mullistus 1604: narratiivin tulkintakehyksiä
Wallin, Paula
(31.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148782
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148782
Tiivistelmä
Kangasalla kesällä 1604 tapahtuneessa luonnonmullistuksessa Längelmävesi muutti äkisti laskusuuntaansa jättäen ylä-Satakunnan tärkeimmän myllykeskuksen, Sarsankosken kuiville ja synnyttäen toisaalle, Ihariin kuohuvan kosken. Paikallisyhteisössä negatiiviseksi koetusta ympäristönmuutoksesta syntyi kertomus, jonka esiintyminen kirjallisissa lähteissä eri aikakausina on tämän tutkimuksen aiheena.
Tutkimus lähtee liikkeelle jälkiklassisen narratologian myötä syntyneestä käsityksestä, jonka mukaan kertomuksellisuus on historiatieteiden konvention lisäksi ihmiselle ominainen tapa ympäröivää hahmottaa aikaa ja käsitellä ympäröivän maailman tapahtumia. Sosiologi Erving Goffmanin tulkintakehyksen käsitettä soveltaen erotan Sarsankosken kuivumista koskevista narratiiveista viisi tulkintakehystä, jossa kussakin narratiivit ilmenevät erilaisessa kontekstissa. Ensimmäisessä tulkintakehyksessä käsittelen narratiivien syntyvaiheita. Toisessa tulkintakehyksessä luonnonmullistus saa varhaisen tulkintansa 1700-luvun tutkimuksessa, ja narratiivit vakiintuvat. Kolmannessa tulkintakehyksessä tarkastelen narratiivien sovelluksia kansallisromantiikan ja teollistumisen aikaan. Neljännessä tulkintakehyksessä kokeellinen luonnontieteellinen tutkimus selittää vuoden 1604 luonnonmullistuksen maankohoamisella, ja narratiivit modernisoituvat. Viidennessä uuden taustan saaneita narratiiveja ylläpidetään kotiseututyön voimin.
Yhdessä tulkintakehykset muodostavat juonen, joka kuljettaa Sarsankosken tarinaa tässä tutkimuksessa heuristisena apuvälineenä käyttämieni, Mikael Hårdin ja Andrew Jamisonin muotoilemien, tieteen ja teknologian kehitykseen pohjaavien modernisaation aaltojen myötä eteenpäin ajassa. Kertomus Sarsankosken kuivumisesta voidaankin nähdä kirjallisuudentutkimuksessa määriteltynä topoksena, vakiintuneena kirjallisena motiivina, joka on kulkeutunut uuden ajan alusta nykypäivään tieteellisen tutkimuksen, oppikirjojen, viihdelukemistojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen varassa.
Tutkimus lähtee liikkeelle jälkiklassisen narratologian myötä syntyneestä käsityksestä, jonka mukaan kertomuksellisuus on historiatieteiden konvention lisäksi ihmiselle ominainen tapa ympäröivää hahmottaa aikaa ja käsitellä ympäröivän maailman tapahtumia. Sosiologi Erving Goffmanin tulkintakehyksen käsitettä soveltaen erotan Sarsankosken kuivumista koskevista narratiiveista viisi tulkintakehystä, jossa kussakin narratiivit ilmenevät erilaisessa kontekstissa. Ensimmäisessä tulkintakehyksessä käsittelen narratiivien syntyvaiheita. Toisessa tulkintakehyksessä luonnonmullistus saa varhaisen tulkintansa 1700-luvun tutkimuksessa, ja narratiivit vakiintuvat. Kolmannessa tulkintakehyksessä tarkastelen narratiivien sovelluksia kansallisromantiikan ja teollistumisen aikaan. Neljännessä tulkintakehyksessä kokeellinen luonnontieteellinen tutkimus selittää vuoden 1604 luonnonmullistuksen maankohoamisella, ja narratiivit modernisoituvat. Viidennessä uuden taustan saaneita narratiiveja ylläpidetään kotiseututyön voimin.
Yhdessä tulkintakehykset muodostavat juonen, joka kuljettaa Sarsankosken tarinaa tässä tutkimuksessa heuristisena apuvälineenä käyttämieni, Mikael Hårdin ja Andrew Jamisonin muotoilemien, tieteen ja teknologian kehitykseen pohjaavien modernisaation aaltojen myötä eteenpäin ajassa. Kertomus Sarsankosken kuivumisesta voidaankin nähdä kirjallisuudentutkimuksessa määriteltynä topoksena, vakiintuneena kirjallisena motiivina, joka on kulkeutunut uuden ajan alusta nykypäivään tieteellisen tutkimuksen, oppikirjojen, viihdelukemistojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen varassa.