Uhkakuvaretoriikka tasavallan presidenttien Halonen ja Niinistö puheessa
Raappana, Aleksi (2018)
Raappana, Aleksi
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
SMOHJ12
2018
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233352
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018080233352
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee tasavallan presidenttien Halonen ja Niinistö tuottamaa uhkakuvapuhetta.Tavoitteena oli selvittää, miten tasavallan presidentit Halonen ja Niinistö puhuvat turvallisuus- ja puolustuspoliittisista uhkakuvista. Tutkimusongelma jaettiin alakysymyksiin. Ensin selvitettiin, millaisia uhkakuvia presidentit nostavat puheessaan esiin ja miten. Sitten pohdittiin, millaisia eroja uhkakuvapuheessa on presidenttien ja toisaalta kausien välillä. Lopuksi etsittiin vastausta siihen, mistä erot ja jatkumot voisivat johtua.
Tutkielman aineisto koostui tasavallan presidenttien pitämistä puheista, jotka koskettivat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Niihin lukeutuivat muun muassa tasavallan presidentin kanslian, ulkopoliittisen instituutin, ulkoasiainministeriön ja valtioneuvoston kanslian julkaisemia puheita, jotka tasavallan presidentti on pitänyt erilaisissa tilaisuuksissa. Aineistoon valikoituivat puheet, jotka koskettivat tutkimusongelmaa. Kokonaisuudessaan aineisto koostui 139 puheesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset uhkakuvat etsittiin aineistosta ja niitä jäsentelemällä ja kategorisoimalla luotiin teemoja. Näiden teemojen avulla vastattiin tutkimuskysymyksiin.
Tarja Halosen ensimmäisen presidenttikauden teemoiksi nousivat uhkakentän muutos ja uhkakentän riippuvuus muista valtioista. Teemat käsittelivät sotilaallisten uhkien väistymistä ja maailman globalisoitumista. Halosen toisen kauden teemat olivat uudistunut uhkakenttä ja uhkakentän riippuvuus muista valtioista. Teemat olivat hyvin samankaltaisia kuin edellisen kauden kohdalla. Niinistön teemoiksi nousivat sodankuvan muutos ja kansainvälisten suhteiden vaikutus uhkakenttään. Niinistö puhui perinteisten sotilaallisten uhkien palaamisesta uhkakenttään. Hän korosti Euroopan turvallisuusympäristön heikentymistä. Hän nosti lisäksi kansainvälisten suhteiden merkityksen jalustalle. Kaikki löydetyt teemat mukailivat aikansa turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen linjoja.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että presidentit puhuvat uhkakuvista ajalleen ominaisella tavalla noudatellen valtion virallista näkemystä asiasta. Kohdeyleisö vaikuttaa siihen, mitä uhkakuvia nostetaan esiin, mutta yhteistä puheille on se, että ne noudattavat selonteoissa määriteltyä virallista linjaa yleisöstä riippumatta. Suurimmat erot presidenttien ja presidenttikausien välillä johtuvat ajallisesta kontekstista. Uhkakenttä on muuttunut vahvasti Niinistön presidenttikauden aikana.
Tutkielman aineisto koostui tasavallan presidenttien pitämistä puheista, jotka koskettivat turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Niihin lukeutuivat muun muassa tasavallan presidentin kanslian, ulkopoliittisen instituutin, ulkoasiainministeriön ja valtioneuvoston kanslian julkaisemia puheita, jotka tasavallan presidentti on pitänyt erilaisissa tilaisuuksissa. Aineistoon valikoituivat puheet, jotka koskettivat tutkimusongelmaa. Kokonaisuudessaan aineisto koostui 139 puheesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset uhkakuvat etsittiin aineistosta ja niitä jäsentelemällä ja kategorisoimalla luotiin teemoja. Näiden teemojen avulla vastattiin tutkimuskysymyksiin.
Tarja Halosen ensimmäisen presidenttikauden teemoiksi nousivat uhkakentän muutos ja uhkakentän riippuvuus muista valtioista. Teemat käsittelivät sotilaallisten uhkien väistymistä ja maailman globalisoitumista. Halosen toisen kauden teemat olivat uudistunut uhkakenttä ja uhkakentän riippuvuus muista valtioista. Teemat olivat hyvin samankaltaisia kuin edellisen kauden kohdalla. Niinistön teemoiksi nousivat sodankuvan muutos ja kansainvälisten suhteiden vaikutus uhkakenttään. Niinistö puhui perinteisten sotilaallisten uhkien palaamisesta uhkakenttään. Hän korosti Euroopan turvallisuusympäristön heikentymistä. Hän nosti lisäksi kansainvälisten suhteiden merkityksen jalustalle. Kaikki löydetyt teemat mukailivat aikansa turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen linjoja.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että presidentit puhuvat uhkakuvista ajalleen ominaisella tavalla noudatellen valtion virallista näkemystä asiasta. Kohdeyleisö vaikuttaa siihen, mitä uhkakuvia nostetaan esiin, mutta yhteistä puheille on se, että ne noudattavat selonteoissa määriteltyä virallista linjaa yleisöstä riippumatta. Suurimmat erot presidenttien ja presidenttikausien välillä johtuvat ajallisesta kontekstista. Uhkakenttä on muuttunut vahvasti Niinistön presidenttikauden aikana.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]